Suuri hiirimattovertailu 2013

Julkaisimme vuoden 2012 jälkimmäisellä puoliskolla kaksi melko syvällistä hiirimattoartikkelia, joissa samanaikaisesti arvostelimme kahden merkittävän valmistajan yksittäiset tuotteet (Roccat Taito ja SteelSeries QcK), että kävimme läpi pelihiirimattojen ominaisuuksia ja merkitystä pelaajalle.

Käytimme aikaa aina ensimmäisen artikkelin julkaisusta tähän päivään, tarkoituksena tutustua kunnolla myös tukkuun muita hiirimattoja. Tuloksena on tämä artikkeli, jonka pohjalta Domen lukijoilla on mahdollisuus tehdä valinta laajasta otannasta, eikä vain lukea, onko jokin tuote hyvä vai ei.

Emme halunneet kirjoittaa juttua vain hiirimattojen ensimmäisen vartin ensivaikutelmasta, vaan mattojen keskinäisen paremmuuden löytymiselle annettiin aikaa. Valinnoissa tilaa annettiin myös alitajunnalle – ajan saatossa isosta valikoimasta vyyhdin paras matto jäisi testaajan pöydälle, ja muut löytäisivät itsensä kakkoseksi jääneiden testiartikkeleiden hautausmaalta.

Yhteensä yhdeksän hiirimaton nippua käytettiin eri olosuhteissa ja kymmenien eri pelien parissa pitkiä ajanjaksoja kerrallaan. Hiirimatot kuljetettiin testattavaksi myös kolmeen eri LAN-tapahtumaan. Jotta artikkeli pysyisi järjellisissä mitoissa, seuraavassa testatuista tuotteista on esitelty vain joko hyvässä tai pahassa keskiverrosta poikenneet ydinominaisuudet. Jos jokin ominaisuus jätetään jonkin maton kohdalla mainitsematta, voi olettaa, että kyseinen ominaisuus oli maton valmistajalta ns. keskivertosuoritus. Kangasmattojen ja kovien hiirimattojen eroista kannattaa lukea myös yllä linkatuista aiemmista hiirimattoartikkeleistamme.

Roccat Taito Mid-Size 3 mm

(koko 42*30 cm, hinta n. 15 e)

Roccat Taito oli hiirimatto, josta kirjoitimme ensimmäisessä vuoden 2012 hiirimattoartikkelissamme. Siinä tuote todettiin yhdeksi parhaista kangashiirimatoista koskaan, mutta siitä löydettiin myös selvää valittamista. Maton työstöjälki oli heikkoa, ja sitä vain korosti ylenpalttinen viiden millimetrin paksuus. Rösöiset reunat raapivat pelaajan herkkiä ranteita illasta toiseen, eikä asiaan juuri tullut parannusta edes ajan saatossa ja maton kuluessa.

Kaksi millimetriä ohuemman Taiton pikkuveljen odotettiin helpottavan näitä ongelmia, ja näin tosiaan on. Työstöjälki matossa on aivan yhtä huonoa, mutta maton ohuempi läpimitta pienentää sen vaikutusta käteen. Samalla ohuempi matto parantaa maton ergonomiaa, sillä ranteen ei tarvitse olla yhtä pahasti nousevassa kulmassa. Ohuuden seurauksena matto on alttiimpi epätasaisen pöytäpinnan aiheuttamille anomalioille, mutta kukapa nyt käyttäisi pehmeää hiirimattoa epätasaisella alustalla muutenkaan?

Roccat Sota

(koko 35*27 cm, hinta n. 25 e)

On hassua, miten pintamateriaaliltaan muovisesta hiirimatosta ensimmäinen mieleentuleva asia on sen muovisuus. Sota tuntuu jollain tapaa halvalta. Asiaa ei helpota se, että sen puoliletkeä olemus ei tykkää asettua absoluuttisen tasaisesti pöytäpinnalle ilman että sen päällä nököttää jokin paino, tai se, että hiirimatto itsessään ei paina juuri mitään.

Tuntumaltaan Sota on äärimmäisen liukas, ja hiirtä on vaikea kontrolloida sen päällä. Tunne on kuin lenkkareilla jäällä: hiiri ei kulje sinne, minne lihakset sen koittavat viedä, ja liikkeistä tulee jatkuvia ylireagointeja ja korjausliikkeitä toinen toistensa perään. Roccatin valikoimissa Sota tuntuu pieneltä epäonnistumiselta.

