Voiko pelin avulla oppia soittamaan kitaraa? Testasimme Rocksmithin
Moni haluaisi kovasti oppia soittamaan kitaraa, mutta sepä ei ole helppoa. Ei teknisesti, eikä henkisesti, sillä matka on pitkä ja kivinen, ennen kuin soittimesta kuuluu sulosointuja räminän sijaan. Mistä apua? No miten olisi vaikka videopeleistä!
Amerikassa jo vuonna 2011 julkaistu Rocksmith on vähintään kiintoisa tapaus. En välttämättä sanoisi sitä itse peliksi, vaan pelimäiseksi oppimistyökaluksi, joka pyrkii oikeasti opettamaan, miten kitaraa soitetaan. Vaan onnistuuko se? Onko Rocksmithistä mihinkään? Pistimme kesytetyn kitaristimme, Jason Wardin, testaamaan.
Vaikka Rocksmith on naamioitu peliksi, jo ensikosketus muistuttaa kärkevästi, että kyseessä on ennemmin opetussofta kuin illanistujaisten uusi riemumagneetti. Vaikka mukana on optio offline-kaksinpelille, Rocksmith on mitoitettu yksilösuorittajalle. Pelin ominainen hauskuus piilee sen nokkelassa tavassa paimentaa otelaudan nuohoajaa kohti parempaa osaamista, joten tekemisen hauskuus on juotettu irroittamattomaksi osaksi ruudun edessä kepittävän tiedonnälkää. Rocksmith puhuu sekä kitaristien että basistien kieltä ja molemmille löytyy oma yksinpelimatkansa kulmabaarin vetonaulasta stadion-keikkojen johtotähdeksi. Mukana on myös optio lomittaa basistin virkaa kitaralla, joten yhdellä instrumentilla pärjää.
Hyvältä kuulostaa, mutta miehellä on paljon muutakin sanottavaa.
