PlayStation VR -pelit ennakkotestissä osa I – uskomattomin avaruussotaelämys ikinä

PlayStation 4 -konsolit astuvat virtuaalitodellisuusaikakauteen aivan pian. Hypeä on rummutettu jo pitkän aikaa, ja pian väittämät pitäisi lunastaa. Onko PS VR pelkkä kupla vai oikeasti kiinnostava tuote? Dome.fi tutkii!

PlayStation 4- ja PlayStation 4 Pro -konsolit ovat molemmat virtuaalitodellisuusvalmiita, mutta luultavasti Pro-konsoli on valmiimpi. Tarkempia yksityiskohtia ei ole vielä julkistettu, mutta tuntuisi uskottavalta, että tehokkaampi laite pyörittää virtuaalitodellisia maailmoja ripauksen sulavammin. On myös veikkailtu, että ehkä Prossa on valmiit liitännät PS VR -kypärää varten. Se nähdään sitten.

Fyysisenä laitteena PS VR on asiallinen ja fiksusti toteutettu. Kauppoihin saapuva virtuaalikypärä on selvästi hioutunut vuoden takaisista prototyypeistä. Kypärä lasketaan päähän kuin mikäkin pyöräilykypärä, mutta kiristellään ja sovitetaan tarkemmin. Onhan käyttäjän nähtäväkin jotain eteen aukeavista maisemistaan.

Kypärän sovitus on vaivatonta, koska siinä on hyvät ja helppokäyttöiset säädöt. Pääpannan kireys säätyy yhdestä namiskasta, minkä lisäksi sitä voi vielä hienosäätää toisaalta. Silmien eteen asetettava näyttölaite voidaan vielä säätää erikseen avaamalla sen etäisyyslukitus nappia painamalla, jolloin sitä voi liu’uttaa pehmeästi lähemmäs tai kauemmas silmistä. Kun kuva on terävä, löysätään vain napista ja se on siinä.

Kypärän jaloissa pyörivät piuhat ovat myös varsin siistit. Koneelle menee yksi ainoa johto, jolla on mukavasti pituutta. Kypärän päässä on vielä erillinen säädinmöllykkä, josta voi mm. laittaa mikin päälle ja pois sekä säätää äänenvoimakkuutta. Möllykässä on myös tavanomainen 3,5 millin kuulokeliitin, johon pelaaja liittää omat kuulokkeensa. Kuulokkeet eivät sisälly pakettiin, vaan itse kukin voi käyttää vapaasti omiaan tai mieluisimpiaan, olivat ne sitten vaikka nappikuulimia tai kunnon äänieristäviä kuppeja. Toki äänet saa ulos telkkarista tai äänentoistojärjestelmästäkin.

Yleisesti ottaen kypärä oli päässä miellyttävä. Sen sai sopivan tiukalle eikä painoakaan ollut liikaa. Tätä pystyy käyttämään vähän pidemmissäkin sessioissa, jos niska ei ole metrilakusta muotoiltu.

Toki hiki saattaa tulla, jos sisällä on valmiiksi kuumempaa tai kosteampaa. Pelaajan silmät kun yritetään reunoilta ja poskilta kumireunuksella, jonka hengittävyyttä pidemmällä sessiolla voi vähän epäillä.

Kypärän pysyvyyskin tuntui uskottavalta, joskin epävarmuus iski muutaman kerran testisessiossa. Tämä taisi johtua tosin myös siitä, että kuulokkeet olivat päässä vähän löysästi, kun oli vähän tarvis kommunikoida muidenkin kanssa. Epävarmuuskin tarkoittaa tässä tilannetta, kun katselin oikein niska kenossa taivaalle ja pyörittelin päätäni ihmeissäni. Itse kypärä kyllä pysyi hyvin paikoillaan.

Vaan harvapa sitä tätäkään laitetta pelkän teknoleluilun takia ostaa. Sisältö on kuningas, myös PlayStationin virtuaalitodellisuudessa.

Kenelle?

Ylipäätänsäkin tällä hetkellä virtuaalitodellisuuden suhteen kannattaa olla epäileväinen. Oculus Rift ja kumppanit söivät virtuaalitodellisuuden etsikkoajan, jolloin kaikki diggasivat kovasti ja olivat aivan intopiukeina laitteiden ja pelien perään.

Nyt tilanne on aivan toinen. Virtuaalitodellisuuslaitteiden myynnit laahaavat, niiden hinnat ovat tuskallisen korkeat ja kotikonekin pitäisi päivittää, että mikään pyörisi.

PlayStation VR:n kohdalla tilanne on sentään teknisessä mielessä helpompi. PS4 on PS4, paitsi jos se o n Pro.

