Uusimmat

Fran Bow (Linux, Mac, PC)

24.09.2015 17:00 Pekka Leinonen

fran_bow_arv_0kansiTekijä: Killmonday Games
Julkaisija: Killmonday Games
Testattu: PC Windows 7 64-bit, i-7 4770k, Geforce GTX 770, 16 Gt muistia
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, tuplaydinprosessori, 2 Gt muistia, 600 Mt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 13,49 euroa (GOG.com) http://www.gog.com/game/fran_bow
Pelin kotisivu: http://www.franbow.com
Arvostelija: Pekka Leinonen

fran_bow_arv_035

 

Jos Edna & Harvey: The Breakoutin Edna ja Sanitariumin Max saisivat jälkikasvua, tuloksena ei voi olla mikään muu kuin Fran Bow. No niin, tuli näin huomaamatta, siinä sivussa, suositeltua taas paria muuta seikkailua.

Jotkut sekoavat viinasta. Toiset taas enemmän tai vähemmän laillisista substansseista. Joitakin voi alkaa asiat kyrsiä niin rankasti, että haulikko, poliisi ja viimeinen erhe ovat tosiasia. Tällä kertaa syvennymme tutkimaan jälleen seikkailupelihengessä ihmismielen synkkiä sopukoita pelissä, jonka otsikon olette jo varmaan lukeneet.

fran_bow_arv_01

Olen ihastunut punaiseen…

 Fran Bow oli onnellinen. Hän oli saanut kymmenvuotislahjaksi ikioman kisun, jonka kanssa leikkiessä päivät lensivätkin kuin siivillä. Sitten eräs kaunis perjantai Fran löytää vanhempansa kilon kappaleiksi pilkottuna. Tästä inspiroituneena hän pakenee lumihankeen, jonne se taju sitten sammuukin. Määrittelemättömän ajan kuluttua hän löytää itsensä mielisairaalasta, vaikka onkin omasta mielestään täysin normaali. Ja sitten seuraa koko juonen suurin twisti: karkuun on päästävä ja kisu löydettävä.

fran_bow_arv_04

Mitähän tästä nyt keksisi kirjoittaa ettei juttu jää ihan tyngäksi. Kyseessä kun on lähes aivan perinteinen osoita ja klikkaa -peli, jossa on tosin yksi uniikimpi ratkaisu. Fran saa alussa käsiinsä pillereitä, joita napsimalla todellisuus muuttuu mielenkiintoiseksi. Jopa niin painajaismaiseksi, ettei kannata pelata jos tietää, että edessä on muutenkin liskojen yö. Reaalimaailmaan palataan pistämällä korkki kiinni. Vähän niin kuin palloilisi Silent Hillin helvetissä ja satumaassa. Painajaisessa löytää usein esineitä, olioita ja asioita joita normaalisti näe. Se luo erinomaista vaihtelua muuten helpohkoon seikkailuun.

Tarina on jaettu viiteen lukuun, joita pätkittävät lyhyet toiminnallisemmat minipelit, kuten vaikkapa suora kopio Froggerista. Mikäli actioni ei kiinnosta, niiden yli voi hypätä painamalla nappia.

Jos alun mielisairaala oli kirjaimellisesti mieletön paikka, niin meno sen kuin eskaloituu joka jaksossa surrealistisemmaksi ja absurdimmaksi. Tämä pitää hyvin mielenkiinnon yllä, kun koskaan ei voi tietää miten sairasta materiaalia käsikirjoittajien ja graafikoiden kynissä on syntynyt .

Itse Fran Bow on jokseenkin skitso hahmo. Välillä hän kauhistelee tapahtumia paniikissa, välillä suhtautuu niihin lapsenomaisella kiinnostuksella, vähän kuin näkemäänsä uneen. Ääninäyttelyä ei ole, mutta sitä ei tarvitakaan. On jännä miten pienillä eleillä voi kuvata tunteita. Se voi olla pupillien asennossa, käsien liikkeessä tai missä tahansa ruumiillisessa maneerissa. Jos jossakin tässä pelissä on onnistuttu, niin juuri siinä. Ei muuta. Musiikitkin menee, ei tarttenut laittaa pois päältä.

fran_bow_arv_02

fran_bow_arv_03

… ja valkoiseen ja keltaiseen ja siniseen

 Teosta tuomitessa täytyy ottaa huomioon set & setting, olotila sekä ympäristö. Onhan genrenä kauhu. Istuin pelaamassa yksin kuulokkeet korvilla, päivän jo päätyttyä pimeässä, keskellä korpea sijaitsevassa omakotitalossa, joka tykkää narista sieltä täältä. Ulkona satoi vettä tai tuuli koko ajan. Kaikki oli siis sitä myöten kunnossa kokemukseen.

Täytyy myöntää että pari kertaa sessioiden aikana kylmät väreet kulkivat pitkin selkääni, mutta enpähän menettänyt yöuniani ja valotkin uskalsin laittaa pois. Halvat hyppysäikäytyksetkin olivat minimissä, mikä on aina hyvä asia. Mutta mitähän sekin taas kertoo luonteestani, että kipeimmätkään kohtaukset eivät hätkäyttäneet, vaan ihastelin hetken ja jäin odottamaan mitähän seuraavaksi silmilleni suodaan?

Kyllä Fran Bowia uskaltaa suositella perinteisten point and clickailujen ystäville, jotka eivät kavahda kauhua tai erittäin sairasta taidetta. Matka hulluuteen (vai pakoon sieltä?) on alle kymmenen tunnin arvoinen kokemus vääjäämättä kuolemaan johtavalla polulla. Puhumattakaan rahoista. Niin ja olihan siinä se kisu. Annan yhden tähden jo pelkästään siitä.

 

P.S Saatavilla on myös pelattava demo.

 

fran_bow_arv_05

 

Lisää aiheesta

Blues and Bullets Episode 1: The End of Peace (PC, Xbox One)

King’s Quest – Chapter 1: A Knight to Remember (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Loot Hero DX (PC)

Pillars of Eternity: White March Part 1 DLC (Linux, Mac, PC)

Sproggiwood (Android, iOS, Mac, PC)

Steins Gate (PS3, PS Vita)

Victor Vran (PC)

Jukka O. Kauppinen

Muropaketin uusimmat