This is the Police sukeltaa poliisityön hämäryyksiin ja korruptioon Linux, Mac, PC)
Tekijä: Weappy Studio
Julkaisija: Nordic Games
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, 2 GHz tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 14,99 euroa (Steam, GOG.com)
Pelin kotisivu: http://weappy-studio.com/titp/
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Ovatko poliisit ystäviämme, vihamiehiämme vai korruptoituneita paskiaisia, jotka pyrkivät lähinnä täyttämään taskujaan muusta piittaamatta?
Tähän kysymykseen ei ole helppo vastata This is the Police -pelin maailmassa, sillä siinä pitäisi olla vähän kaikkea. Jäämättä kiinni, tietenkin.
Kickstarterin kautta rahoituksensa kerännyt This is the Police on hyvin erikoinen peli. Se yhdistelee semiraskasta managerointia tarinankerrontaan ja satunnaisuuteen. Palasista muodostuu peli, joka hipoo välillä erinomaisuutta, mutta kompastuu parissa kriittisessä kohdassa.
Se on kenkää nyt!
Pelin tapahtumat pyörähtävät käyntiin, kun fiktiivisen Freeburgin kaupungin poliisivoimien johdossa pitkään toiminut Jack Boyd saa yllättäen kuulla saavansa potkut. Kenkää on tulossa puolen vuoden kuluttua, eikä sille voi mitään. Toimistossa pyörähtävä pormestari käytännössä haistattaa pitkät ja toteaa, että kunhan Boyd vaan istuu käsiensä päällä 180 päivää eikä nostata liian suuria aaltoja, hän voi painua eläkepäivilleen hyvillä mielin.
Boydilla vain on hieman toisenlainen suunnitelma: hän aikoo lähteä kyllä eläkkeelle, mutta ei tyhjin taskuin. Vuosikausia kaidalla tiellä – enimmäkseen – marssinut Boyd joutuukin tasapainottelemaan eri intressien välimaastossa pyrkiessään hoitamaan hommiaan, mutta samalla myös vetämään vähän välistä itselleen.
Tämä ei ole helppoa, sillä mies on monellakin tavalla tähtäimessä. Pormestari ja media ovat kyttäämässä, samoin poliisivoimien sisäiset valvojat. Ulkoisten tahojen edutkin ovat usein ristiriidassa keskenään, eikä ketään pitäisi järkyttää liikaa, ainakaan jos ei ole sitten valmis viemään operaatiota tylyyn päätökseen saakka.
Siinä sivussa nähdään sitten tarinaa Boydin yksityiselämästä. Vaimo on jättänyt, eikä kotona muutenkaan mene hyvin. Niillekin asioille pitäisi tehdä jotain, ennen kuin eläkepäivät kutsuvat. Ei ole helppoa, ei. Eikä muuten ole pelaajallakaan.
112, miten voin auttaa?
This is the Policea pelataan sarjakuvamaisia välianimaatioita ja niissä joskus tehtäviä valintoja lukuun ottamatta yhdeltä näytöltä. Freeburgin kaupunkia kuvaavalle kartalle ilmestyy vähän väliä erilaisia tehtäviä, jotka kaipaavat poliisin huomiota.
Osa tehtävistä on ihan oikeaa poliisityötä: joku on vaikka nähnyt, miten mies vetää apua huutavaa naista mukaansa kujalle. Tai ehkä mustien oikeuksia ajava aktivisti on ammuttu asuntonsa eteen. Eri tehtävät vaativat joko etsivien tai partiopoliisien läsnäoloa, ja tarvittaessa apuun voi lähettää enemmänkin porukkaa ihan SWAT-ryhmää myöten.
Usein riittää, että vain passiivisesti lähettää apuun pari poliisia ja sitten odottaa, päättyykö tapaus onnellisesti vai ei. Toisinaan pitää itsekin puuttua asioihin vaikka antamalla poliiseille konkreettisia neuvoja (”täällä on joku tyyppi housut kintuissa heiluttelemassa vehkeitään lapsille, mitä tehdään?”) tai vaikka auttamalla etsiviä kasaamaan todellisia tapahtumien kulkuja eri todistajien tarinoista.
Tekemistä on käytännössä aina enemmän kuin ehtisi hoitaa, ainakaan ilman, että tuskanhiki nousee ohimolle. Apuun voi palkata lisää poliisivoimia ja lisäjoukkoja voi yrittää myös siirrellä muista vuoroista auttamaan ruuhkapäiville, mutta ei helposti. Poliisit väsyvät, elleivät he saa levätä, eikä pormestarin toimisto suinkaan hyväksy kaikkia pyyntöjä, varsinkaan jos ei itse muista auttaa, kun pormestari vaikka kaipaa paria univormuasuista poliisia vaimonsa saattajiksi kesäpäiville.
