Uusimmat

Space Alert (Lautapeli)

27.08.2010 17:00 Miikka Lehtonen

Monet arvostavat lautapeleissä sitä, että niissä saa miettiä siirtojaan rauhassa vaikka tuomiopäivään asti. Mutta mitä tapahtuu, kun pelaajat pakotetaan reagoimaan reaaliajassa? Kun kaiuttimista puskee jatkuvasti peliin infoa, johon on pakko reagoida siltä istumalta silläkin riskillä, että se pilaa kaikki suunnitelmasi?

Tämä on ongelma, joka kohtaa sinua vuoden erikoisimmassa co-op-lautapelissä. CD soimaan, rentoutusjumppa päälle ja valmistautumaan lautapelimaailman intensiivisimpään kymmenminuuttiseen. Space Alert!

Vlaada Chvátil on hetkessä noussut täydestä tuntemattomuudesta yhdeksi todellisten hardcore-lautapelaajien suurimmista suosikeista. Tsekkiläinen tietokonemies tekee pelejä, jotka ovat aiheeltaan ja pelimekaniikaltaan ainutlaatuisia, aivan tajuttoman vaikeita – siis voittaa, ei oppia – ja aivan pahuksen hauskoja.

Oma peliporukkani sekosi jo aiemmin Chvátilin Galaxy Trucker –peliin, josta lisää myöhemmin. Se oli niin erikoinen tapaus, että kun kuulin Space Alertin perusidean, aloitin miltei vuoden mittaisen seikkailun peliä etsiessäni. Kävi nimittäin niin erikoisesti, että suosio yllätti pelijulkaisijan: Euroopan erä myytiin loppuun hetkessä, eivätkä uusintapainokset viihtyneet kauaa kauppojen hyllyillä.

Tähän on olemassa harvinaisen hyvä syy: Space Alert on paras ikinä pelaamani co-op-peli ja yleisestikin aivan siellä kirkkaimmassa kärjessä.

Kuva peräisin BoardGameGeekistä. Käytetään Creative Commons -lisenssin alaisuudessa.

Mikä voisi mennä vikaan?

Pelin idea on simppeli. Pelaajat ovat Sitting Duck –luokan tutkimusaluksen miehistö. Nämä miltei täysin automatisoidut alukset hyppäävät sektoriin, tekevät 10 minuuttia täysin automaattisia havaintoja ja hyppäävät sitten pois. Helppoa rahaa, sillä mikään ei koskaan mene pieleen. No, melkein koskaan. Tai ainakaan usein. No okei, jotain menee aina pieleen, yleensä kirjaimellisesti sekuntien sisään tehtävän alusta.

Ja näiden ongelmatapausten ratkonta on pelaajien vastuulla. Ei mene aikaakaan, ennen kuin alus on avaruusmustekalan ja piraattien hyökkäyksen alaisena samalla kun reaktori ylikuumenee ja aluksen taistelurobotit nousevat vallankumoukseen herrojaan vastaan. Ja tämä kaikki tapahtuu jo pelin alkupuolella.

Ensimmäinen harjoitustehtävä ja oikea tehtävä. Kuten huomaamme, hektisyys kasvaa vaikeustason myötä.

Space Alertin suurin oivallus on se, että peli on jaettu kahteen osaan: toimintavaiheeseen ja ratkaisuvaiheeseen. Vaiheista toimintavaihe on se, jonka varaan peli rakentaa suurimman osan ennakkomaineestaan.

Toimintavaihe alkaa, kun aluksen kommunikaatioupseeri pistää pelin mukana tulleen tehtävä-CD:n pyörimään CD-soittimeen. Alus tervehtii ystävällisesti miehistöään ja ilmoittaa hypyn sektoriin valmistuneen. Ja sitten kaikki helvetti puhkeaa irti.

