Heikki kohtasi vanhan rakkaansa – Jaden
Älkää vain kertoko kellekään, mutta Heikki Takala on viettänyt äskettäin monia lemmekkäitä hetkiä jonkun ihan muun kuin oman luvallisen kultansa kainalossa. Tosin kyseessä oli sentään vanha muru, mikä on ehkä jossain määrin anteeksiantava seikka.
Valokuvaajatar Jade näet vei Heikin syömmen niin vuonna 2003 – kuin tänäänkin. Jaden seikkailut Alpha Sectionin salamyhkäisten kieroilujen paljastamisessa kun olivat tänään yhtä lumoavia kuin sankaritar itsekin.
Beyond Good And Evilin tenho ei kuitenkaan perustu taitavaan ohjaukseen, hyvään tarinaan tai mielenkiintoisiin hahmoihin. Ei vaikka kaikki edellinen on läsnä. Sen sijaan se nojaa vahvasti yllätyksiin, joita useimmat kokevat astuessaan hieman pidemmälle Hylliksen maailmaan.
Harva peli uskaltaa esitellä täysin uusia konsepteja kesken tarinan. Beyond Good And Evil on tarpeeksi röyhkeä tehdäkseen juuri näin. Juuri kun Jaden liikkeet alkavat tulemaan tutuksi, ja ensimmäinen alkupään luolasto on koluttu läpi, päättää peli kiskaista vaihteen hiippailulle. Tämä rikkoo pelin rytmin heti alkuun, ja pakottaa poistamaan aivot automaattivaihteelta, jolle useimmat toimintapelit ne nykyään asettavat. Kun hiippailu alkaa tulemaan tutuksi, peli esittelee uusia hahmoja jotka seuraavat ajoittain Jadea hänen tehtävilleen ja monimutkaistavat tilannetta entisestään.
Soppa kumma kyllä maistuu maukkaalta. Harva kehittäjä osaa sekoittaa useaa eri genreä yhteen, Jade onnistuu kuitenkin puikkelehtimaan niin kilpa-ajon, ongelmanratkonnan kuin toiminnan väliköissä kompastumatta omaan nokkeluuteensa. Tämä on ihme, sillä useimmiten useita genrejä sekoittelevat hybridit ovat tuomittuja kuolemaan joko lukuisiin bugeihin tai hankaliin kontrolleihin.
Lue koko arvostelu: Beyond Good and Evil HD (PS3, Xbox 360)
Lue myös
Call of Duty: Black Ops First Strike DLC (PC, PS3, Xbox 360)
Ghostbusters: Sanctum of Slime (PC, PS3, Xbox 360)
