Uusimmat

Roccat RYOS TKL Pro – ”sinisten ledien valossa on jotain zeniläistä”

20.03.2015 18:00 Pekka Leinonen

Joskus on hieno asia, että tekninen tietämys on jäänyt vuoteen 2005. Aina kun saa käsiteltäväkseen jotain tältä vuosikymmeneltä, ihmeteltävää riittää useammaksi illaksi. Pari kuukautta sitten asetin kaverilta saadun Logitechin, josta aika oli pyyhkinyt mallinkin nimen pois, ansaituille eläkepäiville ja otin käyttööni ensimmäistä kertaa pelinäppäimistön. Oliko sen arvoista? Kyllä.

Ensimmäisen testiviikon ajan silmiäni särki funktionäppäinten ja WASD:in hilpeä ledivalo, sekä joka painallusta seuraava valonpilkahdus. Etsin kuumeisesti turhaan mahdollisuutta poistaa toiminnon käytöstä, mutta ohjekirjasta ei ollut mitään hyötyä. Kuukautta myöhemmin olin jo tottunut valoihin. Sitten tätä juttua kirjoittaessani ruudulle ilmestyi syystä, johon en tänäkään päivänä tiedä vastausta, Roccatin oma softa, josta pystyi säätämään valojen lisäksi lähes aivan kaikkea, kuten ledien väriä valaistuksen tasoa ja näppäimistönsäästäjää, josta saa säätämällä vaikka jokakodin vekkulin Speden spelit -reaktiotestin. Ohjelman kautta näppäimet pystyy myös konfiguroimaan haluamallaan tavalla. Se jopa pitää kirjaa siitä, kuinka monta kertaa kutakin näppäintä on painanut. Typeryyden huipuksi tarjotaan vielä näppäimistönsisäiset saavutukset.

Mainosteksti lupaa kestävyydestä päälle 50 miljoonan painallusta, 470 eri makroa ja kompaktia muotoilua. Ja muotoilu minua eniten tässä lankussa häiritseekin. Kyseessähän on tenkeyless työalusta, jossa ei ole numeronäppäimistöä. Koolla mainostetaan olevan hyötyä siinä, että hiiri ja WASDikäsi ovat lähempänä toisiaan parantaen pelitulosta. En osta väitettä, sillä räiskinnät menivät aivan yhtä keskitasosuorituksella, itse asiassa ryhti meni enemmänkin kasaan intiimimmästä läheisyydestä.

Kun ajatustyötä vie hieman pidemmälle, niin miten pirussa tällä sitten pelaa esimerkiksi Bioforgea? Tai kaverin kanssa Mine Bombersia tai Slicks ’n Slideä? Ei mahu eikä sovi. Mikä pelinäppäimistö se sellainen on, häh?

Valoja sekä yhdeksän tuuman nauloja

Käyttömukavuus on muuten pelaajalle kohdillaan, ainakin totuttelun jälkeen. Ensimmäisen parin viikon aikana, etenkin useamman tunnin pelaamissession jälkeen, sormenpäät kipeytyivät, mutta reilummanpuoleisen rannetuen ansiosta ranteet voivat hyvin. Ne pystyikin sitten särkemään rauhassa, harhalyönnillä nyrkkeilysäkkiä kurittaessa.

Pinnoite pitää taistelun kuumetessa syntyneen hien ja vapisevasta kupista räiskyneet kahviläikät poissa. Tai ainakin luo illuusion siitä. Ennemmin tai myöhemmin huomaa, että loat ovat vain pinttyneet suht hyvin piiloon. Rannetuessa on myös kolme peukalonäppäintä, joihin voi nauhoittaa vaikka lyhyen keskustelun. Tätähän piti kokeilla pikaviestimessä:

1. ”Mitä munkkiveli?”

