Renowned Explorers: International Society (Mac, PC)
Tekijä: Abbey Games
Julkaisija: Abbey Games
Testattu: Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, 2,6 GHz tuplaydinprosesori, 4 Gt muistia, DirectX 10 -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Muuta: ladattava peli, hinta 19,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://renownedexplorers.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Männävuosien suurissa seikkailuissa oli sitä jotain! Urheat ja uteliaat ihmiset tunkeutuivat maailman tuntemattomiin kolkkiin etsimään aarteita, tietoa ja kokemuksia.
Näitä on tarjolla myös tuoreessa videopelissä, joskin oikeiden tutkimusmatkojen tavoin hupiin käsiksi päästäkseen täytyy tehdä jonkin verran töitä ja voittaa vaikeuksia.
Renowned Explorers: International Society veti mielenkiintoni puoleensa jo ylimalkaisella kuvauksellaan: kuin FTL, jossa avaruusmatkailun sijaan tehdään tutkimusmatkoja brittiläisillä seikkailijoilla. Miten muka voisin olla kokeilematta tällaista peliä?
Kun se alkuperäinen FTL on edelleen kaikkien aikojen suosikkipelejäni, myös Renowned Explorers pääsi matkaan melkoisesta tilanteesta: odotukset olivat korkealla. Onko reilua tai realistista odottaa, että peli voi nousta samoihin korkeuksiin kuin noin suuresti arvostamani klassikko?
Matkaan, hoi!
Renowned Explorers on peli samannimisestä tutkimusmatkailijoiden seurasta, jonka jäsenet matkaavat pitkin maailmaa kisaamassa siitä, kuka onkaan paras tutkimusmatkailija. Käytännössä tämä tarkoittaa matkoja maailman pimeisiin kolkkiin legendaaristen aarteiden, tiedon ja kokemusten perässä.
Tarjolla on useita matkakohteita Skotlannin ylämaista aarresaariin, Afrikan autiomaihin ja synkkiin linnoihin saakka. Kaikissa on omat Afrikan tähti –henkiset karttansa, jotka on sitten lyöty täyteen satunnaista sisältöä. Peli kun arpoo jokaiselle kerralle erilaisen seikkailun, joten vaikka jokainen matka Afrikkaan sisältääkin samoja elementtejä – brittiläisiä seikkailijoita, Cthulhu-viittauksia ja muumioita – yksityiskohdat ovat pelikerrasta toiseen erilaiset.
Seikkailjoiden seuraan kuuluu useita jäseniä, joista mukaan matkalle lähtee aina kolme hahmoa. Yksi on kapteeni kahden muun avustaessa parhaan kykynsä mukaan. Jokainen hahmo tuo porukkaan omat lahjansa ja osaamisensa, jotka kehittyvät kokemustasojen myötä. Ennen matkaan lähtöä kannattaakin miettiä tarkkaan, millaisen ryhmän haluaa kasata. Pitäisikö painottaa pitkän matkan aseita, tieteellistä osaamista, puhekykyjä, lähitaistelua vai kaikkien yhdistelmää?
Tutkimusmatkojen välissä porukka palaa takaisin sivistyneeseen maailmaan vaihtamaan matkoilta löytämiään aarteita, oppeja ja tuomisia jos jonkinlaisiin hyödykkeisiin. Matkalta opittujen asioiden pohjalta voi esimerkiksi käydä pitämässä puheita ja kirjoittaa akateemisia papereita, kun taas rahalla voi ostella varusteita ja arvostuksella rekrytä ryhmän perässä kulkevaan seurueeseen erilaisia bonuksia tuovia seuralaisia.
Lähtökohdat ja pelin tunnelma ovat mukavan erilaisia. Hahmot ovat hauskoja ja meininki kepeää: esimerkiksi pelottavaa afrikkalaisen kylän päämiestä voi yrittää lepyytellä kertomalla vitsejä tai jos on seikkailun aikana pelannut vertauskuvalliset korttinsa oikein, aiemmin oppimallaan salaisella hierontatekniikalla.
Satunnaiset tarinat eivät ole mitään suunnatonta pelikirjoituksen mestariosastoa, mutta niitä on runsaasti ja ne ovat viihdyttäviä. Itse jouduin esimerkiksi erämaassa keskelle tapahtumapaikasta toiseen jatkunutta mysteeriä, jossa pyramideja ympäröivät obeliskit, muinaiset kirjoitukset ja autiomaasta saapunut mystinen muukalainen toivat mieleen vahvoja Nyarlathotep-viboja.
