Assassin’s Creed IV: Black Flag – Freedom Cry DLC (PC, PS3, PS4, Wii U, Xbox 360, Xbox One)
Tekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Pelaajia: 1
Huom: Vaatii Assassin’s Creed IV: Black Flag -pelin
Pelin kotisivu: http://www.assassinscreed.com/
Arvostelija: Juho Anttila
Viimevuotinen Assassin’s Creed IV: Black Flag oli sarjansa tähän mennessä paras peli. Mukana merirosvohenkisessä seikkailussa oli myös entinen orja Adéwale, jonka rooli jäi kuitenkin kapeaksi. Freedom Cry -lisäri korjaa tämän puutteen.
Aikaa pääpelin tapahtumista on kulunut. Adéwale on nyt oman laivansa kapteeni, assassiini ja vapaustaistelija. Myrsky ja haaksirikko heittävät miehen Saint-Dominguen rannoille. Ennen kuin Adéwale voi palata assassiinien pariin, on etsittävä alle uusi paatti ja laitettava luu kurkkuun julmaakin julmemmille orjakauppiaille.
Pelaajan kannalta tämä tarkoittaa, ainakin lupausten mukaan, yli kolmituntista seikkailua höystettynä pääpelistä tutulla avoimen maailman haahuilulla. Paperilla siis pakko-ostos pääpelin ystäville, mutta tarjoaako Freedom Cry mitään uutta parhaimmillaan kymmeniä pelitunteja haukkaavan Black Flagin jälkeen?
Orjalaivojen terva ja puuvillapellot
Orjuus on Freedom Cryn kantava teema, joten on vain ja ainoastaan oikeutettua, että se nousee myös uusien pelimekaniikkojen keskiöön. Adéwalen ja jossain vaiheessa käyttöön saatavan laivan (anteeksi spoileri, mutta tämä tuskin tuli kenellekään yllätyksenä) miehistön päivitykset on sidottu orjien vapauttamiseen.
Saint-Domingue on pullollaan tilaisuuksia päästää orjia vapaaksi. Hirttäjäiset, niskuroivia orjia piiskaavat vartijat tai ihan vain avaajaansa odottava vankiselli tarjoavat mahdollisuuksia vapauttaa orja tai pari. Parempaa saalista tavoittelevat hyökkäävät plantaasille tai valtaavat orjalaivan.
Plantaasikeikkoja on kahdenlaisia. Toisessa etsitään vain avain ja päästetään orjat karkuun. Toisessa mallissa pitää taas tappaa tietty määrä vartijoita, mielellään hälytystä aiheuttamatta. Jos Adéwale jää kiinni, vartijat pillastuvat ja ryhtyvät tappamaan orjia, jolloin pelastettavien määrä tippuu. Orjalaivojen kohdalla tehtävänä on puolestaan varsinaisen orjalaivan saattueen upottaminen. Itse orjalaivalle ei saa aiheuttaa vauriota, tai osa kyydissä olevista orjista menettää henkensä.
Pelastuspuuhia seurataan kahdella mittarilla. Vapauttamalla tarpeeksi orjia pelaaja saa avattua erilaisia päivityksiä kaupasta ostettavaksi. Osa orjista puolestaan liittyy alati kasvavaan kapinallisjoukkoon, joka paitsi täydentää Adéwalen laivan miehistöä, myös auttaa tarvittaessa plantaasien valtaamisessa.
Sankari itse on pääpelin Edward Kenwaytä rotevampi kaveri. Aseeksi on valikoitunut machete, mikä tekee taistelusta hieman totuttua aggressiivisempaa. Tosin Assassin’s Creedin taistelujärjestelmä ei lopulta tuo taistelutyylien eroja esille kovin selvästi, joten kyse on enemmän mielikuvista ja sävyeroista kuin merkittävästi erilaisesta pelikokemuksesta.
Toinen uusi ase on väkipyssy, jolla saa kellistettyä kerralla useita vihollisia. Vastapainoksi kyseinen mörssäri on kovin hidas ladata uudestaan. Molemmista uusista aseista löytyy kourallinen eri versioita, joko suoraan kaupasta, palkkiona orjien vapauttamisesta tai kätkettynä pelialueelle.
Vapautta vasurilla
Freedom Cryn tarinakampanja on kohtuullisen laadukas, joskin suoraviivainen pläjäys. Yhtä pitkitettyä virhearviota lukuuun ottamatta tehtävät ovat myös Assassin’s Creed -mittakaavassa kohtuullisen laadukkaita. Lopussa päästään demonisoimaan orjakauppiaita oikein kunnolla ja katharsis on sarjan mittakaavassa yllättävän brutaali. Eipä siinä, vaikea orjalaivojen aikaa on laskea valkoisen miehen hienoimpien hetkien joukkoon, joten tyylivalinta lienee oikeutettu.
Tarinan ohella tarjolla on myös kattaus pääpelistä tuttua vapaampaa haahuilua. Tämä osio on valitettavasti toteutettu hieman vasurilla. Mukaan on ympätty tuttua aarrearkkujen metsästämistä, yksittäinen sukelluskeikka ja jo pääpelissä ihastuttanutta merisotaa.
Lisätekemistä vaivaa kuitenkin turhuuden tunne. Miksi ottaa valaanmetsästystä tai resurssien keräämistä oman laivan parantamiseksi mukaan lainkaan, kun kummallakaan ei tunnu olevan lopulta tarinan kannalta kummoistakaan merkitystä. Parin arkun etsiminen pääpelin vastaavaa huomattavasti pienemmältä alueelta tuntuu myös kovin turhalta. Olisihan näistä sivuhommista voinut edes saavutuksen lätkäistä, jotta keräily olisi tuntunut mielekkäämmältä.
Freedom Cry on tasokas ja viihdyttävä lisäosa, joka ei kuitenkaan nouse ihan edellisen Assassin’s Creedin pakkaa sekoittaneen King Washington -trilogian tasolle. Omalla kohdallani tiettyä väsymyksen tunnetta selittänee toki se, että tarttuessani lisäriin olin juuri pelannut pääpelin viimeistä piirtoa myöten 100%:sti läpi. Taisteluväsymys painoi päälle, eikä Freedom Cry tarjonnut tarpeeksi uutta nostaakseen intoa ihan odotetulle tasolle.
Tästä huolimatta uskallan silti suositella Freedom Cry:ta sarjan ja pääpelin faneille. Jos tunnetila on sen laatuinen, että pienempi annos lisää samaa kivaa maistuu, ei tule pettymään. Sen sijaan kyllästymisestä jo kärsivien kannattaa antaa lisärin hautua hetken aikaa, jotta nälkä ehtii palautumaan.
Lisää aiheesta
Assassin’s Creed III (PC, PS3, Xbox 360)
Assassin’s Creed IV: Black Flag (PC, PS3, PS4, WiiU, Xbox 360, Xbox One)
Assassin’s Creed: Liberation HD (PC, PS3, Xbox 360)
Lue myös
7 Grand Steps, Step 1: What Ancients Begat (Mac, PC)
Fables: The Wolf Among Us Episode 2: Smoke and Mirrors (Mac, PC, PS3, Xbox 360)
One Piece Pirate Warriors 2 (PS3)
Professor Layton and the Azran Legacy (3DS)
Tomb Raider Definitive Edition (PS4, Xbox One)
WRC: FIA World Rally Championship 4 (PC, PS3, PSV, Xbox 360)
