Käsittämätön tosi-TV-dokumentti pelintekijöistä kaatui sovinismiin ja typeröintiin
Joskus lukee juttuja, joita ei usko heti todeksi. Ja tämä nimenomainen tapahtuma vaati useamman päivän sulattelun, ennen kuin pystyin kirjoittamaan siitä yhtikäs mitään. Nimittäin tiedämmehän me reality-sarjat. Otetaan kasa mukamas villejä ja omapäisesti touhuavia ihmisiä ja kuvataan mitä tapahtuu. Todellisuudessahan kaikki on käsikirjoitettua p*sk** ja tapahtumiin vängätään hitosti lisädraamaa, että saadaan jännä ohjelma. Esiintyjien soppareissa on myös pykälät, että tuottajilla on lupa leikata jutut täysin miten haluavat, ja esittää tapahtumat ihan mistä näkökulmasta vain mieli tekee.
Miten käy kun tämä Tikusta Draamaa –mentaliteetti tuodaan pelijameihin, joissa pienet tiimit tekevät viikonlopun aikana peliä?
Todella, todella huonosti. Etenkin kun pelijameista yritetään kuvata samalla tosi-tv-tyyppistä dokumenttia – ja koko touhua vetää mulkku sovinisti, jolle on tärkeämpää saada kuvaan sponsorien tuotteita ja tekohymyjä kuin tehdä hyvää dokumentaaria.
Lähtökohta oli toki ihailtava:
“Green Label Game Jam seeks to provide viewers with insight into the technical and artistic process of developing a game, in the format of a reality competition show. We seek to do for indie games what “Top Chef” did for cooking.”
Mutta toisin kävi. Aivan toisin.
Ohjelman temppuilu meni lopulta käsittämättömyyksien alatasoille. Kameroiden edessä sai juoda vain vettä tai Mountain Dew –limua. Erään naispuolisen pelikehittäjän piti poistaa kynsilakkansa että limutölkki näkyi kamerassa kunnolla. Itsensä tuottajaksi nostanut säätäjä kyseli joiltakin tiimeiltä, että eivätkö nämä tunne olevansa alakynnessä kun ryhmässä on naisjäseniä. Ja koetti kaikin tavoin rakentaa draamaa ja eripuraa, jotta kamerat tallentaisivat villejä tunteenpurkauksia ja jännityksen hetkiä.
Lopulta pelitiimit yksinkertaisesti poistuivat paikalta. Pitäkää tunkkinne.
Käsittämätöntä hevonp*sk** ja v*ttu*lu* ja jotain täydellisesti indie-pelikehityksen, yleensäkin pelintekemisen ja yhdessä puuhastelun iloisen hengen vastaista… Oikeasti. Olen lukenut juttua monta kertaa, silmiäni uskomatta, mutta ei teksti ole miksikään muuttunut edes kolmannen päivän aikana.
Kannattaa lukea reportaasit itse, huolella ja ajatuksella. Ja nostaa hattua pelintekijöille, jotka kävelivät kuvauspaikalta pois päät pystyssä. Pitäkää tunkkinne.
Lue juttu: How The Most Expensive Game Jam In History Crashed And Burned In A Single Day
Lue juttu: Let’s talk about accountability
Lue juttu: GAME_JAM” and the Power of Integrity
Lue juttu: Unreality
Kuva: Jared Rosen
Lisää aiheesta
Game Jam 2014: busseilun viimeinen rutistus [video+galleria]
Game Jam 2014: Jyväskylän jameilla oli pullasponsori!
Game Jam 2014: kuvia Lappeenrannan jameista
