Duel of Ages 2 (lautapeli)
Duel of Ages 2 on todella outo lintu lautapelien saralla. Se on yhtä aikaa seikkailupeli, roolipeli ja sotapeli ja mukaan on heitetty vielä reilu annos huumoria. Lisäksi jo peruspaketissa tulee niin paljon pelattavaa, että sillä pärjää todella kauan. Ja kun mukaan otetaan Master’s Set, niin silloin peliä voi tahkota vaikka koko loppuelämän ajan.
Sivustakatsojalle Duel of Ages 2 voi näyttää alkuun hämmentävältä.
Jos sattuu seuraamaan sivusta tätä peliä, niin olo voi olla aluksi hieman hämmentynyt. Villin lännen pyssysankarit ja tulevaisuuden sotarobotit kirmaavat kahdessa joukkueessa ympäri lautaa ja muun muassa osallistuvat muotinäytöksiin, ratsastavat aarnikotkilla ja etsivät galaktisilta aluksilta vakoojia.
Mistä ihmeestä tässä oikein on kysymys?
Hetken kummastelun jälkeen selviää, mistä oikein on kysymys. Käynnissä on tulevaisuudessa käytävä virtuaalinen mittelö, jossa valkoiselle ja mustalle joukkueelle arvotaan pelihahmoiksi erilaisia kuuluisia henkilöitä menneisyydestä, tulevaisuudesta ja tarinoista. Ottelua valvoo tekoäly nimeltään Lith, jonka läsnäolo selittää muutoin oudoilta tuntuvia sääntöjä. Miksi hahmoni menettää löytämänsä konekiväärin sen jälkeen, kun on suolannut sillä yhden vastustajan joukkueesta? Tietenkin siksi että Lith ylläpitää ottelun tasapainoa ja toisaalta samoilla aseilla paukutteleminen kyllästyttää häntä. Peli aukeaa kunnolla silloin, kun pystyy sisäistämän ja hyväksymään nämä virtuaalimaailman mukanaan tuomat säännöt. Ja sen jälkeen eteen avautuu peli, joka on täysin erilainen kuin muut lautapelit.
Myönnän että olen tämän lautapelin suhteen hieman hämilläni siitä, minkä tyyppinen peli tämä se oikeastaan on. Siitä löytyy heksoja kunnon sotapelin tapaan ja säännöissä on omat kohtansa muun muassa vastustajan liikkeisiin ammuttaviin reaktiolaukauksiin. Toisaalta taas pelin ytimessä ovat erilaiset haasteet ja seikkailut, joita virtuaaliset hahmot joutuvat suorittavatamaan. Näitä ovat esimerkiksi edellämainitsemani haasteet, joissa hahmot osallistuvat muun muassa muotinäytökseen. Näiden kautta syntyy välillä todella humoristisia tilanteita ja esimerkiksi yhdessä pelissä tulevaisuuden muoti-ikoniksi nousi nyrkkeilijä. Kyllähän shortsit ovat huomattavasti hienompi asuste kuin tulevaisuudesta tulleen supersankarin futuristinen vaateparsi.
Perussetissä tulee lähes viisikymmentä erilaista hahmoa, jotka vaihtelevat valtavasta tulevaisuuden sotarobotista Spartacukseen. Pelin koosta riippuen omaan joukkueeseensa saa valita yleensä kuudesta kahdeksaan henkilöä. Jokaisella heistä on omat vahvuutensa ja ryhmän kasaamisessa kannattaa pyrkiä mahdollisimman monipuoliseen ja samalla tasapainoiseen kavalkadiin. Taisteleminen ei nimittäin ole kaikki kaikessa, vaan pelin voittamiseen tarvittavia pisteitä voi kerätä monilla eri tavoilla. Jo pelkästään näissä peruspaketin hahmoissa riittää vaihtelua, mutta kun pakkaan lisätään vielä Master’s Setin 150 uutta hahmoa, niin erilaisia kokoonpanoja joukkueille on vähintään miljoonia. Tämä tuo peliin mukavasti uudelleenpelattavuutta, sillä täysin samanlaista joukkuetta ei todennäköisesti näe tule vuoden tai parin sisäällän nähtyä.
