Domen pelitoimituksen vuoden peli
Vuoteen 2012 mahtui lukuisia hyviä pelejä, joista tavalla tai toisella on viimeisen vajaan parin viikon aikana mainittu useita. Kärkikolmikon etsiminen ei ollut helppoa, mutta lopulta ykkössija irtosi aika selkeästi. Domen toimituksen vuoden peli on … jaa, enpäs vielä kerrokaan.
Äänestimme joulukuun alkupuolella sokkona vuoden pelimme. Kukin halukas toimituksen jäsen tai avustaja sai nimetä omat vuoden kolme suosikkipeliään järjestyksessä. Tämän jälkeen pelit saivat pisteitä mainintojensa perusteella. Kärkiviisikko oli sangen tasainen: miltei palkintosijoilla oli kaksi peliä rinnakkain (Legend of Grimrock, Borderlands 2). Sen jälkeen oli taas tasaista: kolmannelle sijalle ylsi Firaxiksen mainio XCOM: Enemy Unknown. Varmasti mielipiteitä jakoi myös kakkossijalle päässyt sci-fi-eepos Mass Effect 3, joka olisi voittanut myös vuoden kiistanalaisimman pelin palkinnon, jos olisimme sellaisen jakaneet.
Ja ykkössijasta? Siitä ei ollut kahta kysymystäkään. Eniten mainintoja, eniten ykkössijoja, eniten pisteitä. Suvereeni vuoden ykkönen — ja myös allekirjoittaneen suosikkipeli — on Telltale Gamesin The Walking Dead.
The Walking Dead
Telltale Games
Yleisen käsityksen mukaan zombiepelit ovat yksi pelimaailman väsyneimmistä jutuista. Jaettiinhan Domen vuoden pelit –palkintogaalassakin koko ajatukselle se väsyneimmän konseptin nimike. Jo toista vuotta putkeen. Lienee sanomatta selvää, että meidän mielestämme loputtomat zombiepelit (ja –elokuvat ja –kirjat ja –musikaalit ja …) voisivat painua helvettiin ja pysyä siellä.
Mutta The Walking Dead ei olekaan zombiepeli. Ei oikeasti. Esikuvana toimineen sarjakuvan tavoin zombiet eivät nimittäin ole se pelin pointti tai pääasiallinen vastus, vaan ainoastaan motivaattori. Ne ovat se voima, joka sysää pelin maailman siihen tilanteeseen, missä se on, potkaisee käyntiin pelisarjan tarinan ja saattaa yhteen sen päähenkilöt. Tämän jälkeenkin zombiet toki rytmittävät tarinaa ja toimivat usein pelaajan esteinä, mutta ne eivät ole pelisarjan pointti.
Itkuhan siinä tosiaan meikäläiseltäkin pääsi, enkä kyllä tule varmasti unohtamaan koskaan sitä hetkeä, kun se tunteenpurkaus iski. Peli on upeaakin upeampi, joka täytyy itse kokea. Luokittelen pelin myös kaikkien aikojen parhaimpien pelien joukkoon. Telltale on tehnyt erinomaista työtä. Kiitos!
— Käyttäjä MetazoanCookie
Ehei. Pointti on sarjakuvan tavoin siinä, miten tavalliset ihmiset kestävät maailman, jossa kaikki turvallinen ja tuttu on kääntynyt katolleen. Yhteiskuntajärjestys on romahtanut, turvallisina pitämämme paikat ovat yllättäen vaarallisia kuolemanloukkuja ja kaikkia muita kuin lähipiirimme edustajia tervehditään aseen tähtäimen läpi. Hyvien zombieteosten tavoin The Walking Deadissa vaarallisimpia vastustajia ovat nimittäin muut ihmiset.