Tämä puolisko Renowned Explorersista tuo vahvasti mieleen jonkinlaisen tietokoneistetun lautapelin, mutta kun taistelu alkaa, siirrytään puhtaaseen videopeliin. Ja kauas niistä perinteisistä roguelike-maisemista.
Älä taistele, vaan hymyile
Renowned Explorersin taistelusysteemi on hyvin hämärä, kekseliäs ja ainutlaatuinen. Heksa- ja vuoropohjainen systeemi vaikuttaa kuvakaappauksissa hyvinkin perinteiseltä: pelaajan ryhmä ja viholliset liikkuvat, käyttävät kykyjään, laskevat kestopisteitä ja niin edelleen.
On oikeastaan harhaanjohtavaa puhua edes taisteluista ja oikeampaa puhua kohtaamisista, sillä nyrkkien heiluttelu ei ole suinkaan se ainoa pelaajan arsenaalista löytyvä keino, eikä myöskään usein se paras. Kohtaamisten aluksi pelaajalle ilmoitetaan, millaisia palkintoja ja seurauksia voi odottaa riippuen siitä, päättääkö kohtaamisen aggressiivisesti, uhkaavasti vai ystävällisesti.
Osaaanottajien kyvyt on jaettu kolmeen kategoriaan: fyysisiin hyökkäyksiin, ystävällisiin lausahduksiin ja ilkeisiin uhkauksiin. Kaikki laskevat yhtälailla kestopisteitä ja kun hitikset loppuvat, tyylistä riippuen uhri joko taintuu, juoksee karkuun tai on niin iloisissa fiiliksissä, ettei enää halua vastustella lainkaan.
Tämä kuulostaa vielä jipolta, samoin kuin sekin, että erilaiset hyökkäykset tehoavat eri tavalla erilaisiin vihollisiin. Panssaroituja vihollisia ei kannata nyrkeillä mätkiä, mutta ehkä ilkeä herja voisi tehota paremmin? Samoin monilla vihollisilla on omat heikkoutensa a hyödynnettävät taktiikkansa. Esimerkiksi egyptiläinen sodan jumala lyö niin kovaa, että pelaajan seikkailijat eivät kauaa tämän edessä tolpillaan pysy, mutta jos tämän onnistuu jotenkin rauhoittamaan vihafiiliksistään, ehkä kohtaaminen menee paremmin?
Erikoisen systeemin viimeistelee kohtaamisen yleistä tunnelmaa kuvaava mittari. Kohtaamisen alussa fiilikset ovat epävarmat ja pelaajan ottama tyyli määrittää sen, miten edetään. Tunnelmamittarin vieressä on palkit kutakin erilaista lähestymistapaa varten ja pelaajan käyttäessä kykyjä ne kasvavat. Kun mittari täyttyy, siirrytään erilaisiin tunnelmiin.
Otetaan esimerkki: aluksi tunnelman saa helposti ystävälliseksi, vain yksi ystävällinen teko riittää. Kun fiilis on leppoisa, vastustajien puolustukset laskevat ja pelaaja saa +50% tehoa fyysisiin hyökkäyksiinsä. Kaikki tunnelmat eivät suinkaan ole hyödyllisiä, vaan jos niitä yrittää manipuolida kömpelösti, voi lipsahtaa tilanteisiin, joissa omat hahmot ottavat reippaasti enemmän vahinkoa tai eivät vaikka pysty käyttämään kovin hyvin puhetaitojaan.
Kohtaamissysteemi kuulostaa paperilla monimutkaiselta ja sitä se onkin. Sen oppimiseen menee helposti hetki jos toinenkin, minkä myös pelin kehittäjät tietävät. Pelin alussa on kattava ja hyvä harjoitteluosio, joka pyrkii selittämään keskeiset asiat ja ohjeistaa sitten, että kannattaa varautua oppimisjaksonsa aikaan häviämään useampia pelejä. Roguelike-peleissähän se on tietenkin aika vakiokamaa muutenkin.
Itse tykästyin Renowned Explorersin kohtaamissysteemiin oikein suuresti, koska se integroituu luonnollisesti osaksi pelin yleistä maailmaa ja tunnelmaa. Aina ei voi nojata samanlaiseen lähestymistapaan, sillä jos esimerkiksi yrittää aina olla ystävällinen, joistain kohtaamisista ei saa juurikaan palkintoja. Piraatit eivät esimerkiksi välttämättä kunnioita pehmistä, vaan antaisivat kunnon selkäsaunan tarjoilleelle seikkailijalle koko aarteensa ja nössölle vain jämät.
