Uusimmat

Assassin’s Creed Syndicate –ensikosketus osa 1: teollisen vallankumouksen uhrit

25.09.2015 15:30 Jukka O. Kauppinen

Sumua, kauneutta, kauheutta ja maailmanhistoriaa. Assassin’s Creed Syndicate vie rakastettua pelisarjaa taas askeleen kohti uusia aikoja, tapahtumia ja käänteitä. Ja viktoriaaninen Britannia on mitä sopivin paikka hämmästyttäville kohtaloille – ja reippaalle lenkille talojen kattoja pitkin. Samalla se on – taas kerran – matka todelliseen historiaan ja todellisiin tapahtumiin.

Assassin’s Creedien pelillisten ansioiden käsittely on jo jokseenkin kuiviinpuserrettu juttu. Niihin on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, tehdä mitään dramaattisia muutoksia. Tai niin ainakin sitä kuvittelisi. Joskus sitä vain yllättyy ja hämmästyy, sillä jotain on kuitenkin onnistuttu ruuvaamaan kuntoon.

Siinä samalla Assassin’s Creed Syndicate rakentaa ruuduille myös upean virtuaalituristisimulaattorin, joka vie pelaajat 1800-luvun puoliväliin maailmanhistorian suurimman ja tärkeimmän valtakunnan kukoistuskaudelle.

Tervetuloa kuningatar Victorian Britanniaan. Valtakuntaan, jossa aurinko ei laske koskaan.

assassinscreedsyndicate_ensi1_010

Lontoon kattojen yllä

Suurin yllättäjä

Spoilaan heti jutun alkuun Syndicaten suurimman yllätyksen. Se oli nimittäin hauska pelata.

Hauska? Hauska! Vaikka tarinankerronta liikkuu vakavissa aiheissa ja käsittelee niin liikakansoituksen kuin köyhyyden luomia ongelmia, on pelissä kosolti kepoisia ja huvittavia kohtauksia. Jopa niinkin, että se saattaa nousta Assassin’s Creed IV: Black Flagin tasolle tai ylikin tietynlaisessa komediallisuudessaan. Ehkä ylikin!

Vaikea sanoa vielä näin vähällä previkkapelaamisella, mutta asenne on kerta kaikkisen kohdallaan. Jos peli aiheutti näin monta hymyä ja ääneennaurua niin, että ympärillä parveilevat kehittäjät tulevat ihmettelemään onko kaikki okei, niin juu, kyllä kaikki oli okei.

Samalla tuntuu, että AC-sarjan tarinankerronta pureutuu koko ajan syvemmin ihmiskunnan historian kipukohtiin. Siinä missä sarja oli aikaisemmin enemmänkin seikkailua huikeissa miljöissä, kolmosessa mentiin uuden kansakunnan syntytuskiin. Siitä loikka Unityyn, eli Ranskan vallankumouksen ihmeiden ja kauhujen pariin. Nyt käsitellään teollisen vallankumouksen iloja ja synkistelyjä.

assassinscreedsyndicate_ensi1_05

Joko toimii?

Syndicatella on nyt kova paikka todistaa itsensä. Viime vuoden järkälemäinen Assassin’s Creed Unity kompastui julkaisussaan totaalisen hankaliin tekniikkaongelmiin ja bugivuoreen. Se olisi kaivannut kunnon lisäremppaa, mutta kaippa Ubisoft oli jo joutunut lykkimään isoja pelejään liian monta kertaa eteenpäin, ettei firman talous enää sallinut Unityn lykkäämistä. Ehkä olisi silti kannattanut ottaa ennemmin isku lompakkoon kuin maineeseen.

Okei, on siitä puhuttu paljon hyvääkin. Unityn näkökulma Ranskan vallankumoukseen on rakennettu taidolla ja rakkaudella. Tarinankerronta ja todellisen historian hyödyntäminen menivät taas kerran tutulla kaavalla. Olen nähnyt kommentoitavan, että päivitysten jälkeen se olisi jopa paras Assassin’s Creed. Joidenkin mielestä muuten vain loistava peli. Joillakin se ei toiminut edes päivitysten jälkeen, tai sitten sisältö oli pettymys. Niin tai näin, aina jotenkinpäin.

Kyllähän uuden sukupolven pelimoottorin kehittäminen on valtava urakka, eikä siihen ollut budjetoitu Unityssä tarpeeksi aikaa. Leikitäänpä siis tämän jutun mitassa, että nyt tekniikka on kunnossa. Aikaa viilaukseen on sentään ollut vuosi enemmän ja kyllähän tuo testisessiossa pyöri ihan sulavasti ja kaatuilematta.

Vielä se Unitystä, että suhtauduin silloin ensikosketuksessani jo vähän kriittisesti tehtäväsuunnittelijan kehuihin, että vanhat mälsät tehtävätyypit on heitetty roskikseen ja asiat mukamas tehtiin nyt ihan uusiksi. Ei se oikein siltä tuntunut ennakossakaan eikä myöskään pelissä. Pieleen meni.

