Android: Netrunner (lautapeli)
Richard Garfield on keräilykorttipelien ystäville taatusti tuttu nimi. Miehen kynästä kun on lähtöisin Magic: The Gathering, joka on kaikkien aikojen kuuluisin ja suosituin korttipeli. Vuonna 1996 päivänvalon näki Netrunner, joka ei kuitenkaan onnistunut saavuttamaan Magicin kaltaista suosiota.
Onneksi Fantasy Flight Games näki Netrunnerissa potentiaalia ja julkaisi sen vuonna 2012 uudelleen Living Card Game -formaatissa. Se oli fiksu veto, sillä peli kiipesi nopeasti maailmanmaineeseen ja lisäosia pukataan nyt markkinoille tasaista tahtia.
Formaatinvaihdos oli myös paikallaan, sillä samalla se eliminoi keräilykorttipelien suurimman synnin. Tarkoitan tietenkin jatkuvaa päivityspakkojen ostamista entistä vahvempien korttien toivossa. Living Card Game –peleissä pakkojen koostumus on täysin vakio ja kaikki saavat käyttöönsä samat kortit. Lisäksi jo pelkällä peruspelillä pääsee pitkälle, sillä mukana tulee kolme erilaista hakkeripakkaa ja neljän korporaation pakat.
Synkkä dystopia
Android: Netrunner sijoittuu synkkään tulevaisuuteen, jossa jättimäiset korporaatiot hallitsevat informaation kulkua. Heitä vastaan asettuvat alamaailman hakkerit, jotka pyrkivät paljastamaan korporaatioiden salaiset suunnitelmat. Aihe on siis puhdasta cyberpunkia, joten taustalle sopii täydellisesti vaikkapa Blade Runnerin tai Deus Ex -pelin soundtrack.
Synkkä tematiikka on läsnä ulkoasussa. Korttien kuvitus, terminologia, ja oikeastaan aivan kaikki huokuu miellyttävää cyberpunk-henkeä. Korporaatioiden julkisuuskuvaa esittävä kortti on aina huolellinen ja jokaisella on oma iskulauseensa.
Esimerkiksi Weyland Consortiumin slogan on ”Building a better world”.Tosin heidän pakassaan olevilla korteilla voi parhaimmillaan polttaa poroksi kokonaisia kaupunginosia sen toivossa, että siellä piileskelevä hakkeri menehtyisi. Toki poltto-operaatiokortissa muistetaan mainita lehdistönedustajille, että kyseisessä epäonnisessa tulimyrskyssä tuhoutuneet talot olivat Weyland Consortiumin alitoimijoiden omaisuutta.
Hakkerit puolestaan räätälöivät itse omat laitteensa, tekevät rahan toivossa hanttihommia ja yrittävät saada haltuunsa yhtiöiden palomuurit murtavia ohjelmia. Kahden tyystin erilaisen osapuolen kuvaamisessa on onnistuttu todella hyvin.
Serverien salaisuudet
Perusidea on yksinkertainen. Korporaatiot pyrkivät toteuttamaan omia agendojaan, jotka tuottavat heille pisteitä ja erikoiskykyjä. Tämä tapahtuu asentamalla agenda jollekin palvelimelle, joka sitten suojataan erilaisilla ohjelmilla ja palomuureilla. Kun agenda on asennettu, sen kehittämiseen voi käyttää aikaa ja rahaa, kunnes se toteutuu. Hakkeri pyrkii kaikin tavoin estämään tämän tekemällä ajoja yhtiöiden palvelimia vastaan. Mikäli hän onnistuu murtautumaan läpi ohjelmistoista ja palomuureista, hän varastaa toteutumattoman agendan pisteet itselleen.
Pelin suurin koukku piilee sen huijaamista painottavasta mekaniikasta. Yhtiöiden asentamat ohjelmistot ja agendat pelataan pöytään aina kääntöpuoli ylöspäin. Näin hakkeri ei näe, mitä hänellä on vastassaan ja onko ohjelmistojen takana piilotteleva kortti oikeasti agenda. Se saattaa olla myös yritystä hyödyttävä, mutta pisteiltään arvoton etu. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset mainoskampanjat, jotka lihottavat entisestään rikkaiden yhtiöiden lompakkoja. Pahimmassa tapauksessa se on ansa, joka voi koitua varomattoman hakkerin kohtaloksi.
Oma mysteerinsä ovat myös pöytään pelatut suojaohjelmistot. Korporaatioilla on käytössään erityyppisiä suojausohjelmistoja, joita jokaista vastaan tarvitaan oikeanlaisia murto-ohjelmia. Esimerkiksi barrier-tyyppisiin suojiin ei sentry-tyypin murtaja pure.
Käytännössä peli on jatkuvaa kissa ja hiiri -leikkiä. Yhtiöt yrittävät huijata hakkereita tuhlaamaan resursseja arvottomien kohteiden ja ansojen murtamiseen ja samaan aikaan he suojaavat niitä mitä erinäisimmillä suojausohjelmilla. Hakkerin tehtävänä on aavistaa, mitä suojausohjelmia pöytään pelataan, riittävätkö yhtiön resurssit niiden aktivoimiseen ja onko suojamuurien takana piilevä kortti todella vaivan arvoinen.
Mainio korttipeli
Android: Netrunner on kerrassaan mainio korttipeli. Epäsymmetrisyys tuntuu olevan nyt pinnalla lautapelien suunnittelussa, joten tämä klassikko oli julkaisuvuotenaan selvästi aikaansa edellä. Pelin suunnittelu ja toteutus on kauttaaltaan laadukasta. Korttien ulkoasu, niiden pienet tunnelmaa luovat tekstinpätkät, terminologia ja monet muut asiat onnistuvat luomaan hyvän kuvan synkästä tulevaisuudesta.
Täysin täydellinen paketti tämä ei kuitenkaan ole. Huomautettavaa löytyy sen käyttämistä epätavallisista termeistä suhteellisen standardeiksi muodostuneiden sijasta. Esimerkiksi nostopakka on korporaatiolla R&D deck ja hakkerilla Stack. Poistopakka on puolestaan Archives tai Heap, riippuen siitä kummalla pelaa. Toki nämä sopivat hyvin teemaan, mutta niiden sisäistäminen on aluksi hankalaa. Ohjekirjaa saa selata opetellessa jatkuvasti edestakaisin, sillä termit unohtuvat nopeasti.
Lisäpisteitä ropisee Fantasy Flight Gamesille keräilykorttipelien julkaisemisesta Living Card Game -formaatissa. Enää oman korttipakan rakentamiseen ei tarvitse käyttää tuhottomia summia rahaa ja jos ei halua kilpailla missään sarjoissa, niin tällä peruspaketillakin pääsee jo pitkälle.
Android: Netrunner
Pelisuunnittelijat: Richard Garfield, Lukas Litzsinger
Julkaisija: Fantasy Flight Games
Pelaajia: 2
Pelin kesto: 45 minuuttia
Hinta: 40 euroa
Pelin kotisivu: Android: Netrunner
Leevi Rantala
Lisää aiheesta
Campaign Commander 2: Coral Sea (lautapeli)
Lue myös
Alien Isolation –ensikosketus – kahdeksannen matkustajan paluu [osa 1]
Alien Isolation –haastattelu: ”halusimme tehdä pelin, jollaista kukaan ei ole vielä tehnyt” [osa 1]
Luminyrkki 2014 – taistelupelaajat kohtasivat Porissa
Trials Frontier – johan pärisee, kun Ilvessuo kertoo mobiilitemppuilusta
Turun konserttitalossa raikaa videopelimusiikin taika