Myös hiirimaton muotoilu on hieman epäilyttävä; scifististä ja kulmikasta muotokieltä huokuva matto ei paljon ihmisen fysiologiaa kumarra. On hyvä idea yrittää viedä pelaajan kämmen lähemmäs hiirimaton keskustaa syventämällä maton etureunaa, mutta paremmat matot tekevät saman asian kaarevilla syvennyksillä. Myös Taito-matosta tutut ongelmat reunojen terävässä työstöjäljessä ovat läsnä. Hyvinä puolina mainittakoon, että matto pysyy hyvin paikallaan ja kaikkien testihiirien sensorit toimivat sillä ongelmitta.

Roccat Alumic

(koko 33*27 cm, hinta n. 40 e)

Alumic on nimensä mukaisesti alumiinirunkoinen matto, jonka pinta on käsitelty kahdelta eri puolelta eri tavoin. Sininen puoli on hienommalla teksturoinnilla, eli hitaampi ja tarkempi, kun musta puoli taas on karkean teksturointinsa ansiosta liukas ja nopea.

Alumicin mukaan pakattu rannetuki on hieman turhan paksu, eikä sitä edes ole muotoiltu mitenkään vastaamaan maton etureunaa. Rannetuki hiirimattojen kanssa on ongelmallinen ajatus muutenkin, erityisesti pelatessa. Toki pitkäaikaisessa toimistokäytössä tai koko illan kestävässä webbisurffauksessa se voisi toimia hyvin, mutta ainakin Roccatin rannetuki tuntuu ikäänkuin lukitsevan ranteen yhteen paikkaan rannetuen päälle. Toisaalta on kuitenkin ihan ilmiselvää, että kun minä otan pelaamistarkoituksessa hiirestäni kiinni ja alan kalastelemaan päitä, ranteeni liikkuu pitkin maton pintaa. Näin ollen ajatus ranteen lepäämisestä rannetuen päällä pelihiirimattoa käytettäessä on hieman nurinkurinen.

Irtonaisesta rannetuesta pääsee toki helposti eroon, mutta tuotteen houkuttelevuus hintaan nähden voisi parantua, mikäli pakkauksessa ei moista geelimötikkää olisi mukana alunperinkään. Lisäksi Alumicin erityislaatuisen neljän kulmatassun rakenteen vuoksi matto on aina millin pari ilmassa, ja ilman rannetukea käytettynä se alkaa ajan kanssa menemään kuopalle. Matto, joka ei lepää tukevasti pöydällä, myös tavallaan resonoi käyttäjän käden liikkeiden mukana, eikä huo’u sellaista luotettavuutta, jota hintavan pelihiirimaton pitäisi.

Neljän kumitassun mekanismi ei myöskään pidä mattoa mitenkään poikkeuksellisen hyvin paikallaan.

Hiiren kontrolli maton sinisellä puolella on yksi testattujen mattojen parhaita, eikä minkäänlaisia hiiren sensoriongelmia saatu toistettavasti aikaiseksi yhdelläkään testihiirellä. On vaikea ymmärtää hiirimattovalmistajien intoa kaksipuoleisien mattojen valmistamiseen. Vain tarpeiltaan hyvin erityinen pelaaja voi aidosti haluta vaihdella hiirimattoaan pelitilanteiden mukaan, sillä reaktioiden tapahtumiin pitää tulla selkärangasta, eikä se ole mahdollista, jos muuttujat elävät jatkuvasti. Jos matto olisi rakenteeltaan tukevampi ja sen sinisestä puolesta olisi tehty aidosti pöydällä ja kumipohjalla lepäävä matto, voisi Roccat Alumic olla lähellä testin voittoa.

SteelSeries QcK+ Limited Edition (SK Gaming)

(koko 45*40 cm, hinta n. 20 e)

Mainostekstien pohjalta voisi helposti ajatella, että QcK:n ja QcK+:n ainoan eron olisi tarkoitus olla hiirimattojen pinta-alassa. Näin asia ei missään nimessä ole.

Käytännössä koko maton pinta-alan täyttävän SK Gaming -eSports-yhteisön logopainatus muuttaa QcK-hiirimaton pintaa selvästi – ja niin yllättävää kuin se onkin: hyvään suuntaan. Pinta tuntuu jämäkämmältä ja vähemmän karhealta, eikä aiheuta selkärangan väristyksiä inhottavalla karheudellaan mustan QcK:n tapaan.

