Arvostelu: Syberia 3 tunaroitiin pilalle – fantastisesta seikkailusta ei jäänyt kuin muisto

05.05.2017 10:53 | Matti Leinonen | 1898

Syberia 3Tekijä: Microids
Julkaisija: Microids
Testattu: PC Windows 10 64-bit, AMD Phenom x4 960t, Radeon R9 280
Saatavilla: Mac, PC, PlayStation 4, Switch, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 64-bit tai uudempi, Intel Core i5 -tasoinen prosessori, Nvidia GTX 960 -tasoinen näytönohjain, 4 Gt muistia, 4 Gt levytilaa,
Muuta: PC-versioon ohjain suositeltava
Arvostelija: Matti Leinonen

Sarjakuvataiteilija Benoit Sokalin kädenjäljistä on syntynyt pelisarja, jonka pääosassa olevaa Kate Walkeria olemme saaneet seurata ja ihastella jo puolentoista vuosikymmenen ajan. Kolmatta osaa on saatu odotella kuin Länsimetron valmistumista, mutta viimeinkin Syberia 3 on valmis.

Kate Walkerin matka ympäri maailmaa jatkuu ja jatkuu.

Nyt vuorossa on herääminen joen varrelta: hypotermia uhkaa ja viikatemies on jo ovella virpomassa ”henki mulle, lähtö sulle”. Vaahtosammuttimen kokoiset youkol-heimon jäsenet tulevat hätiin ja viikatemies saa lähteä tyhjin käsin.

Toipumisen jälkeen on taas aika seikkailun, kun heimolaiset matkaavat isojen lumielukoiden matkassa kohti parempia lakeuksia, suorittamaan vanhaa lisääntymisrituaalia. Menneitä aikoja tai aiempien pelien tapahtumia ei käydä läpi mitenkään, joten aiemmat osat kannattaa käydä lävitse jos aiempien osien tapahtumat kiinnostavat. Lämmittelin itseäni sopivasti ilmaiseksi tarjolla olleella Syberia II:lla, jotta pääsisin hieman tunnelmaan käsiksi.

Käytännössä lämmittelystä oli kuitenkin pitkä askel uuteen todellisuuteen, sillä klassista hiirellä osoittamiseen pohjaavaa seikkailua ei ole enää tiedossa. Tällä kertaa Kate tottelee WSAD+hiiri-komboa. Aloitusruudussa tosin huomautetaan että pelaaminen on miellyttävämpää ohjaimen kanssa.

Syberia 3

Seikkailupeli ei ole mitään ilman puzzleja.

Syberia 3:ssa pulmapähkinät ovat klassista ”etsi puuttuva palanen ja kokeile inventaariota joka koloon” -tasoa. Repussa olevia kamoja ei voi yhdistellä mitenkään, joten mitään pahempia jumituksia ei tällä saralla tule vastaan. Pelin suurin haaste onkin lopulta se, että jaksaako pelaaja nuuskia joka nurkkaa nuuskia läpi, tai muistaako varmasti puhua jokaiselle henkilölle.

Keskusteluissa pystyy myös valitsemaan äänensävynsä: mennäänkö mukavalla ja ystävällisellä linjalla, vai haistatetaanko pitkiä.

Perseennuolennalla omat tavoitteet täyttyvät helposti, mutta haistattelu kasvattanee hienoisesti oman suorituksen vaikeustasoa. Päätinkin leikkiä kaikkien kaveria ihan vain laiskuuttani, ettei vaan tarvitse suuremmin punnertaa sen ratkaisevan esineen saamiseksi naamaansa nyrpistelevältä sivuhenkilöltä. Taivuttelua voi helpottaa kenties löytämillään satunnaisilla päiväkirjoilla, lehtileikkeillä ja muilla sälillä, joista luettua tietoa voi käyttää kohdehenkilön taivutteluun.

Syberia 3

Ainekset perusmukavaan seikkailuun ovat kasassa.

Mutta: Ohjaus. Kamerakulma. Lähes kaikki mahdollinen.

Saatanan tunarit, sanoisi Syberia 3:n tekijöille Kekkonen.

Jos aloitusruudun ”suosittelemme ohjainta” -viesti herätti epäilyksiä, niin ensisavut näppis ja hiiri -yhdistelmällä paljastivat karun totuuden. Sain PTSD-oireita, kun ensimmäisten Resident Evil -pelien kontrollit lähettivät terveisiä. Tuhannen jaardin tuijotuksellani olisi voinut puhkoa metristä betonia helposti. Remmiä sille joka tällaisen keksinnön päästi läpi. Padilla pelatessa meno on hieman miellyttävämpää, mutta nyt onkin PC-versio kyseessä, niin miksi ihmeessä ohjausta ei ole hiottu sen mukaan?

Tuppivyöstä sietäisi saada myös se, jonka mielestä kamerakulmat ovat sopivat, eli joko vaihtuvat tai sitten ei. Tämä hankaloitti merkittävästi muun muassa tarpeellisten esineiden löytämistä, kun tiettyä paikkaa kahlatessa kameramies jumitti aina vain väärään kulmaan. Vasta läpipeluuohjeen avulla tajusin, että tarvittava kama löytyy sieltä mihin kamera ei kurkista. Hiirellä kameraa saa käännettyä, mutta aina sekään ei auta.

Syberia 3

Eikä tässä vielä kaikki.

Ennen kuin kontrollit ovat vieneet järjen valon ja kapinoiva kameramies saanut itkun partaalle, saamme ihmetellä käännösvirheitä, onnetonta ääninäyttelyä sekä pieniä bugeja, kun inventaariosta katoaa puzzlen suorittamiseen tarkoitettu esine tai Kate jää vetämään moonwalkkia rappuihin. Inventaariosta kadonnut esine aiheutti hieman tykytystä kun käytössä on vain yksi tallennuspaikka, ja peli tallentaa sillon kuin itse haluaa.

On vaikea uskoa että Syberia 3 on tosiaan pelisarjan viimeisin osa, eikä pullonpalautuksesta saaduilla rahoilla tehty tekele. Pelikello raksutti 17 tunnin kohdalle, minkä jälkeen oma hyvinvointini nousi etusijalle ja jätin leikin kesken. Suuri osa pelitunneista meni päättömään pyörimiseen, kameran vispaamiseen ja jonkin ruuvarin etsimiseen puolen vuorokauden ajan, ja saahan peliin lisää pituutta silläkin ettei välivideoita voi skipata.

Luvassa on siis paljon täytettä, ahdistusta ja vain vähän hyviä pelihetkiä.

En siis suuremmalti voi suositella saati kehua Syberia 3:a. PC-versio kärsii kamalista kontrolleista, ja edes jonkinlaisen mieluisan elämyksen saadakseen koneeseen on lätkäistävä padi. Ääninäyttelyssä on luonnetta kuin 3. luokan joulujuhlaesityksessä, ja oikein tekstitetyt dialogit pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Jos pelin nimi olisi joku muu kuin Syberia, tämä joutaisi samaan kuoppaan E.T:n kanssa.

Tai ehkä Siperia olisi parempi määränpää.