Pelin keskeisiä piirteitä on myös huumori, jota on ripoteltu pitkin ja poikin koko pakettia. Esimerkiksi ohjekirja kuvailee hahmojen eri ominaisuudet hauskasti ja erilaiset haastekortit ovat täynnä vitsejä. Myös pelitilanteet onnistuvat luomaan hauskoja tilanteita. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun oma nykyajasta peräisin oleva muskelimieheni löysi eräästä luolasta maastopolkupyörän. Fillarilla ajamiseen ei luulisi tarvittavan kovin suuria älynlahjoja, mutta voimamieheni läpäisi vaatimukset vain rimaa hipoen. Voimaa siis löytyi, mutta kaverin aivot olivat zombin tasolla. Hän ei tosin päässyt pyörällään kovin kauas, sillä Geronimo tipautti hänet laserkiväärillään jo ensimmäisellä pyöräretkellä. Tällaisia absurdeja tilanteita tulee vastaan jatkuvalla syötöllä ja ne naurattavat joka kerta.
Erikokoisia ja -näköisiä virtuaalisia otteluita
Eräs mielenkiintoinen ominaisuus tässä pelissä on se, että jJokaisen pelikerrann sisältö voi erota suunnattomasti seuraavasta. Esimerkiksi erilaisiakarttojen kokoonpanoja löytyy hirvittävästi. Jo pelkästään pelialueen koko vaihtelee suuresti pienistä parin alueen kartoista valtaviin puolet lattiasta syöviin hirvityksiin. Yleensä pelataan kolmesta karttapalasta kootulla areenalla, sillä siitä löytyy sopivasti kokoa ja vaihtelua suhteessa peliaikaan. Peruspelissä tulee mukana seitsemän erilaista karttapalasta, joten se ei vielä tarjoa hirvittävästi erilaisia areenoja. Mutta kun mukaan heitetään 21 lisäkarttaa Master’s Setistä, niin erilaisten karttayhdistelmien määrä kasvaa räjähdysmäisesti.
Pelin kestoa ei myöskään ole rajattu mitenkään, vaan se voidaan sopia jokaisen alussa erikseen. Pelaajat voivat sopia vaikka tietyn peliajan tai kierrosten lukumäärän, jonka jälkeen lasketaan lopulliset pisteet.
Peli on jaettu kierroksiin, joita pelataan vuoron perään joko sovittu määrä tai sitten tiettyyn aikarajoitukseen asti. Joukkueen toimivat vuorotellen siten, että ensin valkoinen joukkue suorittaa kaikki toimensa kaikilla hahmoillaan ja sen jälkeen vuoro vaihtuu mustalle. Kummankin vuorolla on tosin mahdollisuus ampua liikkuvia hahmoja, joten täysin toimettomana ei tarvitse toisen vuorolla istuskella.
Kierrosten kulku on suurin piirtein seuraavanlainen. Ensin suoritetaan erikoistoimintoja, jonka jälkeen ammutaan vastustajia. Paukuttelun jälkeen kaikki hahmot jotka eivät ampuneet voivat liikkua. Sitten vuoro menee hetkeksi vastustajalle, joka voi ampua kaikkia tulikantamille hairahtuneita. Tämän jälkeen vedellään nyrkeillä nokkaan kaikkia samassa heksassa olevia kilpailijoita. Lopuksi suoritetaan mahdollisia tehtäviä ja tuodaan peliin uusia kilpailijoita.
Ampuminen, lyöminen, seikkaileminen ja oikeastaan kaikki mahdolliset erikoisemmat toiminnot hoidetaan haasteiden avulla. Niissä verrataan yleensä jotain ominaisuutta johonkin vastustajan ominaisuuteen ja lopputulokseen lisätään tai vähennetään esineiden tai erikoiskykyjen tuomia bonuksia. Lopuksi nostetaan kortti, joka kertoo onnistuuko toiminto kyseisillä arvoilla. Esimerkiksi lyöminen tapahtuu vertaamalla melee -kykyä vastustajan reagointiin. Tämän jälkeen katsotaan kortista sopiva kohta sen mukaan, onko hyökkääjä vai puolustaja parempi tässä testissä. Jos tuloksena on osuma, niin sitten verrataan voimaa vastustajan haarniskaan ja nostetaan jälleen uusi kortti. Se saattaa lisätä tai vähentää lopullista vahinkoa.
