TASTEE: Lethal Tactics – potentiaalia kulttiklassikoksi (PC)

12.08.2016 17:35 Miikka Lehtonen

Tekijä: Skybox Labs
Julkaisija: Skybox Labs
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows Vista tai uudempi, 2,5 GHz tuplaydinprosessori, 4 Gt muistia, DirectX 10 -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella, internetissä ja PBEM)
Muuta: Ladattava peli, hinta 14.99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://tasteegame.com/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

XCOMin ja monen muun hyvän taktiikkapelin ansiosta taktikointi on taas in. Moni peli pyrkii kopioimaan niitä genren suurimpia hittejä, mutta joistain irtoaa omaperäisempiäkin ideoita.

Hölmösti nimetty TASTEE: Lethal Tactics on selvästi tätä koulukuntaa. Valitettavasti ei aivan ongelmitta.

TASTEE: Lethal Tactics on veikeä ja tervetullut lisä taktiikkapelien areenalle. Se yhdistelee Team Fortress 2 –henkisiä hahmoja taktiikkapeliin, joka on yhdistelmä tosiaikaista ja vuoropohjaista menoa. Resepti kuulostaa hyvin hämärältä, mutta käytännössä toimii sangen hyvin. Ei ongelmitta, mutta sangen hyvin.

Palkkasoturit kentällä

TASTEE: Lethal Tactics on hämärä nimi pelille, mutta sen ideat ovat täyttä rautaa. Kaikesta näkee, että kehitystiimi on varmasti joskus pelannut hyvin samantyylistä Frozen Synapsea, mutta löytyy pelistä omiakin eväitä.

Frozen Synapsen tavoin myös TASTEE: Lethal Tactics on yhdistelmä tosiaikaista ja vuoropohjaista taktikointia. Pelaajan palkkasoturit heittävät toinen toistaan ihmeellisempää keikkaa pitkin maailmaa milloin keräillen huumelähetyksiä, milloin valloittaen alueita ja milloin vain murhaten vastaantulijoitaan.

Oli tehtävä mikä tahansa, homma menee näin. Ensin kumpikin pelaaja – joko yksi ihminen ja tekoäly, tai kaksi ihmistä, jos pelaa netissä muita vastaan – suunnittelevat vuoronsa. Palkkiksille voi ketjuttaa liikkumiskohteita, ja kunkin etapin kohdalle voi antaa ylimääräisiä käskyjä. Tästä eteenpäin katsot tuonnepäin, tässä kohtaa ammut vain sarjan tuohon suuntaan. Seuraavalla etapilla lähdet juoksuun. Aidan takana kyyristyt.

Käskyt ovat monipuolisia ja niiden yhdisteleminen on elintärkeää, sillä takki auki pitkin poikin kävelevä palkkis pääsee hengestään alta aikayksikön. Aseet ovat hyvin tehokkaita ja käytännössä tappavat kohteensa osumalla tai parilla. Niinpä ideana olisi jo liikkuessaan katsoa vihollisen suuntaan, ohittaa vihollisten tulialueet nopeasti sprintaten tai edetä kyyryssä esteiden takana.

Kun käskyt on annettu ja taistelusuunnitelma tehty, painetaan nappia ja katsellaan viiden sekunnin toimintapätkä siitä, mitä tapahtuu kun palkkasoturit toteuttavat määräyksiään parhaan kykynsä mukaan. Apuna on mahdollisuus katsella ennen käskyjen lukkoon lyömistä ennakkoesitys siitä, mitä tulossa on. Täten voi teoriassa arvioida, pystyykö vaikka seinän takana oleva snipu näkemään kyyryssä könyävän palkkasoturin, tai kumpi toisensa yllättäneistä taistelijoista ehtii ampua ensin.

Ennakkoesitykset eivät kuitenkaan ole sataprosenttisen luotettavia. Ensinnäkin ne perustuvat vajaavaisiin tietoihin. Jos on vaikka nähnyt vihollisen 10 sekuntia sitten yhdellä käytävällä, kaikki ennakkoesitykset myös olettavat vihollisen olevan yhä entisellä paikallaan. Todennäköisesti tämä on kuitenkin jo liikkunut, jolloin ei voi ikinä olla täysin varma, mitä tulossa on.