Tästä perusajatuksesta ponnistaa peli, joka ei voita niinkään pelillisillä ansioillaan, sillä niistä puhuttaessa The Walking Dead on ihan hyvää tasoa, mutta ei se vuoden paras. Ei, The Walking Dead on yksi ensimmäisiä pelejä, jotka oikeasti loistavat tarinallaan. Episodipohjaista pelisarjaa käsikirjoittamaan palkattiin Hollywood-käsikirjoittaja, pari pelialan veteraania, sekä pitkään pelialaa kriittisesti tarkastelleita entisiä pelitoimittajia.
Helposti vuoden 2012 paras peli, vai sanoisiko tätä interaktiiviseksi leffaksi/sarjaksi. Pelannut aktiivisesti vuodesta 1988, eikä mikään peli oli päässyt tunnelatauksensa kanssa edes lähelle Walking Deadeja. Episodi 5 oli käsittämättömän hieno teos.
Draama ja dialogi ovat aivan eri luokkaa kuin missään aikaisemmin nähdyssä pelissä.
— Käyttäjä nocebo
Tuloksena oli peli, joka meni jatkuvasti pelaajan odotuksia vastaan ja uskalsi tehdä paljon sellaisia asioita, joita muut pelit eivät uskalla käsitelläkään. Ja teki sen vielä hyvin. Inhimillinen kärsimys, läheisen kuolema, isän ja (otto)tyttären välinen suhde ja monet muut The Walking Deadin hienot hetket ovat sellaista settiä, joita ei käytännössä missään muussa pelissä voi kokea.
The Walking Dead onkin ensijaisesti kirjoituksen riemuvoitto. Se tarjoilee erinomaisia hahmoja, joihin pelaajan on niin helppo samaistua ja joita kohtaan tuntee alusta saakka sympatiaa. Sitten se asettaa kerran toisensa jälkeen nämä hahmot aivan kammottaviin tilanteisiin ja kerran toisensa jälkeen poistaa keskeisiä hahmoja muonajärjestyksestä dramaattisilla tavoilla.
The Walking Dead onkin tunteellisesti eräs uuvuttavimmista pelaamistani peleistä, mutta samalla myös aivan mielettömän huikea kokemus. Voisin myös palata takaisin pelin ääreen ja tehdä monet valinnoistani uudelleen ja saada aivan erilaisen lopputuloksen, mutta en tee sitä. En, vaikka nyt tekemäni valinnat eliminoivat seuraavista episodeista monta todella mielenkiintoista tarinanpätkää, jotka olisin mielelläni halunnut nähdä. Ei, tämä on minun tarinani, jonka tulen kokemaan valintoihini nojaten alusta loppuun. Ja sitten joskus myöhemmin ehkä kokeilen samat asiat uudelleen eri tavalla.
— Domen arvostelu
Oli onni, että The Walking Dead oli episodipohjainen peli, sillä sen episodit olivat tunteellisesti niin raskasta tavaraa, että ainakaan itse en olisi välttämättä pystynyt edes pelaamaan kahta episodia putkeen, viidestä puhumattakaan. Ja kun ne lopputekstit tämän tunteiden vuoristoradan jälkeen lopulta pyörivät, itse ainakin itkin. Osittain sen takia, että dramaattinen kaari saavutti lopussa täydellisen huipennuksensa, mutta osittain myös sen takia, miten tunteellisesti uuvuttava koko kuuden kuukauden rupeama oli ollut.
Nämä ovat kaikki sellaisia meriittejä ja asioita, jotka eivät päde käytännössä mihinkään muuhun peliin. Vaikka The Walking Dead teki monta asiaa paremmin kuin muut pelit, se teki myös paljon sellaista, mitä muut eivät ole uskaltaneet edes yrittää. Ja aivan törkeän hyvin tekikin. Kuten jo toisaalla totesin, tästä eteenpäin The Walking Dead on osa perussivistystä pelien ja interaktiivisen tarinankerronnan ystäville. Aivan selkeästi ja vailla kahta kysymystäkään vuoden 2012 paras peli.
Miikka Lehtonen
Vuoden iloisin yllätys. Paras interaktiivinen elokuva ikinä. Vuoden hienoin ääninäyttely. Vuoden raastavin pelikokemus, hyvällä tavalla. Kaikki tämä yhdessä tekee The Walking Deadistä vuoden parhaan pelin.