Painatuksella on myös marginaalisen pieni vaikutus hiiren liukuun maton päällä, tehden siitä tasaisemman ja ennustettavamman. Valitettavasti laserhiirillä tapahtuvat ajoittaiset lukuvirheet ovat arkea myös QcK+:n kanssa. Nopeissa vaakasuuntaisissa liikkeissä hyvälläkin hiirellä, kuten vaikkapa SteelSeries Senseillä, kursori voi karata vertikaaliselle vaellukselle, jos hiirtä sattuu huvittamaan. Pelaajan tahtoa ei kysellä.

Pinta-alaltaan QcK menee jo sektoriin ”valtavan iso”. Mikäli matto houkuttelee, kannattaa varmistaa, että se todella mahtuu pöydälle. Esimerkiksi itselläni normaaliympäristössä näin ei olisi, ja testien ajaksi piti aina tehdä erikoisjärjestelyjä.

SteelSeries QcK Mini

(koko 25*21 cm, hinta n. 10 e)

Ensimmäinen asia, joka QcK Ministä pisti silmään, oli sen todella tiivis rullaaminen parin sentin paksuiseen pakkaukseen. Ja loppujen lopuksi kyseinen huomio oli myös viimeinen asia, jota mattoa arvostellessa miettii.

Ohuen QcK Minin suoristuminen tuotepaketin tiiviiltä rullalta kestää arkikäytössä todella pitkään. Kuukausia. Jonkinlaisilla kikoilla maton suoristamista voisi nopeuttaa, mutta esimerkiksi maton kostuttaminen voisi vaarantaa maton pinnan ominaisuudet. Ei mielestäni ole kuluttajan velvollisuus miettiä tällaisia asioita noudettuaan uuden arvokkaan tuotteensa paikallisen NetPostin lokerosta.

Sensori- ja liikeominaisuudet QcK Minissä ovat tasan samat, kuin normaalissa QcK:ssa. Myös QcK+:sta puuttunut epämiellyttävä karheus tekee QcK Minissä paluun.

Sen suurimman kysymysmerkin herättää kuitenkin maton koko. Millaisiin olosuhteisiin tarvitaan pelihiirimattoa, joka on näin pieni? Ehkä markkinoilta löytyy riittävästi äärimmäisen korkealla hiiren herkkyydellä pelaavia pelaajia, jotta tuotteelle riittää kysyntää. Itse kuitenkin epäilisin, että suurimpaan osaan tarpeita, joihin tämän maton hankintaa harkitaan, jokin nätillä kuvalla varustettu Allsopin kangasmatto ajaisi asian paremmin.

SteelSeries 9HD

(koko 32*27 cm, hinta n. 30 e)

Aloitetaan sillä oleellisimmalla: 9HD on ylivoimaisesti paras kaikista tässä joukossa testatuista yhdeksästä hiirimatosta. Muovirunkoinen 9HD on koville matoille tyypillisen liukas, mutta hiiri ei ikinä karkaa käyttäjältä. Tällä matolla käyttäjällä on kursoriin jatkuva ja täydellinen kontrolli. Erityisen hienoa on se, miten hiiren liikkelle nitkahtamisen efekti on tällä matolla häviävän vähäinen. Hyvillä tassuilla varustettua hiirtä voi liikuttaa 9HD:lla helposti pikseli kerrallaan.

Kaikkein parasta 9HD:ssa on se, että sen olemassaolon unohtaa. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, ei mitään outouksia. Se ei dominoi hiiren käyttämisen tunnetta, eikä sitä tarvitse ottaa huomioon. Monasti erilaisten systeemien passiivisille osille tämänkaltaiset tuntemukset ovat parhaita mahdollisia, joita niistä voi saada irti. Niin tälläkin kertaa.

Myös yksityiskohdat matossa ovat kunnossa. Se näyttää hyvältä, missä tahansa ympäristössä. Se on myös äärimmäisen kestävä – puolen vuoden ikäinen matto ei valoa vasten taiteltuna juuri häpeä pakasta vedetyn rinnalla. Maton kaareva etureuna on jotain, mistä Roccat Sota:n pitäisi ottaa kylmästi mallia, ja hiiren kuminen alusta pitää maton tukevasti paikallaan miten vaan jauhoisella pöydällä. Ostosuositus.