Mutta miten pelit myydään? Hyvä virtuaalitodellisuuspeli on koettava itse, että sen ymmärtää. Jollain pelillä tavoitellaan Pekka Peruspelaajaa, toisella Harri Hardcorea. Miten heidät tavoitetaan ja miten heidät vakuutetaan, että kodin virtuaalitodellisuus on siisti homma? Saati, että saadaan pelit myytyä, saati oikea peli oikealle kohderyhmälle? Mistä Pekka tykkää, mistä Harri tykkää ja miten he uskovat, että juuri tämä on heille täydellinen?

Siinä riittää haastetta, enkä todellakaan kadehdi Sonyn ja Nordiskin myyntiväkeä. Urakka on huikea.

Vaan.. Ne pelit?

London Heist – rosvo, ei poliisi

SCE London Studio / Sony

PS VR:n vakkaridemo on ollut alusta alkaen London Heist, joka vakuutti meikäläisen ja Pelaajan Villen tuossa vuosi sitten oikein hyvin. Täyttä peliä en ole vieläkään nähnyt, mutta vuoden mittaan takaa-ajodemoon on lisätty herkullisen paljon yksityiskohtia ja räplättäviä juttuja. Ytimessähän on kunnon mafiajengien kina, kun pelaajaa ja tämän kaveria jahtaa lauma vielä pahemman jengin mafiosoja, eikä tämä ratkea kuin väkivallalla.

Takaa-ajodemossa siis kaahataan mafiosoja pakoon pakettiautolla. Ja pyssyt laulavat. Move-ohjaimilla pelattavassa osuudessa kaveri ajaa autoa ja sekä neuvoo että kettuilee, pelaaja taas räplää käsillään auton sisuksia – ja laulattaa aseitaan, laulattaa niin tuhottoman kovasti aseitaan. Vauhdin ja toiminnan tuntu on huikea, kuin turboboostattua GTA:ta pelaisi.

Toisella kädellä räimitään konepistoolilla, toisella otetaan lippaita kassista ja ladataan ase – ja taas se laulaa. Ympärillä takaa-ajajien autojen ja prätkien renkaat puhkeilevat, autot lentävät hallitsemattomasti tievalleihin, räjähdyksiä riittää, ihan kaikkea. Yritin kovasti Crossout-fiilareissa ampua välillä autojen renkaita, välillä tyyppejä yksi kerrallaan, välillä tähtäilin autojen valoihin ja moottoreihin. Hauskaa oli ja demo loppui aivan liian nopeasti.

London Heist on tosipelaajan näkökulmasta ihan taatusti yksi kovimmista PS VR -peleistä. Kokeilkaa tätä ihmeessä, jos messuilla tai jossain pääsette kokeilemaan. Tykkäätte ihan varmasti.

Heistissä on toki muitakin osioita kuin kaahailu, mutta niitä ei tässä demossa ollut kokeiltavana.

Kiinnostavuus: ****

Headmaster – dystooppista jalkapalloilua

Frame Interactive Studio

Jalkapallopelin kuvittelisi olevan kaikkein puhtainta mainstreamiä, jolla vakuutetaan suuret massat. Mutta ei tämä jalkapalloilu. Pallon pääpukkailu kun on hämmentävä liikkumispohjainen urheilupeli, joka tarjoilee samalla myös kummallisen dystooppisen scifi-tarinan ja mustaa huumoria.

Ytimeltään Headmasterissa ihan vain pukkaillaan jalkapalloja maaliin ja maalipyörylöihin. Tähtää hyvin, pukkaa pallo hankalasta kulmasta isot pisteet antavaan maalitauluun, saat pisteitä ja tähtiä ja kiitosta. Pelaaminen tapahtuu pelkästään päätä ja ylävartaloa liikuttamalla, eli ei tosiaankaan kovin vaikeaa.

Mutta hauskaa, vaativaa ja tarinallisesti kummallista se on. Kivaan toimintaan kun on ympätty hämmentävää tarinaa siitä, miten pelaaja on laitettu jalkapallo-uudelleenkoulutusleirille, jossa sinusta tehdään parempi ihminen. Tai.

Että kuka ihme on keksinyt ympätä sporttipelin ympärille jotain näin häiriintynyttä? En tiedä, mutta kyllä se tuo touhuun paljon lisäväriä, ainakin näin mustan huumorin ja kummallisuuden ystäville. Mikään suuren yleisön peli tämä ei kyllä ole, mutta omassa oudossa mitassaan toimiva ja tarjonnee lopullisessa muodossaan myös reippaampaa, toiminnallisempaa pukkailua. Taisipa valikossa olla myös co-op-kaksinpeli. Siinä sitä hulluutta vasta piisaakin, jos tätä pökkimistä tehdään kahdestaan samassa huoneessa.