Seuraavan 10 minuutin aikana CD:ltä tulee reaaliajassa erilaisia vaaroja ja uhkia, jotka merkitään pelilaudalle ja joihin pelaajien pitää sitten reagoida. Hieman Roborallyn tavoin pelaajat ”ohjelmoivat” toimintajakson aikana omalle laudalleen toimensa vuorosta toiseen. Ekalla vuorolla menen tuonne, sitten pistän suojiin virtaa, sitten menen tästä alas, sitten ammun tuolla laserilla ja niin edelleen.

Kädessä olevat kortit ovat sattumanvaraiset ja ideana onkin, että pelaajien on pakko tehdä saumatonta ja joustavaa yhteistyötä, jotta heillä on toivoakaan selvitä. Alun yhteisen hengenvedon jälkeen seuraavat 10 minuuttia ovat täyttä kaaosta kun pelaajat yrittävät yhteistuumin sopia, kuka menee mihin ja ennen kaikkea, milloin. Huolella tehty suunnitelma menee yllättäen aivan persiilleen, kun tehtäväkuvauksesta kuullaan, että aivan heti sen galaktisen tuhoaja-aluksen perään laiva joutuu myös meteorihyökkäyksen kohteeksi.

Aluksen yläkerta. Kussakin alueessa on omat, helpot toimensa ja kulkureittinsä.

Pelimekaniikka itsesään on hemaisevan simppeli: kussakin kortissa on yläosassa liikkumasuunta, alaosassa kirjain. Kussakin aluksen kuudesta sektorista voi kirjaimesta riippuen hyökätä, ladata akkuja tai tehdä jotain erikoista. Perusteet oppii hetkessä, varsinkin kun Vlaada Chivátilin peleissä on aina mukana todella hyvät ja kädestä pitäen kaiken opettavat harjoitusosiot, jotka läpikäymällä tajuaa pelistä kaiken oleellisen.

Tehtäviä piristetään satunnaistapahtumilla, kuten pimenevillä radioilla – ei saa puhua hetkeen – tai datavaihdolla – jolloin saa vaihtaa kaverin kanssa kortteja. Pelin mukana tulee pino erilaisia tehtäviä ja lisäksi netistä löytyy jo nyt satunnaisgeneraattoreita, jotka arpovat loputtomasti uusia tehtäviä. Peli onnistuu myös ilman CD-soitinta, sillä kaikki tehtävät voi ladata MP3-tiedostoina netistä. Näin vaikkapa Flash-yhteensopivan kännykän avulla peliä voi pyörittää vaikka teltassa.

Kun tähän lasketaan mukaan vielä se, että jokainen vaara nostetaan sattumanvaraisesti suuresta pakasta, pelin uudelleenpeluuarvo on suorastaan hillitön. Niin kuin on itse pelikin. 10 minuuttia täyttä kaaosta ja sitten armelias vapautus tietokoneelta: tehtävä ohi. Hyppäämme hyperavaruuteen. Sitten vedetään henkeä ja katsotaan, missä kohtaa kaikki meni pieleen.

Kuva peräisin BoardGameGeekistä. Käytetään Creative Commons -lisenssin alaisuudessa.

Ratkaisun hetket

Peli itse selittää ratkaisuvaiheen näin: kuvittele, että toimintavaiheen aikana sinä ja kaverisi purkitatte viisi elokuvaa toimistanne. Ratkaisuvaiheessa leffat leikataan yhteen ja katsotaan. Sen aikana ei tapahdu enää mitään reaaliajassa, vaan aluksen kapteeni käy vuoro vuorolta läpi pelin vaiheet. Laudalle ilmestyy uhkia pelin aiemmin ilmoittamilla vuoroilla, sitten katsotaan aina vuoro kerrallaan, mitä pelaajien pelaamat kortit tekivät ja miten alukselle kävi.