Ainoana pienenä miinuksena 9HD on sarjansa suurin matto (pienempiä versioita löytyy), eikä maton koko ole riittävän suuri aivan kaikkein äärimmäisimmille matalan hiiren herkkyyden pelaajille.

Ulti-Mat Original

(koko 30*25 cm, hinta n. 30 e)

Kotimaista tuotekehittelyä edustava Ulti-Mat Original on vuosia vanha matto, mutta täysin kelpoa valuuttaa yhä nykyisinkin. Teflon-pinnoitettua terästä oleva matto on sen verran raskas, että pysyy vaahtomuovipohjallaan taatusti paikallaan millä tahansa pinnalla. Pintamateriaalinahan Teflon on avaruusajan kamaa, ja toimii hiiren alustana erinomaisesti. Hiiren liike ja tuntuma on itseasiassa häkellyttävän lähellä testin parhaaksi tituleerattua SteelSeries 9HD:ta.

Vain muutama sivuseikka pakottaa Ulti-Matin nokkimisjärjestyksessä evoluution tuoreempien tuotosten taakse.

On ehkä hieman yllättävää, mutta tämä teräsmatto ei missään nimessä ole ikuinen. Sen Teflon-pinta alkaa kulumaan hyvin samaan tyyliin, kuin voitte Teflon-paistinpannun kuvitella kuluvan. Jos tuloksilla on oikeasti väliä, Ulti-Mat Original pitäisi uusia melkeinpä vuoden välein. Se on turhan tiuhaan.

Lisäksi Ulti-Matin kiiltävä pinnoitte aiheuttaa sellaisen ongelman, että tietyillä hiirillä hiirtä joutuu nostamaan maton pinnalta poikkeuksellisen korkealla hiirtä siirtääkseen. Ulti-Matilla oleva hiiri voi mallista riippuen lukea maton pintaa vielä yli puolen sentinkin korkeudelta. Esimerkiksi mattatyylisellä 9HD:lla tällaista ongelmaa ei ole.

Ulti-Mat tuntuu myös teräsrunkonsa ansiosta kylmältä ranteen alla. Tunne oli omasta mielestäni yleensä jopa miellyttävä, mutta ymmärrän kuinka tuo voi häiritä monia. Eikä missään nimessä ainakaan palvele hiirimaton unohtamis -agendaa.

Ja voiton vei…

Pitkällisen testirupeaman päätteeksi oli ilmiselvää, mikä testijoukon paras hiirimatto on. SteelSeriesin 9HD on matto, joka pitäisi jakaa Puolustusvoimissa jokaiselle suomalaiselle alokkaalle intin ensimmäisenä päivänä. Matto on käytännössä vailla teknisiä tai ominaisuuksellisia heikkouksia tai puutteita, joskin on ilmiselvää, että henkilökohtaiset preferenssit voivat nostaa jonkin toisen maton pelaajan henkilökohtaiseksi jumalaksi. Kohtuuhintainen 9HD on kuitenkin varma valinta, erityisesti jos et tunne, että kohdallasi pätisi kovin suurta määrää erityistarpeita tai erikoisia pelitottumuksia.

Mikäli kuitenkin kovat hiirimatot ovat ehdoton ”ei-ei” sinulle, testin toiseksi puhtaimmilla papereilla selvisi Roccatin kangasmatto, kolme millimetriä paksu Taito. Taitoa on saatavilla laajalla kokovalikoimalla, ja sepä köyhdyttää lompakkoa vielä 9HD:takin vähemmän.

Janne Mikola

Lisää aiheesta

Roccat Taito -pelihiirimatto kulkee kultaista keskitietä

SteelSeries QcK – ajoiko aika klassikkohiirimaton ohi?

Steelseriesiltä StarCraft 2 -näppis ja -hiirimattoja

Lue myös

Gioteck MH-1 – järeämpi Xbox-mikki pienipäisille

Gran Turismo 6 – haastattelussa GT-sarjan isä Kazunori Yamauchi

Gran Turismo 6 – haastattelussa Sonyn Euroopan toimitusjohtaja Jim Ryan

Hori Fighting Stick Mini 3 PS3 – miniohjain

Runescape 3 –ensikosketus – morppiklassikko päivittyy rankasti nykyaikaan

Sega Arcade Nano: Sonic Edition – Sonicia miniatyyrikonsolilla

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 15)