Kiinnostavuus: ***

Job Simulator – työpäivänä kubikkelissa

Owlchemy Labs

Taisin kirjoitella Job Simulatorista jotain jo aiemmin, mutta sen virtuaalitodellisuusversio se vasta jotain onkin. Kypärä päähän ja oletkin painajaismaisessa toimistokuutiossa, jossa sinulla on elintilaa pari neliömetriä – ja niin työt kuin pomot ahdistelevat ympärillä. Tee sitä, tätä, tuota, äkkiä!

Itse asiassa peli on fysiikkapohjainen pöhköily, joka tuo pelaajien eteen kaikennäköisiä toimistokuutiohommia tehtäväksi. Semmoisia hassuja juttuja, joiden tekemiseen tarvitaan kättä tai kahta, Move-ohjainten muodossa. Sitten kanssa tietenkin kurkitaan ylös, alas, sivulle ja eri suuntiin, sillä hitto vie jos se kahvikuppi vierikin lattialle arkistolaatikon taakse.

Peli tuntuu vahvasti Surgeon Simulatorin ja Goat Simulatorin ja muiden fysiikkagenren kohellusteosten jatkajalta, vain astetta teknojalostuneempana versiona. Se viihdyttää pöljäilynä ja VR-leluna, mutta tiedä sitten miten pitkälle juttu kantaa täysimittaisessa pelissä, kypärä päässä.

Kiinnostavuus: ***

EVE Valkyrie – avaruus on sinun

CCP Games

EVEn VR-avaruuslentelyräiskintä on kutkattanut mielikuvitusta ensiesittelystään lähtien. Eikä turhaan. Tämä on eeppisin, upein ja räjähtävin virtuaalitodellisuuspeli mitä olen tähän mennessä nähnyt.

Arvosana jo nyt: viisi viidestä.

Okei, ei ihan niin kovaa tykitystä vielä, olihan kokeilussa vasta ennakkoversio. Mutta kun se räjäytti scifin ja avaruusalusten rakastelijan pään heti kättelyssä. Sitä ensin istutaan avaruushävittäjän ohjaamoon ja katsellaan vähän ympärille, sitten alus laukaistaan tukialuksesta taivaalle ja herrajumalavarjelkoon siinähän on ympärillä älytön avaruuslaivasto. Valtavia ja vielä isompia aluksia joka puolella. Pää kääntyilee sekopäisestä ihastelusta, mitä seuraa tietenkin sarja himokkaita ohilentoja aivan jättialusten pintaa hipoen, päättömiä tynnyreitä ja kiepuntoja ja ai oliko siellä jossain peli mitä pitäisi pelata en ehdi olen liian otettu.

Tämä. TÄMÄ on se juttu, mihin virtuaalitodellisuus on tarkoitettu. Eeppiseen efektitykitykseen ja avaruuslentämiseen. Vaikutelma suuren avaruuslaivaston keskellä lentäessä ja kieppuessa on järisyttävä.

Oli siellä palanen peliäkin mutta se jäi ihan valehtelematta toissijaiseksi. Vähän kerkesin ammuskella vihollisaluksia ja kivaa sekin oli, mutta lopullisen pelin toimivuudesta en osaa vielä sanoa mitään. Vaan sen sanon, että herrankiesus kun vaikuttaa lupaavalta.

Kiinnostavuus: *****

PlayStation VR -virtuaalilasit julkaistaan 13.10.2016.

Laite vaatii PlayStation 4- tai PlayStation 4 Pro -konsolin sekä PlayStation Camera -kameran.

Pelit käyttävät ohjaukseen joko PlayStationin omaa padia, Move-liikeohjaimia sekä kypärän liike- ja kiihtyvyystunnistimien tuottamaa liikedataa.

Laitteen hinta on noin 450 euroa.

Lisätietoja: https://www.playstation.com/fi-fi/explore/playstation-vr/

Lisää aiheesta

E3: Lennä kotkan lailla – Eagle Flight tuo virtuaalitodellisuuteen jotain aivan uutta

Sony virtuaalitodellisuustylynä – 60 fps tai ei mitään

PlayStation VR: yleiskatsaus peleihin

PlayStation VR: Until Dawn Rush of Blood on matka hirviöhuvipuistossa

PlayStation VR: London Heist – potentiaalisesti todella toimivaa virtuaalitodellisuusräiskettä

Pelikopteri #016 – pako todellisuudesta

Miehemme maailmalla: Paris Games Week osa 3 eli virtuaalitodellisuuden huimat pyörteet