Haastetta riittää
Renowned Explorers on vaikea peli. Se perusmatkailu vielä sujuu suhteellisen ongelmitta, vaikka resurssit ovatkin usein vähissä ja vertauskuvallinen rotko ammottaa jalkojen alla. Vähän väliä vastaan tulevat pomomatsit ovat kuitenkin toista maata ja vaativat usein useita yrityksiä ennen kuin voitto osuu kohdalle. Helpommilla vaikeustasoilla peliä saa jatkaa hävityn matsin alusta, mutta korkeammilla tasoilla yksi tappio tarkoittaa pelin päättymistä.
Ikävästi tuntuu usein siltä, kuin jotkin pomomatsit olisivat tietyille ryhmille miltei mahdottomia. Itse hakkasin helpommallakin tasolla päätäni autiomaa-seikkailun pomoon, eikä voitto tuntunut olevan missään vaiheessa lähelläkään. Enkö vain osannut kohtaamissysteemiä tarpeeksi hyvin, olinko kasannut ryhmäni huonosti vai vain kehittänyt hahmojani väärään suuntaan? En tiedä ja se on ehkä ongelma.
Roguelike-pelit on perinteisesti rakennettu sen varaan, että yksittäiset pelikerrat voivat päättyä tappioihin, mutta usein häviämällä saa parannettua mahdollisuuksiaan seuraavassa pelissä. Jonkinlainen pelistä toiseen jatkuva progressio innostaa lähtemään uudelle matkalle ja kokeilemaan tappion jälkeen taas peliä. Renowned Explorersissa progression virkaa toimittaa se, että alussa vain muutama useista seikkailijoista voi johtaa tutkimusmatkaa. Muita hahmoja saa kyllä seuraajiksi alusta saakka, mutta niiden avaaminen johtajiksi vaatii tiettyjen tavoitteiden suorittamista.
Toisaalta Renowned Explorers ei ole tyypillinen roguelike (tai roguelite) myös siinäkään mielessä, että yksittäiset pelisessiot ovat hieman pitempiä. Jokainen peli koostuu yhdestä seikkailukaudesta, jonka aikana ehtii tekemään viisi tutkimusmatkaa. Yksi tutkimusmatka kestää noin 15-45 minuuttia pelityylistä ja kohtaamisista riippuen, joten yhteen peliin menee parista tunnista iltapäivään.
Olisin mielelläni nähnyt yksittäisissä seikkailuissa myös erilaisia lopputavoitteita, sillä nyt esimerkiksi se autiomaassa tapahtuva seikkailu päättyy joka kerta kohtaamiseen sodan jumalan kanssa. Toisaalta ehkä näin on haluttu antaa pelaajalle selkeitä tavoitteita, joita kohti rakentaa. Voisi olla entistä turhauttavampaa ja hämmentävämpää, jos ei voisi ennakkoon yrittää suunnitella ryhmälleen sopivaa kohdelistaa – mutta sellainen epävarmuus ja hämmennys oli suuri osa sitä, miksi pidin esimerkiksi FTL:stä.
Ongelmat eivät ole suunnattomia, sillä niistä huolimatta Renowned Explorers kiehtoo ja kiinnostaa. Pelailin itse peliä hyvillä mielin useamman päivän ja katson saaneeni rahoilleni vastinetta. Hauska meininki, reipas huumori ja suuri sydän kantavat pelin pitkälle. Näen myös ne FTL-vertaukset, sillä peleissä on paljon samaa henkeä ja tunnelmaa. Mutta jos lähdetään puhumaan toteutuksen tasosta ja klassikkostatuksesta, FTL menee hengenheimolaisestaan ohi.
Renowned Explorers on tutustumisen arvoinen ja kiva roguelite, joka olisi kaivannut vielä vähän lisää tuunailua ja viimeistelyä, jolloin se olisi voinut olla suorastaan erinomainen sellainen. Mutta kyllä tästä lomalla viihdettä irtosi!
Lisää aiheesta
Galak-Z: The Dimensional (PS4)
Juna puksuttaa läpi zombien täyttämän maailman…
Rimworld-ennakko (Linux, Mac, PC)
Sproggiwood (Android, iOS, Mac, PC)
Sproggiwood sekoittaa kalevalaista mytologiaa roguelike-seikkailuun
Tyttö, lautta ja joki: tarjolla vähän erilaista selviytymisseikkailua