Syitä siihen, miksi kyse on niin ainutlaatuisesta pelikokemuksesta on analysoitu tälläkin sivustolla jo moneen kertaan. Pureutumatta niihin sen syvemmin kerron ennemminkin, minkälaisen vaikutuksen Telltale Gamesin seikkailupeli, jolta en alun perin odottanut yhtään mitään teki.
Zombituhon jälkeinen maailma on paska paikka! Totaalisen! Onnekkaita ovat ne, jotka kuolivat maailman loppuessa, sillä he eivät joudu kärsimään päivästä toiseen nähden, tehden ja kokien sellaisia kauhuja, jotka saisivat keskimääräisen sotarikollisenkin kalpenemaan. Mutta The Walking Deadissa ne ovat arkea. Ne ovat niitä virstanpylväitä, joiden välillä Lee ja hänen myötään pelaaja kulkee.
— Domen arvostelu
Ennen peliin tutustumista olin katsonut The Walking Dead -sarjaa televisiosta yhden kauden verran. Sarjakuvaa en ollut nähnytkään, enkä sarjan perusteella olisi lähtenyt siihen tutustumaan. Ensimmäisen episodin pelattuani ostin kuitenkin kaikki tähän mennessä ilmestyneet The Walking Dead -albumit, pelkän pelin inspiroimana.
Noin puolen tunnin pelaamisen jälkeen sohvalle oli liimautunut paitsi minä, myös puoliso. Peli veti mukaansa niin tiiviisti, että jokainen päätös elettiin läpi yhdessä sekä reaaliajassa että jälkikäteen keskustellen ja pohtien. Paitsi että kyse oli upeasta pelikokemuksesta, toimi The Walking Dead aivan yhtä tehokkaasti myös sivustaseuraajalle, joka ei itse pidellyt ohjainta kädessään.
Pohjimmiltaan The Walking Deadin peliversio on jotain sellaista, jota moni on yrittänyt, mutta jossa hyvin harva on lopulta onnistunut. Se on interaktiivinen elokuva tehtynä oikein, niin, että pelaaja tempautuu aidosti tapahtumien keskelle. Huima saavutus Telltalelta jo tässä vaiheessa sarjan kaarta.
— Domen toinen mielipide
Jokainen uusi episodi oli hartaasti odotettu tapaus, jonka läpäisemiseksi varattiin tarkkaan häiriötön, paras mahdollinen aika. Huikeista odotuksista huolimatta yksikään episodeista ei osoittautunut pettymykseksi ja tarina jäi elämään mieleen pitkään viimeisen episodien lopputekstien pyörähtämisen jälkeen.
Kuinka peli, jonka jättämä emotionaalinen jälki on voimakkaampi kuin ehkä yhdelläkään pelillä aiemmin voisi olla mitään muuta kuin vuoden 2012 paras peli?
Juho Anttila
(Jos haluat lukea hieman akateemisempaa pohdintaa The Walking Deadin meriiteistä ja siitä, miksi se onnistuu siinä, missä moni muu ei, nappaa täältäallekirjoittaneen asiaa käsittelevä essee)
Muuta vuoden peli -setitystä:
Osallistu myös vuoden pelit -äänestykseen: Vuoden 2012 parhaat pelit -äänestys – nimeä ehdokkaat!
Äänestä vuoden epäonnistujia:Vuoden 2012 suurimmat epäonnistujat
Vuoden pelit:
Vuoden pelit: vuoden toiseksi paras peli
Vuoden pelit: vuoden kolmanneksi paras peli
Vuoden pelit: melkein palkintosijoilla
Toimituksen suosikit:
Toimituksen suosikit 2012: Janne
Toimituksen suosikit 2012: Miikka
Toimituksen suosikit 2012: Tero
Toimituksen suosikit 2012: Kalle
Toimituksen suosikit 2012: Jukka