Poliisit ovat myös yksilöitä, joilla on oma tehokkuutensa sekä persoonallisuutensa. Joku voi olla vaikka juoppo, joka ilmestyy kännissä nimenhuutoon, toinen taas poliittisena palveluksena pormestarin tukijalle palkattu laiskuri, josta ei ole oikein mihinkään, mutta josta ei eroonkaan pääse. Ainakaan laillisesti.
Pelin edetessä käyttöön avautuu erilaisia vaikutuskanavia, joiden avulla voi hoidella poliisilaitoksen sisäisiä asioita joko rehellisesti tai hieman hämärämmin. Jos mafialle vaikka heittää vähän riihikuivaa käteistä, he voivat järjestää hankalille poliiseille tehtävän, josta ei tulla hengissä takaisin, tai käydä kovistelemassa ikäväksi heittäytyneitä poliitikkoja.
Näin sitä tekemistä sitten riittää reippaasti, jo ennen kuin mukaan heitetään sitä tarinaa. Se asettaa pelaajalle usein omia vaatimuksiaan, sekä myös vetää huomiota pois siitä pääasiasta, eli poliisintyöstä. Tarinan taso vaihtelee voimakkaasti ollen välillä oikeasti kiinnostavaa ja toimivaa kamaa, mutta toisinaan myös hyvin kliseistä tavaraa.
Teinkö valinnan vai en?
This is the Police on hyvä peli, ja se olisi voinut olla jopa erinomainen ilman paria ongelmaa. Näistä ensimmäinen on se, että pelaajalla on olevinaan pelissä paljonkin valinnanvaraa. Tarinan eri kohdissa saa tehdä suurilta vaikuttavia valintoja, jotka ovat kuitenkin puhdasta illuusiota. Tämä ei sinänsä olisi ongelma, mutta pakotus on läpinäkyvää, eikä sitä perustella niin, että pelaajalle tulisi minkäänlaista fiilistä tarinaan vaikuttamisesta.
Pelattavuuden puolella on myös pieniä ongelmia. On toki ihan realistista, että joskus vain tapahtuu ikäviä asioita ja poliiseita kuolee virantoimituksessa. Pelissä se vain tuntuu keinotekoisen rankaisevalta. Pelaaja saa vaikka eteensä valinnan, jossa pari poliisia saapuu tutkimaan epäiltyä murtoa. Ovi heiluu saranoillaan ja sisältä kuuluu kolinaa. Mennäänkö sisään etuovesta vai takaovesta, tai käsketäänkö ulkoa käsin sisällä olijoita tulemaan ulos? Joskus joku vaihtoehdoista vain tappaa poliisin tai pari, toisinaan tehtävä menee onnistuneesti läpi, jolloin poliisit saavat pari pistettä kokemusta ja peli jatkuu. Olisi kiva, jos valinnasta saisi näkyvää palautetta, joka perustelisi sen tulokset, sillä nyt näissä kohdissa fiilis on usein kuin heittäisi sokkona kolikkoa: onnistuitko vai et?
Puutteistaan huolimatta This is the Police on koukuttava peli. Minulta hurahti itse sen parissa parikin iltaa pääosin mukavissa tunnelmissa. Rahoilleen saa myös kivasti vastinetta, sillä tarinatilan 180 päivän pelaamisessa menee helposti parikymmentä tuntia. Jos ei kuitenkaan selviä hengissä tai haluaa muuten vain nähdä niitä erilaisia tapahtumia, pelistä irtoaa kivasti uudelleenpeluuarvoa, sillä tapahtumia nappaillaan pelaajan eteen satunnaisesti niitä tarinan suuria linjauksia lukuun ottamatta.
Kehitystiimi on myös aktiivisesti tekemisissä yhteisön kanssa ja kerää pelistä palautetta, joten on ihan mahdollista, että ongelmillekin tullaan vielä tekemään jotain ja peli tulee muutenkin laajenemaan ja päivittymään. Nykykunnossaankin se on tutustumisen arvoinen ja monella tavalla piristävän erikoinen peli.
Lisää aiheesta
Battlefield: Hardline (PC, PS3, PS4, Xbox One, Xbox 360)
Sherlock Holmes: Crimes & Punishments (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