Syndicatessa tämä puoli kuitenkin tuntuu nyt olevan hanskassa. En väitä että olisi koko pelissä, mutta ainakaan testipelailun mittaan vastaan ei tullut ihan niitä perinteisesti mälsimpiä tehtäviä. Mälsästelyn sijaan touhussa oli jopa uutta fiilistä ja hauskuutta, mutta siitä tarkemmin vasta juttusarjan seuraavassa osassa.

Se Unityn muistelusta ja tekniikasta. Puhutaan pelistä:

assassinscreedsyndicate_ensi1_09

Oi, Viktoria, rakkaimpani

Kuningatar Victoria, 20.6.1837-22.1.1901. Iso-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar, Intian keisarinna, maailmanhistorian suurimman imperiumin johtaja.

Nainen, jonka johdolla ihmiskunta astui jättiharppauksen teolliseen aikakauteen, taide ja kulttuuri kukoistivat, tiede rynnisti eteenpäin jättilaukkaa. Uudistusintoinen kuningatar halusi kehittää yhteiskuntaa ja parantaa heikoimpien asemaa, kasvatti kansan poliittisia oikeuksia, lyhensi työaikoja ja salli niin omille kuin muiden valtioiden kansalaisille poikkeuksellisen suuria oikeuksia, muun muassa uskonnon suhteen.

assassinscreedsyndicate_ensi1_03

Tämä kehityksen aikakausi tunnetaan tänään viktoriaanisena aikakautena. Sen mittaan myös Iso-Britannian valtakunta kasvoi suurimpiin mittoihinsa, käsittäen lopulta neljäsosan maapallon asuttavista alueista ja 400 miljoonaa alamaista.

Viktoriaaninen aikakausi oli tieteen, kasvun ja tulevaisuususkon aikaa. Samalla loi uudet kasvot köyhyydelle, kurjuudelle ja raakalaismaisille kohtaloille. Valtava talouskasvu toi vaurautta yhä useammalle, mutta nopea väestönkasvu, vanhojen alojen kuihtuminen ja ihmisten keskittyminen suurkaupunkeihin aiheutti slummiutumista ja kauhistuttavaa kurjuutta. Työturvallisuuslait olivat mitä olivat, jos niitä vähiä edes noudatettiin, ja lapsityövoiman käyttö oli yleistä. Kunhan nyt alle 9-vuotiaat eivät tehneet ainakaan yli 10-tuntisia päiviä tehtaissa.

Ja rikkaat teollisuusparonit, kansan riistäjät, heillä oli kissanpäivät. Kunhan vain työläiset pidettiin kurissa ja nuhteessa.

Ja katujengit, jotka riehuvat päivin ja öin. Rikolliset, jotka nuijivat uhrinsa, ryöstivät tämän ja tuikkasivat kylkeen ihan vain huvikseen. Ihmiselämällä ei ollut mitään arvoa.

Ketkä ovatkaan kaiken tämän takana? Temppeliritarit tietenkin! Ähä! Olisitteko osanneet kuvitellakaan? Pahuuden voimathan siellä kulissien takana jylläävät, kun templaarit haalivat kassaansa rahaa, valtaa ja yhä sykkiviä ihmissydämiä. Kali-ma! Temppeliritarit ovat hallinnoineet Lontoota omana alueenaan jo yli sadan vuoden ajan, ja ajaneet siinä samalla kaupunkia kohti irvokasta kaaosta. Pinnalta katsoen moni näyttää kauniilta, mutta alla kuohuu ja sykkii murhanhimoinen, ihmisarvoa polkeva musta pahuuden sydän.

Kaiken lisäksi temppeliritarien juonet suuntautuvat aina vain korkeammalle. Järjetön johtajan mielihalut kurottuvat jo kaikkein korkeimmalle taholle: Buckinghamin palatsiin ja kuningattareen. Mitä jos temppeliritarit saavat kaikkein korkeimmankin sätkynukekseen? Silloin koko maailma on heidän.

”Se, joka hallitsee Lontoota, hallitsee maailmaa.”

Tämän voivat estää vain sisarukset Jacob ja Eve, kaksi nuorta assassiinia, jotka päättävät tehdä asialle jotain.

assassinscreedsyndicate_ensi1_07

Tervetuloa Syndicateen

Syndicaten miljöö on lumoava – ja ristiriitainen. Viktoriaanisen Britannian vaikutukset näkyvät yhä edelleen elämässämme, ja sitäkin väkevämmin Lontoon kaduilla kuljeskeltaessa. Eihän noita ajoista ole kuin vähän päälle sata vuotta. Teollisen vallankumouksen ihmeet ovat tämän päivän ihmeitä, vain hieman prototyyppimäisinä versioina. Miettikää nyt tätäkin: Lontoossa esimerkiksi otettiin ensimmäisenä käyttöön vakituiset palokunnat ja poliisit. Viktoriaanit keksivät myös rullaluistelun ja rullaluisteluareenat. Kyllä ne olivat veikkoja!

