Diablo III – osuivatko ennakkofiilikset kohdalleen?
Kuten jo varmaan huomasittekin, Diablo III:n arvostelu julkaistiin tänään saitilla. Hypeä, meteliä ja kommentteja riittää, mutta yksi asia kannattaa tässä kohtaa tarkistaa. Miten hyvin ennakkojutut osuivat kohdalleen? Ovatko fiilikset muuttuneet kovastikin? Onko peli itse muuttunut merkittävästi siitä, mitä testailimme aiemmin? Katsotaanpas!
Vuonna 2007 Miikka Lehtonen osallistui Ranskassa järjestettyyn Blizzcon-taahtumaan, jossa Diablo III esiteltiin ensimmäistä kertaa maailmalle. Pelistä kerrottiin jo silloin vaikka mitä. Mikä on yhä totta?
Diablo III – eeppinen ennakko, osa 1 (PC)
Maailman syventäminen on muutenkin ollut tiimin keskeisenä tavoitteena, sillä esimerkiksi esineet on sidottu entistä paremmin pelin taustatarinaan. Sen sijaan että pelaaja saisi käyttöönsä geneerisen tulimiekan, hän voi löytää legendaarisen artifaktin, jonka historiasta ja vaiheista voi lukea taustatarinaa. Kaikilla aseilla ei toki ole omaa historiaansa, mutta tiimin mukaan Diablo-tarinaa tullaan hyödyntämään reilusti aiempaa enemmän.
Taustatarina ei toki rajoitu pelkkiin esineisiin, vaan dialogin ja tekstin määrää ollaan lisäämässä. Ideana on kuitenkin niin kutsuttu opt in -tarinankerronta, eli pelaajien ei ole pakko välittää tarinasta, elleivät he halua. Esimerkkinä mainittiin World of Warcraft, jonka tehtäväkuvauksista voi lukea pienen romaanin verran tarinaa, mutta yhtä hyvin sen voi myös hypätä yli, mikäli haluaa vain päästä nopeasti kepittämään demoneita turpaan. Näin tiimi uskoo, että ne todelliset Diablo-fanit pääsevät sukeltamaan syvemmälle Sanctuaryn maailman.
Kun taustatarinaa kerran on olemassa ja sitä aiotaan hyödyntää, myös pelaajan oma hahmo kaipaa hieman päivitystä. Pelin tuottaja kertoikin, että pelaajalla tulee olemaan paljon aktiivisempi rooli tapahtuman kulussa kuin aiemmin. Aiemmissa peleissä pelaaja oli vain tahdoton ja mykkä nakkikone, joka juoksi hoitamassa vastaantulijoiden tehtäviä. Nyt hän pääsee itse osallistumaan keskusteluun, tekemään valintoja ja vaikuttamaan kohtaloonsa.
Diablo III – eeppinen ennakko, osa 2 (PC)
Pohjimmiltaan Diablo III on edelleen sitä klassisinta Diabloa. Pelaaja sukeltaa goottisiin luolastoihin pistämään kuonoon tuhansia demoneita joko yksin tai kaveriensa kanssa. Leen mukaan peli tukee tällä hetkellä kahdeksan pelaajan co-op-peliä, mutta luku voi ennen julkaisua kasvaa tai kutistua, jotta peli tarjoaisi mahdollisimman sujuvan kokemuksen. Trendikkäästi co-op on mallia drop in / drop out, eli pelaajat voivat vapaasti liittyä kaveriensa peleihin ja lähteä pois kun kyllästyttää, ilman uusien pelien aloittelua tai serverien pystyttämistä.
Leen mukaan Diablo III on suunniteltu alusta saakka co-op-peliksi, tai oikeammin co-op on kiedottu oleelliseksi osaksi pelikokemusta. Tiimi ei ajattelekaan yksin- ja moninpeliä erillisinä tiloina. Lee totesi, että co-op on vain yksinpeli kaverin kanssa ja yksinpeli on co-op ilman kavereita.
Moinen moninpelipainotus tarkoittaa sitä, että peruspelattavuuteen on täytynyt tehdä hienosäätöjä. Näitä ideoita on lainailtu huoletta mainiosta Mythos-nettiroolipelistä. Tuntuvin muutos kohdistuu hirviöiden pudottamiin varusteisiin. Aiemmissa peleissä maahan kilahtava sormus aloitti hirveän kilpajuoksun kun jokainen paikalla ollut yritti lipastaa sen ennen kavereitaan.
Jukka O. puolestaan pelaili Diablo III:sta viime syksyllä. Ja hauskaahan se oli silloinkin. Miten hauskaa?
Diablo 3 – pahuksen hauskaa luolarymistelyä
Jonkin ajan päästä hankin uuden lähitaistelukyvyn. Teräaseiden heiluttelun sijaan viholliset saivatkin niskaansa tyhjästä loitsimiani tulilepakoita. Jeah. Tuntui kuin olisin liekinheitintä heilutellut. Hyökkäysnappi pohjaan ja lepakkolauma polttaa vihollisia oikein urakalla.
Pelin graafinen tyyli on herättänyt joissakin vanhemmissa faneissa kränää, mutta sanoisin että ihan turhaan. Juu, paletti on erilainen. Mutta mitä väliä? Näyttääkö peli hyvältä? Toimiiko grafiikka? Ilahduttavatko visuaalit silmää? Kyllä. Grafiikkaa voisi kehua jopa hehkuvaksi. Silmiä hemmotellaan, kun hahmot köpöttävät kauniisti pikselöidyillä kentillä ja upeasti animoidut otukset mätkivät toisiaan kuonoon. Siihen päälle mehukkaita efektejä, kun loitsut sinkoilevat tai mönjää lentää. Aijai.
Pelin klassinen isometrinen kuvakulma yhdistyykin D3:ssa todella mainiosti moderniin, huippuluokan visuaaliseen tuotantoon. Tykkään.
Kiintoisaa oli tosin se, että livenä pelattuna Diablo 3 oli hitosti kivemman oloinen ja näköinen kuin yksissäkään näkemissäni kuvissa tai videoissa.
Tärkeintä on silti se pelaaminen. Ja mitä aiemmin kommentoituun voisi oikeastaan enää lisätä? Peli on helppo, hauska ja huikean viihdyttävä. Liikkuminen ja taisteleminen sujuvat luonnostaan, mikäli pelaaja vain tietää miten päin hiirtä pidetään kädessä. Pelaaminen onnistuu täysin hiirivetoisestikin, mutta nopeampaa ja helpompaahan touhu on, kun näppäimistöä käytetään apuna komentojen, taikojen ja valikkojen valitsemiseen.
Diablo III:sta voi liekittää joko arvostelussamme tai foorumeilla:
