Uusi Steel Battalion on kasuaaliräiskinnän ja mechisimulaattorin sekasikiö
Juho Anttila suuntasi kohti ’Mech-sotarintamia. Ja koki kummallista tunteiden ristiaallokointia. Steel Battalion: Heavy Armor kun oli niin lupaava peli, jossa oli monta vikaa…
Jos uusi Steel Battalion jotain tekee oikein, niin immersion. En tiedä, voiko alkuperäistä ohjainta ylittää millään tavoin, mutta kovasti peli ainakin yrittää. Ahtaassa kopissa on vipstaakkia jos jonkinlaista, eteen näkee pienestä ikkunasta tai periskoopilla ja seisomaan nousemalla kapteeni kurkistaa ulos luukusta. Kiikariakin käytetään kuin oikeasti, nostamalla se toisella kädellä silmien eteen.
Viisas päätös on Xboxin ohjaimen käyttäminen tärkeimpiin toimintoihin. Mechin ohjastaminen Kinectillä olisi melko suurella varmuudella totaalikatastrofi. Siksi sellaiset tärkeämmät toiminnot, kuten liikkuminen, tähtääminen ja ampuminen on jätetty suosiolla padilla ohjattaviksi.
Kinectillä toteutetaankin sitten kaikki muu. Oli kyse sitten tankin starttaamisesta, ammustyypin vaihtamisesta tai vaikkapa savustetun ohjaamotilan hätätuulettamisesta, tehdään temppu kurottelemalla kohti asianmukaista vipua. Siitä alkavatkin pelin ongelmat, vähemmän yllättäen.
Lue koko arvostelu: Steel Battalion: Heavy Armor (Xbox 360)
Lisää aiheesta
Steel Battalion olikin eri velmu peli. ”Vertikaalitankkia” ohjattiin neljän ohjaimen järjestelmäll, jossa molemmilla käsille oli omat joystick-paneelinsa, niiden välissä namiskuukkeleilla täytetty ohjainpaneeli, vieressä kaasukahva ja oli jaloillekin polkimia. 40 nappia, kytkintä, sauvoja ja polkimia – kyllä on konsolipeliä ohjaimella siunattu.