Tämä on pelille sekä vahvuus että heikkous. On todella turhauttavaa suunnitella olevinaan täydellinen vuoro ja sitten huomata, että suunnitelmat kusivat jo ensimmäisellä askeleella, koska jokin muuttuja oli suunnitelman ja toteutuksen välissä muuttunut. Toisaalta on myös hienoa, että peli ei ole kuin matemaattinen yhtälö, johon on aina yksi oikea ratkaisu. Pitää vähän uskaltaa ottaa riskejä ja luottaa tuuriin.

Realismia? Kyllä? Ei? Ehkä?

TASTEE: Lethal Tacticsin suurin ongelma on se, että peli ei osaa ihan päättää, onko se sarjakuvamainen vai realistinen. Onko se abstraktin pelimäinen vai simulaatiohenkisempi. Signaaleita lähtee vähä joka suuntaan. Sarjakuvamaisuuden ja pelimäisyyden puolesta puhuu se, että pelin hahmot ovat Team Fortress 2 –henkisiä sarjishahmoja, joista jokaisella on omat erikoiskykynsä. Yksi osaa juosta heikkojen seinien läpi, toinen taas aavistaa vihollisten olinpaikat vaikka seinän läpi.

Realismin leirissä taas on … no, miltei koko muu peli. Mutta ei kokonaan. On vähän hölmöä, että esimerkiksi laatikoiden taakse voi kyyristyä suojaan vihollistulelta, mutta tällöin ei voi itse ampua takaisin lainkaan, vaikka hahmo kyllä näyttäisi hyvin näkevän suojan yli. Ikkunat ja muut seinissä olevat aukot tuntuvat myös olevan sankareille haastavia paikkoja. Tuntuu siltä, että joskus vaikkapa kranaatinheittimellä voi lasauttaa kranaatin ikkuna-aukosta naapurihuoneeseen, mutta aina ei. Yleensä nämä poikkeustilanteet huomataan kantapään kautta: jaha, ei se nyt toiminutkaan ja palkkasoturini kuoli. Kiitos tästä, peli.

Pääasiassa TASTEE: Lethal Tactics kuitenkin toimii ja rapsuttelee samaa kohtaa korvan takana kuin Frozen Synapse tai Door Kickers. Se on niitä pelimäisempi ja sarjakuvamaisempi, mikä on kiva juttu. On hauska, että pelissä on enemmän persoonallisuutta ja tyyliä. Hahmoihin kiintyy ja jokainen löytää varmasti sen oman suosikkiporukkansa, jonka kanssa pelailee. Kaikilla hahmoilla on myös omat ominaisuutensa, jotka määrittävät esimerkiksi, miten nopeasti eteen tullut vihollinen saadaan jyvälle.

Pelattavaa riittää

Tarjolla on 30 yksinpelitehtävän ohella myös moninpeli, jossa voi ottaa matsia toisten ihmisten kanssa. Arvostelujakson aikana peliseuraa löytyi pari kertaa ja silloin kyyti oli hyvin kylmää. Tuntuu siltä, että TASTEE: Lethal Tacticsilla on pieni, mutta hyvin innokas pelaajaporukkansa, joka on jaksanut jauhaa peliä Early Access –vaiheen läpi ja sen myötä oppinut äärimmäisen taitaviksi. Kovin suuria pelaajamääriä ei ollut tarjolla, vaan useimmiten linjoilla näkyi olevan muutama kymmenen pelaajaa samanaikaisesti.

Yksinpelistäkin irtoaa kyllä hupia. Tekoäly on armottoman tehokas vastustaja ja parin alun harjoittelutehtävän jälkeen kaikkia tehtäviä joutui yrittämään uudelleen ja uudelleen, koska palkkasoturini vain kuolivat kuin ranskalaiset Verdunissa: nopeasti ja tylysti. Jos siis pitää vaikeustasosta, täältä sitä saa.

Kokonaisuutena TASTEE: Lethal Tactics on hyvin positiivinen yllätys. Olisi kiva, jos moninpeliseuraa löytyisi aktiivisemmin, varsinkin tasoistaan peliseuraa. Se ei kuitenkaan ole pelin vika. Tarjolla oleva paketti on kattava, mukavan pelattava ja parhaimmillaan addiktiivinen. Reunat ovat rosoiset ja peliä vaivaa välillä pieni skitsofrenia – olenko kepeä videopeli vai realistisempi taktiikkasimu? – mutta ei peli-iloa tapa. Ei varmasti joka jampan peli, mutta uskon, että TASTEE: Lethal Tacticsissa on potentiaalia kulttiklassikoksi.

Kokeile ihmeessä.