”Call of Duty on pilannut koko pelaajasukupolven”
Call of Duty, se elefantti pelaamisen vertauskuvallisen huoneen nurkassa. Monet rakastavat, monet vihaavat ja varmasti myös monet menettävät sen takia uniaan omia pelejään kehittäessään. Tripwiren pojat eivät menetä uniaan, mutta V-käyrä on kyllä koholla. Heidän mielestään Call of Duty on nimittäin pilannut koko sukupolven.
Ei ole räiskintäpelien kehittäjillä helppoa. Jos peli ei ole Call of Duty, massat eivät pidä siitä. Tämän huomasivat myös semirealistisen ja haastavan Red Orchestra -pelisarjan kehittäjät, jotka saivat Red Orchestra 2:n myötä sen verran shittiä niskaansa pelinsä monimutkaisuudesta, että päättivät lisätä siihen helpon arcadetilan. Eikä sekään riittänyt. Tripwire-presidentti John Gibson jatkaa.
”Kun kehitimme Red Orchestra 2:n Action Mode -pelitilaa, kutsuin paikalle testaajia, joiden tiesin olevan kovia Call of Duty -pelaajia. Tarkoituksenani oli tehdä jotain, mikä olisi tarpeeksi helposti lähestyttävää, jotta he voisivat nauttia pelistä. En toki halunnut muuttaa Red Orchestraa Call of Dutyksi, mutta halusin tehdä jotain, mikä yhdistäisi lähestyttävyyden Red Orchestran pelattavuuteen. Ja sitten iteroimme ideaamme paljon. Ja kun kuuntelin niitä olemattomia, saivartelevia asioita, joista nämä testaajat valittivat ja joiden takia he eivät halunneet pelata peliämme, ajattelin vain, että okei, minä luovutan. Call of Duty on pilannut tämän sukupolven.”
Miestä ärsytti suunnattomasti myös se, että testaajilla ei ollut mitään käryäkään siitä, mitä he peliin halusivat. Paitsi tietenkin sen, että sen olisi pitänyt näyttää ja tuntua täysin Call of Dutyltä. Liikkuminen oli huonoa, koska se ei tuntunut Call of Dutyltä. Mikä Call of Dutyn systeemissä sitten miellytti? No kun se tuntui niin hyvältä. Koita siinä sitten kehittää peliä.
”Minä saatan kuulostaa siltä kuin olisimme käyneet tiukkaakin vääntöä, mutta se johtuu ehkä siitä, että otan tämän niin raskaasti. Mutta me kävimme keskustelin, jossa kysyimme pelaajilta, miksi he eivät pitäneet jostain jutusta. Ja he vastasivat aina, ’koska se ei tunnu Call of Dutyltä’. Melkein kaikki heidän valituksensa tarkoittivat lopulta samaa: se ei tunnu Call of Dutyltä.”
Gibson noteeraa, että Call of Dutyn kehittäjät ovat fiksusti pyrkineet tasoittamaan pelinsä taitoeroja lisäämällä siihen paljon aseita, joiden avulla tappoja saa miltei vahingossa jolloin nyyppäkin voi tuntea itsensä kovaksi. Red Orchestra taas vaatii jo matalammillakin kykytasoilla paljon pelaajaltaan ja se ei testaajia miellyttänyt.
”’Tämä peli on liian vaikea. Minä olen tosi hyvä Call of Dutyssä, joten pelissäsi täytyy olla jotain vikaa. Koska en pärjää tässä pelissä, sen on pakko olla paska. Minä en ole ongelma, pelisi on.’ Ja joskus se toki onkin pelimme. Joskus me pelisuunnittelijat töppäämme, teemme jotain mikä ei ole tarpeeksi lähestyttävää tai emme anna pelaajille tarpeeksi tietoa, jotta he voisivat oppia. Mutta useammin kyse on siitä, että Call of Duty on totuttanut heidät niin helppoon elämään, ettei heidän tarvinnut koskaan opetella pelaamaan räiskintäpelejä tai opetella perustaitoja, kuten nopeaa hiiritähtäämistä.”
Ja tottahan se on. Jos on tottunut snap aimin ja tähtäyshelpotusten täyttämiin konsoliräiskintöihin, siirto hiirellä pelattavan pikselihipan pariin on varmasti melkoinen kulttuurishokki. Mutta kenen onkaan vika? Tripwiren kun tekivät liian vaikean pelin vai Call of Dutyn, kun pilasivat pelaajasukupolven? Kertokaa toki mielipiteenne.
Lähde: PC Gamer