2. ”Eipä tässä, sano Ritari ässä”

3. ”Haista kaavittu”

Kaikki pienet tekijät saavat minut yhä enenemässä määrin uskomaan, että saksalaiset ovat luultavasti suunnitelleet näppäimistön yksinäiselle pelaajalle. Naputtelu on niin mekaanista paukuttelua, että Trent Reznor tekisi sillä varmaan biisin. Hyvänä esimerkkinä skypepuhelun aikana normaalisti kirjoittaessa kaveri langanpäässä kysyi, että mitä se siellä hakkaa?  Käyttäjä kyllä tottuu ääneen. Numeronäppäimistön puute kielii siitä, että pelitoverit ovat virtuaalisia ja valaistus taas kertoo siitä, ettei näytön ja ledien kajon lisäksi muuta valoa nähdäkään viikkoihin. Alankin kutsua näppäimistöä pelilankun sijaan Ainiaan yksin -lankuksi.

En maksaisi tästä lähtöhintaa (130 euroa), mutta en myöskään jäänyt juuri kaipaamaan vanhaa kunnon Logitekkiäkään. Sanottakoon, että yksinäiselle pelaajalle se on näppärä vehje, koska mekaaniset nappulat antavat sopivan vastuksen ja valotedistävät hahmottamista. Tietysti vielä parempi, jos et tarvitse numeronäppäimistöä mihinkään.

Kirjoittajalle näppäimistö sen sijaan ei ole niinkään hyvä, etenkin kun olin tottunut hyödyntämään numpadia, joten tämänkin tekstinpätkän kirjoittamisessa kesti aikaa ja sormenpäät kipeytyivät, koska pelistä saatu endorfiinieritys ei poistanut kipua sormista. Lisäksi kädet piti totutella vähintään kuukauden ajan uuteen ”kompaktiin”, kun kirjoittaessa kyynärpäät eivät yllä käsinojiin kuin juuri ja juuri.  Pohjan kumipäät pitivät kyllä laitteen tehokkaasti paikallaan puupöydällä ja rannetuki on sen verta kovaa materiaalia, että sitä voi vaikka lyödä turhautuessaan tai siihen voi nojata pornosti kyynärvarrella.

Miinuksena selkeiden manuaalien puute, joista olisi ollut rutkasti hyötyä noviisille, joka perehtyy ensimmäistä kertaa näin monimutkaiseen näppäimistöön. Nyt nyansseja joutuu pumppaamaan netin eri lähteistä kuin kylän paras lypsäjä.

Lopuksi voisi sanoa, että peleissä olen yhtä hyvä kuin ennenkin, mutta nyt jokaisen näppäimen ainakin löytää pimeässäkin niiden sisäisen valaistuksen ansiosta. Vaikka tulenkin käyttämään näppäimistöä jatkossa, ei pelinäppäimistöön siirtyminen ollut lopullisesti elämää muuttava kokemus. Paitsi vähän. Vaikka alkuun vihasin sinisiä ledejä, en voi enää kuvitellakaan näppäimistöäni ilman niitä. Niiden tanssissa kirjaimistoa pitkin on jotain zeniläistä.

 

Valmistaja: Roccat

Hinta: 140 euroa

Lisätietoja:http://www.roccat.org/Products/Gaming-Keyboards/ROCCAT-Ryos-TKL-Pro/

Pekka Leinonen

 

Tekniset tiedot:

  • Liitännät: USB 2.0
  • Leveys: 40,4 cm
  • Syvyys: 23,3 cm
  • Kytkimet: Cherry MX Black
  • EASY-SHIFT[+]: voit asentaa jokaiselle näppäimelle toisen funktion
  • 32-bit ARM Cortex suoritin 2 Mt flash-muistilla
  • Näppäinkohtaisesti määriteltävä LED-taustavalaistuksen säätö
  • 1000 Hz polling-arvo
  • 1 ms vasteaika
Lisää aiheesta

Ducky Shine2 –pelinäppäimistö – luotettavuutta ja laatua 

Logitech G710+ -pelinäppiksessä askarruttaa vain hintalappu 

Mekaaninen näppäimistö vastaan nestemäinen elintarvike 

Razer BlackWidow Ultimate 2014 -näppäimistö – vihreän pelaamisen kova hinta 1Razer Anansi MMO Keyboard – makroja kansalle 

Razer Blackwidow Ultimate Chroma – kun kissakin joutui luopumaan johdonjärsinnästä

Xtrfy XG1-R LED –pelinäppäimistö on ledillisen värikkyyden multihuipentuma