Avoimen maailman selviytymiskauhua, vaihteeksi hyvää sellaista – arvostelussa State of Decay
Zombeja riittää. Hyvässä, pahassa ja rumassa. Ovathan ne jo niin läpinähtyjä, mutta minkäs teet, zombeja puskee silti joka raosta, joka suunnasta – ja onneksi välillä ihan kelpo meiningeissäkin. Bilezombeja ei State of Decay –pelissä vielä nähdä, mutta Tero Lehtiniemi tykkäsi silti kovasti meiningeistä.
Kyseessä on avoimen maailman selviytymispeli, joka alkaa idyllisellä Tanner-vuoren leirintäalueella. Kalareissulta palaava Marcus-niminen herra huomaa parin viikon retriitin aikana maailman muuttuneen melkoisesti. Lähimökin asukkaat pyrkivät kirjaimellisesti herran pään sisään, ja kaikkialla on ruumiita ja suolenpätkiä. Eikä ole edes Mardi Gras.
Pikaisen tilannekatsauksen aikana lähistöltä löytyy myös muita elossa olevia ja pääasiassa omista aivoistaan kiinnostuneita ihmisiä, joilta katastrofin luonne alkaa paljastua. Alkaa epätoivoinen selviytymistaistelu, jossa uhkana ovat paitsi zombiet, myös rajalliset elintarvikkeet.
Avoimen maailman pelinä State of Decay toimii periaatteessa kuten mikä tahansa Grand Theft Auto tai vastaava. Pelaajan toiminnan keskipiste on tarpeen vaatiessa ja sopivan kohteen löytyessä siirrettävä tukikohta, jota voi laajentaa erilaisilla huoneilla. Radiomasto auttaa muiden selviytyjien etsimisessä, työpajassa taas voi korjata rikkinäisiä varusteita ja valmistaa uusia.
Zombiet eivät kuitenkaan katoa itsestään ja syödäkin pitäisi, joten kotipesässä nysväämisen sijasta selviytymisen elinehto ovat ulkomaailmaan tehdyt tutkimusreissut.
Lue koko arvostelu: State of Decay (Xbox 360)
Lisää aiheesta
The Walking Dead Episode 4: Around Every Corner (Mac, PC, PS3, Xbox 360)
