Uusimmat

Pillars of Eternity: White March Part 1 DLC (Linux, Mac, PC)

15.09.2015 14:30 Pekka Leinonen

poe-wm-kansikuvaTekijä: Obsidian Entertainment
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: PC Windows 7 64-bit, i-7 4770k, Geforce GTX 770, 16 Gt muistia
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows Vista 64 bit tai uudempi, Intel Core i3-2100T/AMD Phenom II x3 b73, 4 Gt muistia, 5 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava DLC, vaatii toimiakseen emopelin, hinta 14,99 euroa (Steam) http://store.steampowered.com/app/373340/
Pelin kotisivu: http://eternity.obsidian.net/
Arvostelija: Pekka Leinonen

dome_peli_tahdet_25

 

Puolessa vuodessa ehtii unohtaa helposti asioita. Muun muassa sen, miten koukussa olin Pillars of Eternityyn. Nyt viiden kuukauden tauon jälkeen peliä on paikkailtu muun muassa tiimikavereiden tekoälyllä ja muilla viilauksilla. Postilaatikkoon kolahti koodi ladattavan lisärin toisesta puolikkaasta ja taas miestä vietiin. Mutta mihin?

Koska emopelin arvostelu oli melkoista kikkailua ja tekstihelvettiä, niin pyrin olemaan nyt lyhyt ja ytimekäs, mutta banaali.

Lisäosan ladattuaan linnanhaltijaksi päätyvä pelaaja saa kirjeen, jossa anellaan antamaan jeesiä Stalwartin kylälle. Siellä näet ovat asiat huonolla tolalla. Heti paikalle saavuttuaan täytyy sankariemme puhdistaa kylä riehuvista jättiläisistä. Sitten pitäisi avata myyttinen Durgans Batteryn takomo, White Forge, jonka teräs on kuulemma parasta maailmassa.

Olot...

Siinäpä se juoni kokonaisuudessaan on. Jos vetää suoraan punaista lankaa, seikkailu on ohi alle parissa tunnissa. Luonteeseeni tietysti kuuluu vetää kaikki mahdolliset sivutehtävät. Niitä on vain kourallinen ja lähes kaikki tarinaltaan aneemisia.

Jos kokemusta on pelin mielestä tarpeeksi, White Marchiin saapuessa annetaan mahdollisuus valita standardin ja vaikean vaikeustason väliltä. Otin standardin, koska emopelissäkin minua eniten kiehtoi tarina, eikä jatkuva turpiin saaminen. Paikasta löytyi kyllä vastustaja, joka pyyhkäisi koko ryhmä rämäni easyllakin muutamasta iskusta. Mukana on toki alue endgameen, Crägholdt Bluffs, jonne tosiaan ei ole mitään asiaa ennen kuin porukan taidot ovat kaakossa.

Tärkeimpänä uudistuksena hahmojen taidot voi nyt laittaa missä tahansa tavernassa uusiksi tasosta yksi alkaen, korvausta vastaan tietenkin. Erinomainen ominaisuus, mikäli tuntuu että on rakentanut ryhmänsä päin hevonkuusta.

Kaljalle!

Tasokattoa on nostettu kahdella. Tämä oli hienoa siinä mielessä, että velhoni oppi pari melko rankkaa loitsua, joilla löin erään lohikäärmeen parissa vuorossa.

Mukana tulee kaksi uutta hahmoa. Mekaaninen killbot 2000, joka on rogue. Toisena on itseään säälittä arpeuttava munkki. Kokeilin kumpaakin hetken, mutta ei oikein iskenyt, joten kokosin suosiolla tiimini, joilla olin pelannut viimeiset viisikymmentä tuntia.

White Forgen avattuaan varusteitaan pystyy parantelemaan durganin teräksellä, jonka suomat bonukset ovat ihan ok. Terästä tähän operaatioon tosin löytyy vain harvakseltaan.

Lisälevy ei vain oikein vakuuttanut. Viidentoista euron hintaan olisi odottanut saavansa huomattavasti enemmän sisältöä. Mukana on vain muutama hassu kartta tutkivaksi. Poissa ovat jo itsessään eeppiset sivutehtävät ja mikä tärkeimpänä, Kickstart-tukijoiden sielunlukukeikat. Itse asiassa pelasin pelkillä ilmaisten päivitysten suomilla etuuksilla emopeliä noin 12 tuntia ennen kuin ehätin edes tutkimaan uusia alueita.

En suosittele White Marchia ennen kuin saa jostain halvalla. Asianlaita voi tietysti muuttua kun DLC:n toinen puolisko julkaistaan, mutta enpä usko että sekään tuo mitään ihmeitä.