Uusimmat

2010 aliarvostetuin peli: Alan Wake

07.01.2011 14:37 Jukka O. Kauppinen

Pyysimme lukijoitamme äänestämään joulun ja uudenvuoden välissä kymmenessä eri äänestyssarjassa muun muassa vuoden 2010 aliarvostetuinta peliä, parasta pelihahmoa, parasta käsikirjoitusta ja yllättävintä peliä. Ja tulokset näyttävät… Tältä.

Tulokset on laskettu lukijoiden antamien äänten yhteenlaskun perusteella. Valintojen höysteeksi on valittu yksi tai useampi lukijoiden perustelu. Lisäksi olemme listanneet joitakin erityisen hyvin perusteltuja ehdokkaita, vaikka ne eivät olisikaan yltäneet äänimäärällisesti listakärkeen.

Sisennetyt kappaleet ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta, ranskalaisella viivalla merkityt puolestaan lukijoiden perusteluja äänilleen.

2010 aliarvostetuimmat pelit:

  1. Alan Wake
  2. Alpha Protocol
  3. Singularity

Alan Wake

Lue juttu: Alan Wake (Xbox 360)

Alan Wake ei välttämättä ole se vuoden suurin koko kansan pelisuosikki, mutta jos nimet Silent Hill, Twin Peaks ja Remedy saavat päänahkasi kihelmöimään, Alan Wake on takuuvarmaa viihdettä.

– Alan Wake oli todella kova peli. Tunnelma on oli parasta mitä peleissä nähty, tarina oli loistava ja pelaaminen hauskaa. Silti peli myi huonosti

Alpha Protocol

Lue juttu:Alpha Protocol (PC, PS3, Xbox 360)

Pelkkänä räiskintäpelinä arvioituna Alpha Protocol ei olekaan kummoinen. Toisaalta sen vahvuudet löytyvät aivan muualta. Lukuisat hankalat valintatilanteet, erinomainen keskustelujärjestelmä ja kiehtova tarina vetävät mukaansa ja pitävät otteessaan jännittävään loppuun saakka.

– Yleisesti räiskintäpeliksi luultu espionage-rpg joka ei kunnioittaunut fps-taitojasi. Sinä pelaat vakoojaa, eikä toisinpäin. Monipuolinen tarina jossa valinnoilla oikeasti on väliä. Valintojen runsauden vuoksi kestää monta läpipeluuta. Deus Exän veroinen klassikko.

– Kankean kuoren alta paljastui todellinen roolipelitimantti, joka ei tuntunut kelvanneen ADHD-sukupolvelle. Selkeästi vuoden 2010 aliarvostetuin peli, jonka rankkaisin melkein Deus Exin veroiseksi klassikoksi.

– Kaikista vioista huolimatta Alpha Protocol. Jos Obsidian olisi hionut peliä enemmän ja rahaa olisi ollut enemmän käytössä, olisi pelistä voinut kasvaa iso sarja.

Singularity

Lue juttu:Singularity (PC, PS3,Xbox 360)

Singularity ei ole se peli jonka veisin vihille, mutta annoin sille mielelläni kyytiä viikonlopun – eikä harmittanut yhtään. Olisikin sääli, jos se jää pelitanssien seinäruusuksi.

– Erinomaisesti, viihdyttävästi ja jopa älyllisestikin etenevä räiskintä ei ole saanut sille kuuluvaa riittävää arvostusta. Pelin suhteellisen lyhyt kestokin on suuren tarjonnan keskellä oikeastaan vain hyvä asia.

– Onnistunut yhdistelmä FEARmaista räiskintää ja Portalia. Etenkin aikamatkustaminen ja ääninauhoilla ja muistiinpanoilla taustoitettu juoni imaisivat mukaansa. Miinuksena perus -rivisotilaat kaatuivat ehkä turhankin helposti normalilla ja loppuratkaisulta olisin odottanut jotain syvällisempää

 

Muita joko runsaasti ääniä saaneita tai hyvin perusteltuja ehdokkaita:

 

ArmA 2: Operation Arrowhead

– Todella kattava sotasimulaatio jota realistisempaa kosketusta tietokoneiden näytöllä ei sotaan saa.

– ArmA 2 -pelisarja ei ole saanut paljon suosiota koska peli on pysynyt suht näkymättömissä, eikä peliä edes moni tunne. Moni ei myöskään tiedä että ArmA-sarja jatkaa Operation Flashpoint -sarjaa.

Cave Story

– Wiille joulukuussa tullut Cave Story-pelin Wiiware-versio ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota korkeasta laadustaan huolimatta.

Deadly Premonition

Lue uutinen:Deadly Premonition on … jotain todella outoa ja kieroa

Jo alkuvuodesta julkaistu japanilainen kauhuseikkailu vaikuttaa olevan jotain todella hämärää, sekä pelillisesti että tarinallisesti. Tunnelmaa siinä riittää runsain mitoin, samoin kuin hämmentävää pelillistä kerrontaa.

