Uusimmat

Assassin’s Creed IV – ensikosketuksessa mehukasta meriseikkailua

28.08.2013 18:30 Jukka O. Kauppinen

Assassin’s Creed III teki ainakin kaksi asiaa harvinaisen oikein. Siinä unohdettiin täysin Revelationsin skeida tower defence -kattosodinta – ja laitettiin tilalle meritaisteluja ja aavoja meriä. Ja voi kuulkaa pojat, tytöt, androgyynit ja muut olennot, voi että siitä tykättiin. Vaikka Ubisoftillakin arveltiin, että tämä merihomma tuntuisi toimivan ihan hyvin, niin arvostelujen merihommaylistys yllätti heidätkin. Ihan hyvä juttu, sillä Ubilla oli jo pistetty rattaat pyörimään huomattavasti meripainotteisemman pelin parissa, ja siitähän syntyi Assassin’s Creed IV: Black Flag.

Ja niinhän se on, että Assassin’s Creed IV on taas vaihteeksi peli, joka puree meikään. Olette kyllä huomanneet, että aiemmatkin ovat purreet, jokainen niistä eri syistä.

Assassin’s Creed II itse asiassa pelotti minua. Peli, jossa ei olekaan Altairia? Mutta olihan Ezio sittenkin ihan hyvä tyyppi ja renessanssin aikakausi oli kerta kaikkiaan täydellinen peliympäristö. Brotherhood ja Revelations rakensivat upean pohjan päälle, kun taas AC3 alkuun kummastutti amerikkalaisella teemallaan. on sekin toiminut. Tosin todettakoon, että peli on minulla yhä kesken, mutta Yhdysvaltain rakentaminen ja vapaussota ovat aiheina lumoavia.

Nelosen päähenkilöstä en muista edes nimeä erikseen tarkistamatta, eikä sillä ole oikeastaan väliäkään. Eziolla oli, mutta oikein usko että Edward Kenwaystä tai kenestäkään muusta assassiinista nousisi kovin pian hahmoa, jonka persoona kestää kulutusta useammankin pelin ajan. Ja muutenkin hahmo jää ehkä vähän sivuhenkilöksi, sillä nyt etualalle nousevat Karibian meret, purjelaivat ja paholaisten riivaamat paratiisit ovat upeita kulisseja loistavalle seikkailulle. Ennen kaikkea ne purjelaivat.

Minulle Assassin’s Creed IV: Black Flag menee hieman sivupolulle. Se on monellakin tapaa jotain aivan muuta kuin mitä ensimmäinen Assassin’s Creed meille rakensi ja lupasi. Se on kaikkein vähiten Assassin’s Creed kaikista Assassin’s Creedeistä. Ainakin päällisin puolin. Minulle se on ennen kaikkea upea piraattiseikkailu paratiisissa, kuin suolaisen pärskivä näkemys Sid Meier’s Piratesista.

Tätä odotin, tätä myös tunnun olevan saamassa. Pelisession aikana ravailin pitkin laivani kantta, seilasin pitkin meriä, tykitin vihollislaivoja, hyökkäsin niiden kannelle ja nujersin miehistön miekkailutaidoillani. Liitin aluksen omaan laivastooni ja jatkoin seilaamista. Rantauduin pienelle saarelle, kaivelin siellä, jutustelin paikallisten kanssa ja uin alukseen, jonka miehistön koetin pieksää niin maan perusteellisesti. Meni muuten ihan täysin pieleen – ja pitikin paeta henkihieverissä niiden pirulaisten vielä ampuessa perääni musketeillaan. Ilkeitä ja pikkumaisia paskiaisia. Olisihan minä heidät vapauttanut, halusin vain heidän lastinsa ja laivansa.

Laivoja ja loottia

On vuosi 1715. Karibian paratiisi ja piratismin kultaiset vuodet. Silti, Black Flag on syvimmältä olemukseltaan yhä Assassin’s Creediä. Seikkailuja, kohtaamisia, tehtäviä ja lootin keräämistä. Karibia on pullollaan isoja ja pieniä aarteita. Välillä löytää aarrekartan ja sitten etsitään, että mistäs löytyisi sopivia koordinaatteja ja oikeannäköisiä paikkoja, joissa kannattaisi vähän kaivella. Samalla lymyillään pusikoissa, kiipeillään puissa ja mastoissa ja käytetään perinteisiä assassiinien välineitä vastustajien kiusaksi. Ehkä uudempiakin keksintöjä! Kolmospelin puissajuoksentelu löytyy, toki sopivalla tavalla paremmin uusiin ympäristöihin ja laivojen mastoihin sovitettuna.

Ja se tärkein? Laivat? Toimii. Eihän tämä mikään purjelaivasimulaatio ole. Isoimmatkin alukset ovat kovin ketteriä ja niin kiihtyvät kuin jarruuntuvatkin nopeasti. Mutta toimintapeli mikä toimintapeli, ja on tässä sitä purjelaivailun ja merisodan henkeä ihan reilusti – kiitos sekä muikealle äänimaailmalle että ennen kaikkea makealle laivasimulaatiolle. Alukset tuntuvat, näyttävät ja toki kuulostavat ihan oikeille. Köydet kiristyvät, purjeet lepattavat, miehistön jäsenet liikkuvat ja huutelevat. Tunnelma on vallan upea.

