Uusimmat

Phantaruk – avaruuskauhun suurkuluttajille (PC)

25.08.2016 13:45 Juho Anttila

PhantarukTekijä: Polyslash
Julkaisija: PlayWay S.A.
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5 3570K 3.4 GHz, 16 Gt muistia, NVidia GTX 970
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, 2 gigatavua muistia, DX9-näytönohjain, 6 gigatavua levytilaa
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://phantaruk.com/
Arvostelija: Juho Anttila

phantaruk_arv_025
Heräät avaruusasemalta yksin. Jotain kamalaa on tapahtunut. Kuulet kammottavia ääniä joka suunnalta. Käytävillä vaanii kuolema. Tämä jos mikä on klisee oikein viimeisen päälle.

Indievoimin Puolassa väsätty Phantaruk tarttuu rohkeasti kuluneeseen aiheeseen ja yrittää tuoda, kuinkas muutenkaan kuin äänittein ja päiväkirjamerkinnöin kerrottuna, jotain uutta ja omaperäistä tuttuun kaavaan. Tehtävä ei ole ihan helppo.

Lähtökohtaa voi tarkentaa ensin nimiä pudottelemalla. Moni mainitsee Phantarukin yhteydessä Alien Isolationin, mutta itselle vahvin mieleen jäänyt mielikuva oli huikea Soma. Syyt tähän selviävät, kun luette eteenpäin, sillä Somasta on tarttunut mukaan idea jos toinenkin.

Phantaruk

Jotta mitäköhän hittoa on tapahtunut

Lyhyehkön indiepelin juonesta ei toki sovi paljastaa kovin kummoisia salaisuuksia, mutta todettakoon, että pelaaja on ilmeisesti jonkinlainen klooni, joka herää tankista keskellä heikossa hapessa olevaa avaruusalusta. Käytävillä riittää verta suolenpätkiä, joka paikka on rempsallaan ja varsin pian käy selväksi, että käytävillä vaanii pahuus.

Vahvimmat Soma-viittaukset syntyvätkin tästä. Pelaaja ei pysty puolustautumaan mitenkään, vaan jos vihollinen havaitsee tämän, on juostava karkuun ja piilouduttava. Huonokuntoinen päähenkilö ei jaksa ravata kovin pitkään, joten helpoimmalla pääsee, kun välttää havaituksi tulemisen alun perinkin.

Sitä kaikkein pelottavinta, joka paikkaan seuraavaa vihollista ei myöskään sovi katsoa suoraan. Jos näin tekee, kloonin pulssi nousee hälyttäviin, pahimmassa tapauksessa tappaviin lukemiin. Aika usein itsensä löytääkin kykkimästä pöydän takaa nurkkaa tuijottamasta toivoen, että vihollinen siirtyy muualta. Tämä oli Somassa ajoittain turhauttavaa, eikä mekaniikka ole Phantarukissa muuttunut varsinaisesti vähemmän ärsyttäväksi.

Jos vihollinen saa pelaajan kiinni, pari iskua riittää palauttamaan takaisin edelliselle latauspisteelle. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa vaaniva vaara, sillä kloonia jäytävä myrkytystila vaatii jatkuvaa hoitoa. Jos myrkkytaso nousee sataan prosenttiin, se on henki pois ja uutta yritystä putkeen. Oloa saa parannettua matkan varrelta löytyvillä lääkeruiskuilla, mutta vain hetkellisesti.

Ratkaisu on lopulta vähemmän turhauttava kuin uskoisi. Lääkkeitä löytyy sen verran taajaan, että varsinaista vaaraa niiden loppumisesta kesken ei ole. Ei edes, vaikka Phantaruk on välillä hämmentävän huono kertomaan, mitä ja miten pelaajan pitäisi tehdä seuraavaksi. Vähän turhan usein huomasin itse haahuilevani samoja tiloja edes takaisin kunnes löysin oikean etenemisreitin useimmiten puolivahingossa.

Phantaruk

Phantaruk

Laimeahko tunnelma

Kauhupelistä kun on kyse, on tunnelma tärkeässä roolissa. Tässä kohden Phantaruk häviää verrokeilleen harmillisen selvästi. Toki avaruusalus kalkattaa ja huokailee asianmukaisesti, mutta jännityskerroin ei missään vaiheessa nouse kovin korkealle. Pari pientä säpsähdystä irtoaa tiukimmista paikoista, mutta muuten pysytellään lopulta aika laimeissa tunnelmissa.

Tarina on toki iso osa kokemuksen päräyttävyyttä. Phantarukin kohdalla se tarkoittaa, kuten ylempänä mainitsinkin, kovin tuttuja muistiinpanoja ja ääninauhoja. Pelin puolalainen tausta ja pieni budjetti kuuluu erityisesti ääninäyttelyssä, joka on perin laimeaa. Itse tarina yrittää leipoa soppaan suuryrityksiä ja ilkeitä kulttilaisia, mutta kokonaisuus jää lopulta vähän sekavaksi. Yritystä kyllä riittää, mistä on syytä antaa tekijöille kiitosta.

Pituutta kokemuksella ei ole myöskään kovinkaan paljoa. Oma Steam-kelloni pysähtyi neljään tuntiin, tekijät itse lupaavat 5-6 tuntia ja nopeimmat väittävät juosseen teoksen läpi kahdessa tunnissa. Toisaalta tarinassa ja pelimekaniikoissa ei tämän enempää juuri riitä potkua, joten kesto on optimoitu koko lailla kohdilleen.

Phantaruk

Hiukkapinkasen turhauttaa

Phantarukissa riittää kliseisestä lähtötilanteesta huolimatta potentiaalia, mutta tiimin pieni koko näkyy valitettavasti aika monessa yksityiskohdassa. Vaikka graafinen toteutus on suttuisuudesta huolimatta kohtuullinen, toistavat maisemat pian itseään. Kenttäsuunnittelu vaatisi terävöittämistä, sillä nyt esimerkiksi reittejä on suljettu laiskasti esteillä, joiden ylitse pitäisi kaiken järjen mukaan päästä kiipeämään.

Parin jakson aikana turhautuminen iskee pahemman kerran. Phantaruk on pääosin helppo selviytymisseikkailu, mutta sekaan on silti eksynyt liikaa yritystä ja erehdystä vaativia osioita. Saman osion toistaminen ei ole kivaa. Loppupisteistä putosi puolikas pelkästään yhden sokkona haahuilemista vaativan jakson vuoksi.

Tätä kirjoittaessa 11,99 euroa maksava Phantaruk on kiinnostavaksi mutta monella tavalla hieman kömpeksi indiepeliksi ehkä himppasen liian tyyris teos. Se kantaa ongelmistaan huolimatta melko hyvin lyhyen kestonsa ajan, mutta tosiasiassa tiimi on tainnut silti haukata hieman liian ison palan. Lisäpaukkuja oltaisiin kaivattu vähän joka osa-alueella, minkä vuoksi Phantarukia ei lopulta uskalla suositella kuin avaruuskauhun suurkuluttajille.

 

Phantaruk

 

Lisää aiheesta

Vuoden 2015 paras indiepeli: Soma

Extra Life – SOMA ei ole perinteinen kauhuseikkailu

Soma (Linux, Mac, PC, PS4)

Alien: Isolation (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Alone in the Dark: Illumination häpäisee pelisarjan nimen (PC)

White Night – persoonallinen, hyytävä mutta myös ongelmallinen noir-seikkailu (PC, PS4, Xbox One)

Layers of Fear nojaa shokkeihin ja peläytyksiin (PC, PS4, Xbox One)

 

Juho Anttila

Muropaketin uusimmat