– Hyvin mielipiteitä jakava peli, jonka graafinen asu ja pelimekaniikka tökkivät aika pahasti mutta budjettipeliksi se on hämmentävän laaja ja tarina on onnistuneesti kirjoitettu. Lainaa paljon Twin Peaksistä mutta vie sen rohkeasti omaan suuntaansa ja päättää tarinan mielestäni onnistuneemmin kuin esimerkiksi samantyylinen Alan Wake. Kuitenkaan pelattavuudessaan ei yllä ihan suomipelin tasolle, joten monet pelaajat eivät varmaan tahdo kaluta sitä läpi. Raaka, hiomaton timantti. Tästä syystä ”aliarvostetuin”.

Demon’s Souls

Lue juttu:Demon’s Souls (PS3)

Demon’s Souls on peli, jolla on Maine. Kyllä, isolla M-kirjaimella. Nettipuheiden perusteella tämä jenkkejä ja japanilaisia jo vuoden viihdyttänyt roolipeli on todellinen luunmurskaaja ja armoton paskainen. Peli, joka on niin vaikea, että saatat itsekin päättää päiväsi!

– Peli sai todella hyvät arvostelut niin kriitikoilta kuin pelaajiltakin, mutta tuntuu että pelin vaikeustaso on pelotellut monia pelaajia pois. Tai ei niinkään vaikeustaso, vaan se kuinka siittä hypetettiin. Niinpä ollen keskustelu tästä pelistä on jäänyt aika vähiin ja elänyt muutenkin hieman hiljaiseloa. Harmi, kyseessä kuitenkin 2010 paras peli.

MAG

Lue juttu:MAG (PS3)

Pienistä ja vähän suuremmista ongelmistaankin huolimatta MAG on hauska peli – ainakin parhaimmillaan. Kun tiimi on kunnossa, pelaajilla on headsetit ja kaikki pelaavat oikealla asenteella, tunnit lentävät ja kokemustasot karttuvat.

– Vuoden piristävin konsoliräiskintä. Codeja tulee ja menee, mutta MAGin kaltaisia, vähän vakavammalla asenteella tehtyjä tiimityöhön nojautuvia räiskintöjä ei konsoleilla liiaksi ole. Huikean 128 vs 128 pelaajan verkkomatsit ovat olleet mitä mukavampia kokemuksia, kun tiimit tietävät mitä tehdä. Mutta eihän tämmöinen enää kelpaa Cod-sukupolvelle. Pitää saada äkkiä vain leveleitä, expaa, tappoja ja killstreak kahden hujakoille eikä miettiä jotain tehtävää ja tiimityötä.

Mount And Blade: Warband

Lue juttu:Mount & Blade: Warband (PC)

Kannattaa myös muistaa, ettei Mount & Blade ole koskaan loistanut pelkällä perustoiminnallisuudellaan. Peli puhkeaa kukkaan vasta erilaisten modien avulla. Uusia kampanjoita, erilaisia vihollisia, mitä vain meleen tulee. Luoville modaajille M&B on muovailuvahaa, josta on helppo muokata roppakaupalla uutta, erilaista koettavaa.

– Tätä ei ole oikein näkynyt kuin yhdessä pikaisessa testissä. Kyseessä on kuitenkin ainutlaatuinen peli jonka taistelumekanismia vastaavaa ei ole kuin jedi outcast ja academyssä ja nekään eivät pärjään. Steamin Top games by current player count -listalla top 25 pysynyt ilmestymisestä lähtien. Yhteisö rakentaa mahtavia modeja ja onpa jokin puolalainen yhteisö larpannut jonkin keskiaikaisen taistelun Warbandin avulla.

Valkyria Chronicles

Lue juttu:Valkyria Chronicles (PS3)

Vanha konsolijätti Sega ei viime aikoina ole juuri kunnostautunut laadukkaiden pelien saralla. Mutta nyt vanhan Phantasy Star -poppoon vääntämä strategia-roolipelihybridi Valkyria Chronicles lyö ällikällä. Mistä ihmeestä oikein on kysymys?

– Erittäin hyvä ja viihdyttävä peli, jota pelaisi lisää jos tulisi jatko-osa konsolille. Täydellisesti puskasta ”japsianimehuttua” joka ei ollut lähelläkään kansikuvan antamaa väärää mielikuvaa. Onneksi luotin nettifoorumien kehuihin ja ostin pelin.

Vanquish

Lue juttu:Vanquish (PS3, Xbox 360)

Vanquish on timantinkova toimintaspektaakkeli, jonka ylitsevuotava kornius on todennäköisesti asia, joka voi jakaa mielipiteitä. Tämän mielessä pitäen uskallan silti suositella sitä jokaiselle hyvän toiminnan ystävälle. Niin, ja mikäli Bayonetta ei ole tuttu, sitä myydään ainakin jossain edullisesti yhteispakattuna Vanquishin kanssa.

– Kovia arvosanoja niittänyt peli, josta lähes kukaan ei ole kuullut ja vielä harvempi kokeillut.