Kullakin vuorolla ratkotaan ensin pelaajien toimet, sitten heidän hyökkäystensä teho ja lopuksi vihollisten puuhat. Vihollisalukset etenevät omia uhkavektoreitaan pitkin kohti pelaajien alusta ja hyökkäilevät. Sisällä olevat vaarat liikkuvat ja mellastavat, reaktorit kuumenevat ja kaikki menee päin mäntyä. Jälleen, mekaanisesti todella helppoa, mutta niin uskomattoman jännittävää.

Perustason uhkakortteja.

Nyt punnitaan, miten saumatonta pelaajien yhteistyö oli: vuorojärjestys ja jopa istumajärjestys merkitsevät, sillä vuorot ratkotaan kapteenista alkaen myötäpäivään. Voi sitä riemun päivää kun tiimi huomaa, että se ratkaiseva laserammus ei lähdekään kohti avaruusmustekalaa, koska akkuja lataamaan menossa ollut pelaaja oli seonnut laskuissa ja tulee paikalle vuoroa liian myöhään.

Ratkaisuvaihe menee yleensä hillittömän jännittäväksi kynsien pureskeluksi, kun pelaaja toisensa jälkeen kääntää korttejaan ympäri ja pelilaudan tapahtumat purkautuvat. Jes! Piraatit saatiin torjuttua! Mutta voi hitto, muistiko kukaan käydä boottaamassa aluksen tietokonetta? Ei? Eli sitten kaikkien vuorot siirtyvät yhdellä eteenpäin ja … voi perskules, taas hävittiin!

Space Alert on peli, jossa kannattaa alusta asti hyväksyä se, että olet kuollut. Kaameasti. Vlaada Chivátilin pelien tavoin tärkeintä ei olekaan voitto, vaan se, miten pirun hauskaa häviäminen ja epäonnistuminen voi olla. Ja sitä se Space Alertissa myös on. Olemme itse pelailleet peliä satunnaisesti uusia pelaajia sisään kierrättäen. Mukana on ollut niin kovia lautapeliveteraaneja, Galaxy Truckerin ystäviä kuin ensimmäisiä pelejään pelanneita.

Aluksen sisäisiä uhkakortteja. Osa vaatii korjausta, osa taistelua.

Joka ainut Space Alertia pelannut on rakastunut siihen, eikä ole vaikea nähdä, miksi. Se on aivan tautisen jännittävä ja viihdyttävä peli, joka lisäksi tekee co-opin oikein: jokaisen pelaajan panosta tarvitaan, eikä kukaan voi yrittää pomotella muita. Siihen ei yksinkertaisesti riitä aikaa. Samalla tämä toki myös tarkoittaa sitä, että jokainen tuntee niskassaan pelin paineen: jos nyt töppään, häviämme pelin minun takiani. Tämä vaatiikin, että peliporukka osaa suhtautua tappioon huumorilla. Jos joku vetää tässä kohdin itkupotkuraivarit, pelistä ei tule mitään eikä Space Alertia varmasti kaiveta usein hyllystä.

Mutta ainakin Lehtosella kaivetaan. Vaikka Vlaadan pelien tavoin myös Space Alert on sangen kallis peli, se on joka ainoan euron arvoinen. En muista, koska olen viimeksi pelannut peliä, joka tarttuu jo alkuminuuteiltaan näin voimakkaasti, eikä suostu päästämään irti. Mitä lämpimin suositus.

 

Tekijä: Vlaada Chivátil
Julkaisija: Czech Games, Rio Grande Games
Ikäsuositus: 13+
Pelaajia: 1-5
Parhaimmillaan: 4-5
Peliaika: 30 minuuttia
Hinta: noin 50 euroa
Pelin kotisivu: 
http://czechgames.com/en/space-alert/

Miikka Lehtonen

 

Lue myös

Matkalla Minecraftin maailmassa

Arvostelu: A Touch of Evil

Arvostelu: Red November

Arvostelu: Munchkin

Arvostelu: Chaos in the Old World