Arvostelussa peli, josta tulee hyvä mieli: Ori and the Blind Forest
Joskus kyyniset arvostelijatkin kohtaavat pelin, josta tulee ihan oikeasti hyvä ja mukava mieli. Miikka Lehtonenkoki sellaisen:
Tarina ei kuitenkaan ole Orissa se pääasia. Ehei, se kunnia menee pelattavuudelle. Ori and the Blind Forest kun sekoittelee erinomaisen onnistuneesti metroidvania-tutkimusmatkailua ja tasohyppelyä, joka olisi kotonaan Super Meatboyssa.
Pelin edetessä Orin alkujaan vaatimaton kykyvalikoima kasvaa melkoisesti. Kohta tuplahypitään, kimpoillaan ilmassa vihollisten ammuksista korkeammalle, liidetään jättimäisellä höyhenellä, kiipeillään seinillä ja ammuskellaan sen tuhanteen suuntaan.
Tämä on sitä metroidvaniaa, eli käytännössä pelin edetessä ja kykyvalikoiman kasvaessa yhä suurempi osa maailmasta tulee tutkittavaksi siitä syystä, että kyvyt mahdollistavat uusiin paikkoihin pääsemisen.
Metsä on myös täynnä kätkettyjä aarteita, salaisia huoneita ja muuta kivaa, jonka löytämisestä palkitaan kasvavilla energia- ja kestopistepoteilla sun muilla hyödykkeillä. Yhdistettynä satumaisen hempeään grafiikkaan ihan tässäkin olisi ollut aineksia jo peliin. Mutta Ori ei tyydy siihen. Ehei, sillä muistetaan se toinen osanen: sadistisen vaikea tasohyppely.
Lue koko arvostelu: Ori and the Blind Forest (PC, Xbox 360, Xbox One)
Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet
Lisää aiheesta
Fantasia: Music Evolved (Xbox One)