Tätä ihmeellistä keksintöjen ja kehityksen leikkikenttää käytetään vahvasti myös Assassin’s Creed -pelisarjan modernisointiin, monellakin tavalla. Oli hyvin kiintoisaa kuunnella kuinka tekijät mietiskelivät muun muassa sitä, että tällä kertaa pelin näkökulma ja painotus on viety maamerkeistä ja turistinähtävyyksistä teollisuuteen.

Vaikka Big Ben, parlamenttitalo, St. Paulin katedraali, Waterloon rautatieasema ja monet muut nykyäänkin tunnetut ja rakastetut nähtävyydet tarjoavat matkailijalle virtuaaliturismimahdollisuuksia, Syndicaten tarina on kantaaottavampi pelaajat tarinansa siivin enemmänkin ihmiskunnan muuttuvan minän uumeniin. Siinä missä aiemmissa AC-peleissä nähtävyydet olivat tarinallisestikin kaiken ytimessä, nyt tekijät raastavat auki teollisen vallankumouksen märkiviä haavoja ja ihmisyyttä.

Toki tämäntyyppistä on tehty ennenkin. Brotherhoodissa kurkistettiin rapistuneen Rooman ylimistön kulissien taakse ja Unityssä seurattiin kokonaisen kansakunnan uutta syntymistä, vanhojen ylimistöraamien kaatamista ja ensimmäisen modernin tasavallan, demokratian syntyä.

Syndicatessa ei kaadeta hallituksia, vaan pikemminkin tuetaan sitä. Sillä olemmehan kaikki brittejä ja rakastamme kuningatarta. Paitsi ne temppeliritarit, ne pedot.

 

assassinscreedsyndicate_ensi1_04

Syndicate onkin niin kovin kaksijakoinen peli. Äärimmäinen köyhyys ja kurjuus lyövät kasvoille Lontoon hirvittävissä slummeissa ja tarinatehtävissä, joissa assassiiniparimme yrittää tuoda kaaokseen jotain järjestystä, jotain hyvää. Toisaalta viktoriaaninen aika toi kuitenkin myös paljon hyvää taiteen ja kulttuurin aloilla. Ne joilla oli siihen varaa, saattoivat nauttia teatterin ja pulppuavan musiikkitaiteen saavutuksista. Kirjallisuus, samoin kuin lehdistö, kukoistivat ennennäkemättömällä tavalla. Muoti kiisi eteenpäin huikeaa vauhtia, ja varakkaampi naisväestö seurasi muotiuutisia tarkkaavaisesti. Ilmiöt tulivat ja menivät, ja yleisesti ottaen yhteiskunta vaurastui niin vahvasti, että Britanniaan syntyi laaja keskiluokka, jolla meni oikein mukavasti. Ehkä aateliset ja ylimystönirppanokat katsoivat heitä vähän nokkaansa pitkin, mutta ainakin he ansaitsivat itse asemansa, omalla työllään ja tuloillaan.

assassinscreedsyndicate_ensi1_08

assassinscreedsyndicate_ensi1_02

Se oli kehityksen, optimismin ja eteenpäin katsomisen aikakautta. Lontoo kasvoi, kehittyi, laajeni ja muuttui. Kaupunki oli kuin valtava rakennustyömaa, joka uhosi päivästä toiseen imperiumin mahtia, voimaa ja kasvua.

Vaikka siellä asuikin myös niitä, joilla oli eläissään varaa vain yhteen paitaan; niitä, joille yö ahtautuneena sadan muun kodittoman kera hyväntekeväisyysjärjestön kellarihuoneeseen

Niin. Syndicate on ristiriitojen ja äärimmäisyyksien peli. Ja sinne väliin mahtuu myös keskiluokkaisuutta. Ihan tavallisia ihmisiä.

 

Jatkamme Syndicaten pureskelua pikapuoliin videoiden, haastattelujen ja tietenkin ensikosketus-juttusarjan seuraavien osien merkeissä. Seuraavassa osassa siirrymme Lontoon kaduille.

 

Lue myös:

Assassin’s Creed Syndicate –ensikosketus osa 2: historiallinen Lontoo rakentuu yksityiskohdista

Assassin’s Creed Syndicate –ensikosketus osa 3: kaaosta kaduilla

 

Assassin’s Creed Syndicate

Tekijä: Ubisoft

Julkaisija: Ubisoft

Tulossa: PC, PlayStation 4, Xbox One

Pelaajia: 1

Pelin kotisivu: http://assassinscreed.ubi.com

Jukka O. Kauppinen

 

assassinscreedsyndicate_ensi1_011

 

Lisää aiheesta

Assassin’s Creed Chronicles: China (PC, PS4, Xbox One)

Assassin’s Creed IV: Black Flag (PC, PS3, PS4, WiiU, Xbox 360, Xbox One)

Assassin’s Creed Unity (PC, PS4, Xbox One)

Assassin’s Creed Unity –haastattelu: Pariisi on pelin päähenkilö

Assassin’s Creed: Liberation HD (PC, PS3, Xbox 360)

Assassin’s Creed: Rogue (PC, PS3, Xbox 360)

Mulkaisu – Assassin’s Creed: Rogue