Meritaistelut toki ovat arcadehenkisiä, sillä alukset kääntyilevät ja miehistö lataa tykit päättömän nopeasti, mutta taitoakin tarvitaan. Aluksen kurssi on haettava oikein, tykkien kantama pitää säätää ja ennakkoakin täytyy ottaa oikeassa määrin. Sitten osuu tai ei osu. Ehkä masto katkeaa, ehkä täyslaidallinen osuu upeasti maaliinsa. Etutykeillä voi sihtailla takaa-ajotilanteessa ja jos vihollisalus pääsee taakse, niin takakannella on muutama pieni käsitykki, joilla voi rangaista liian lähelle pyrkiviä pirulaisia.

Ja jotkuthan pyrkivät tosi lähelle. Ehkä ne koettavat ryskää kylkeen ja tehdä alukseen vedenalaista vahinkoa, ehkä ne samperit yrittävät jopa entrata ja rynnätä aluksen kannelle. Vai ehkä sinä entrasit vastustajan ja sitten pistetään miekkahommiksi, oikein perinteisimpään piraattileffatyyliin. Kiivetäänpä köysiä pitkin korkeammalle ja loikataan komeasti vihollisen kannelle. Oho, pieleen meni, putosinkin mereen. Perskele, tapetaan sitten viholliset nauruun.

Vihollislaivojen valtailu tietenkin vaikuttaa maineeseen, ja jos on kovin tuhma piraatti, niin merirosvojen metsästäjät ovat perässäsi.

Karibian seikkailuista ehti tsekkailla vain pienen osan, mutta kovin hyvältä tämä vaikutti. Myös niin kovin erilaiselta sarjan aiempiin teoksiin verrattuna. Avoin maailma ja seilaaminen sinne, minne kyömynenä osoittaa, on kuitenkin oikein mainio piristysruiske ja kyllähän me piraatit aina mielellään aarteita kaivelemme. Ja vähän taistelemme ja teemme assassiinijuttuja.

AC-sarjan tarinankerronnan ystävänä tosin vähän jännättää, että mitenkähän assassiinien ja temppeliritarien tarinat on nivottu karibialliseen pakettiin? Ja mitä kaikkea historiallista peliin onkaan kehitetty. Missä Mustaparta luuraa?

Jos tarina vain on järjellinen ja uskottava, niin eiköhän tästä hyvä peli tule. Tekniikka ainakin tuntui olevan pääosin kunnossa.

Pelissä on myös oivallinen tuki tablet- ja älyluuriapuohjelmille. Pelatessa voi seurata koko ajan maailmankarttaa tabletin näytöltä, lukaista taustatietoja asioista ja napsutella kosketusnäytöltä itselleen reittipisteitä. Tuntui erittäin kätevältä apuvälineeltä.

Ps. kokeiltavana oli PS4-versio. Komeahan se oli!

 

Assassin’s Creed IV: Black Flag

Tekijä: Ubisoft

Julkaisija: Ubisoft

Tulossa: PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Wii U, Xbox 360, Xbox One

Pelaajia: 1, 2-?

Pelin kotisivu: http://www.assassinscreed.com

Jukka O. Kauppinen

 

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Kolme piraattipeliä

Kolme merirosvoelokuvaa

Kolme legendaarista merirosvoa

  • Ching Shih – kiinalainen naismerirosvo komensi 300 merirosvoaluksen laivastoa ja jopa 80 000 merirosvon armeijaa ja taisteli menestyksellisesti Portugalin ja Britannian laivastoja vastaan.
  • Mustaparta (Edward Teach) – 1600-1700-luvuilla elänyt merirosvo, jonka maine ja pelottava imago voittivat usein taistelun ilman verenvuodatusta.
  • Sir Francis Drake – brittiläinen aatelismies oli legendaarinen merimies, joka taisteli Britannian kuningattaren kaapparikirjalla espanjalaisia vastaan. Vaikka Drake ei olekaan varsinainen merirosvo, pitivät espanjalaiset El Draqueta vihattuna merirosvona ja pelättynä vihollisena.

 

Lisää aiheesta

Assassin’s Creed II (PS3, Xbox 360) 

Assassin’s Creed III (PC, PS3, Xbox 360) 

Assassin’s Creed (PS3, 360)

Assassin’s Creed II – haastattelussa pelin tuottaja 

Assassin’s Creed II –haastattelu ja videoesittely 

Assassins Creed Revelations (PC, PS3, Xbox 360) 

Assassin’s Creed: Brotherhood (PC) 

Lue myös

Fragment halusi tehdä supersankaripelin – syntyikin palomiessimulaatio

QPAD QH-90 -pelikuulokkeet – laatua järkihintaan

Razer Hammerhead -kuuloke tekee musiikista kuraa mutta jyrisee peleissä

Saint’s Row IV –haastattelu – ”haluammeko OIKEASTI tehdä tätä?”

Wargaming.Netin synttärit olivat valkovenäläinen spektaakkeli

Wiikon wanha: Blade Runner

World of Warplanes –haastattelu – sotatankeista lentohommiin [1+2]