Tämä voi kuulostaa hankalalta, mutta itse asiassa kyseessä on nopea ja yksinkertainen järjestelmä. Lisäksi tämä tekee pelistä kevyen, sillä sama periaate pätee taistelemisen lisäksi myös esimerkiksi seikkailujen suorittamiseen, vastustajan tukikohdan hajottamiseen ja miljoonaan muuhun asiaan. Pelaajien ei tarvitse opiskella uusia sääntöjä kaikille erikoistoiminnoille, mikä on pelkästään positiivinen asia. Se pitää pelin temmon nopeana ja tekee sääntöjen opettamisesta helppoa.
Voiton avaimet
Samalla tavalla kuin kartan rakentaminen ja pelin keston päättäminen, myös voittoehdoista löytyy runsaasti variaatiota. Jokaiselle ottelulle määrätään erilliset voittoehdot, joissa pisteitä jaetaan erilaisista saavutuksista. Näitä voivat olla muun muassa vastustajan joukkueen murjominen, heidän tukikohtansa tuhoaminen, erilaisten haasteiden selvittäminen, kartalle siroteltujen lippujen ryöstäminen ja peliä valvovan tekoälyn lahjominen.
Voittoehdot kannattaa pitää mielessä, sillä muutoin voitto saattaa vahingossa karata hyppysistä. On hauskaa pistää vastustajan joukkueen jäseniä matalaksi kolmen tonnin jättiläisellä, mutta se ei auta jos suurin osa heistä pääsee siinä sivussa suorittamaan haasteita. Tosin taistelua ei parane kuitenkaan unohtaa, sillä vähemmän vastustajia kartalla tarkoittaa enemmän elintilaa omalle joukkueelle. Kaiken kaikkiaan vaihtelevat voittoehdot tekevät jokaisesta pelistä erilaisen ja niistä yhdessä päättämällä saa aikaiseksi kaikkia miellyttävän pelikokemuksen.
Uskomattoman hyvä peli!
Kuten olette voineet arviostani huomata, pidän Duel of Ages 2 :sta todella paljon. Se on uskomattoman hyvä peli. Tai oikeastaan se on järisyttävän hyvä sekoitus erilaisia genrejä. Asioita yhdistelemällä on saatu aikaan peli, joka on yhtä aikaa tuttu ja samalla täysin uusi kokemus. Pelistä nauttimiseen vaaditaan kuitenkin, ettei ota pelaamista oteta liian vakavasti. Jos tätä pelaa pelkkä voittaminen mielessä, niin kokemus tuntuu aivan liian kaoottiselta. Sen sijaan humoristisesi peliin asennoitumalla vastaantulevat yllättävät ja absurdit tilanteet onnistuvat vain huvittamaan, eivätkä ne pilaa pelikokemusta.
Pelaajien määrästä en ole arviossani sanonut vielä mitään. Paketin mukaan pssa lukee ettäeliin mahtuu se tukee 2-8 pelaajaa, mutta parhaimmillaan se tämä on tasan kahdella tai neljällä pelaajalla. Vastakkain on aina kaksi joukkuetta ja mikäli pelaajia on useampi, niin hahmot yksinkertaisesti jaetaan heidän kesken.
Laitan tähän loppuun vielä pienen huomautuksen pelin saatavuudesta. Tässä vaiheessa tätä löytyy suomalaisista pelikaupoista ainoastaan Lautapelit.fi:n valikoimista. Tosin heilläkin se näyttäisi olevan tilapäisesti loppu. Peruspaketin saa reilulla 40 eurolla ja Master’s Set -lisäosa kustantaa siihen päälle vielä vajaan satasen. Peruspelillä pärjää jo pitkälle ja mikäli se maistuu, niin sitten kannattaa alkaa keräämään pennejä sukanvarteen tuota lisäosaa varten. Sen avulla pelattavaa riittää loppuiäksi.
Duel of the Ages 2
Pelisuunnittelijat: Brett G. Murrell
Julkaisija: Worldspanner
Pelaajia: 2-8
Pelin kesto: Vaihtelee, mutta kahdesta tai kolmesta kartasta koostuva kestää noin 1,5-2 tuntia.
Hinta: Peruspeli on vähän yli 40 euroa, Master’s Set kustantaa päälle vielä noin satasen.
Pelin kotisivu: http://www.lautapelit.fi/tuotehaku.asp?sua=1&lang=1&reid=2&tn=duel+of+ages+2
Lue myös
The Walking Dead Season 2 Episode 3: In Harm’s Way (Mac, PC, PS3, Xbox 360)
Broforce-ennakko (Linux, Mac, PC)
FTL: Faster Than Light Advanced Edition (iOS, Linux, Mac, PC)
Strider (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
