Elite: Dangerous – päiväni Harmlessina

02.12.2014 19:30 Jukka O. Kauppinen

Kun vanhempani ostivat minulle Commodore 64:n, oli koneen mukaan bundlattu yksi peli. Sen piti olla Summer Games II. Mietin kuitenkin tilannetta uudelleen. Jos minulla on yksi peli, sen olisi syytä olla huikean hyvä peli. Kiltit kauppiaat vaihtoivat tilalle Eliten.

Tuosta päivästä ja siitä, kun opin liittämään joystickin oikeaan porttiin, olen rakastanut avaruuden kutsua. Elite II ja III jäivät vähemmälle peluulle, mutta eivät vähentäneet syvän avaruuden kauneutta. Ei liene siis yllätys, että kun Elite: Dangerousin Kickstarter-keräys alkoi, löin sisään rahaa.

Vaikka peliä ei ole vielä edes julkaistu, niin koen jo saaneeni rahani edestä. Ehkä yllättävälläkin tavalla. Elite on kirjoitushetkellä gamma-testivaiheessa, eli ei vielä aivan valmis – ja bugeihinkin olen kompastellut, mikä oli toki ihan odotettavissa . Niistä huolimatta avaruusseikkailussa on oma lumonsa.

Olen näet myyty, monen asian johdosta. En vain siksi, että avaruusaluksella kieppuminen on lumoavaa. En vain siksi, että avaruus on kaikkine äänineen uskomaton paikka olla tai siksi, että punaisen jättiläisen lähellä kiitäminen on niin uskomattoman näyttävää auringonsoihtujen roiskuessa – ja aluksen hälyttimet kirkuvat varoituksiaan. LIIAN KUUMA LIIAN KUUMA RUNKO EI KESTÄ!

Tai siksi, että hidas lipuminen kohti valtavaa avaruusasemaa muita aluksia seuraten on niin upeaa. Samoin se paniikin hetki, kun avaruusaluksen keula työntyy hitaasti aseman telakointiaukosta sisään – ja helvetti vieköön joku tulee juuri ulos paljon isommalla aluksella. Äkkiä pakki päälle!

Ei huolenhäivää – tilillä tonni ja lain paremmalla puolella!

Asemalta poistuminen muuttui äkilliseksi peruutushaluksi. Sieltä tuli iso alus vastaan!

Yksi suurimmista lumoutumisen syistä on yllättävä. Peli on nimittäin vaikea. Hurjan vaikea, eikä se pitele kädestä tai opasta tyhmää, ainakaan vielä tässä versiossa. Tutoriaalit kyllä opettavat alkeet, mutta niidenkin jälkeen riittää opeteltavaa ja tajuttavaa. Niinpä avaruudessa lentäminen ja mouhoaminen on yhtaikaa sekä non-stop-scifistelyelämystä että ahaa-elämyksiä yksi toisensa jälkeen. Näin tämä juttu siis toimii! Näin tuo! Nyt tajusin!

Opaskirjat, nettifoorumit ja irc-kanavilla käydyt keskutelut sekä tyydyttävät tiedonjanoa, että antavat hyviä vinkkejä asioihin joita ei ole vielä ehtinyt kysyä – ja herättävät uutta innostusta. Ai noinkin voi tehdä! Ja noin! Jännää!

Ensimmäisen pelipäivän koheltamista

Tämä haastavuus ja eräänlainen armottomuus tuovat pitkästä aikaa pelaamiseen kysymysmerkkejä, jotka leijuvat pelaajan pään päällä. Ja sitten ”en tajuu” -hetket saavat täyttymyksensä. Heureka! Homma toimii!

Sen rinnalla pelin upea tunnelma ja avaruuslentämisen lumo ovat vain puolikas peliä, joskin pelillinen puoli toki nousee hiljalleen elitismin salojen auetessa vahvempaan asemaan.

Monen aseman sisällä on kerrassaan upeat näkymät.

Harmless

Avaruusalusten käsittelyn nautinnollisuus on herkullista, etenkin kun käsissä on kunnon ohjain. Hiirellä ja näppäimistölläkin voi pelata, tiemmä varsin mukavasti myös padilla, mutta on hauska seurata kuinka tuttavat ja nettinaapurit virittelevät mitä ihmeellisimpiä ohjainyhdistelmiä omaan avaruuslentelyynsä. Kaapista löytyville vekottimille tuntuu löytyvän jos jonkinlaista käyttöä.

Itse lentelen Thrustmasterin HOTAS-ohjainsetillä, jonka konffaus nosti pelinautintoa yllättävän paljon. Olin aiemmin vain leikitellyt hiirinäppiksellä ja kuvitellut lentelyn olevan ihan mukavaa. Mutta kunnon ohjaimilla hommaan löytyi aivan uusia ulottuvuuksia. Ohjausakselit tikulle ja polkimille, ohjauspoltot hatuille, tuohon nappiin apuohjauksen kytkeminen päälle ja pois… Ja tuonne asejärjestelmiä, tuonne maalitukset, tuonne sitä ja tätä. Nyt joystickistä ja kaasukahvasta on vapaana enää yksi ainoa namiska. Vielä kun sormet osuisivat oikeille hatuille taistelun kiihtyessä.

Kun hommaan pääsee vähänkin sisälle, niin kuuden vapausasteen ohjaaminen muuttuu niin miellyttäväksi, ettei sitä kokematta uskokaan. Etenkin kun napautan vielä aluksen ohjausautomatiikan pois päältä ja nautin newtonilaisesta lentomallista. Vähän kaasun pökkäystä tuonnepäin ja sitten pyöritään aluksella inertiasta nauttien. Liike, vastaliike, odotus. Vauhdilla ulos avaruusasemalta, automatiikka pois, pyöräytetän nokka tulosuuntaan ja katsotaan yrittääkö joku hiipiä perään… Puhdas kuutonen, tällä kertaa.

Lähestyn Azeban City –avaruusasemaa. Klassinen Elite (1) –asema pyörii akselinsa ympäri ja vaatii telakoituessa tarkkaa ohjaustuntumaa. Lähialueella on myös useita muita aluksia, joita voin tutkia skannerillani.

Galaktisen kartan käytön oppiminen vaatii hetken pähkäilyä. Informaatiota on, jos on. Mutta mitä tuossa naapurijärjestelmässä haluttaisiin ostaa?

Mostly harmless

Ja se avaruusseikkaileminen? Universumi on valtava ja täynnä elämää. Yllättävillä tavoilla. Välillä sitä vain porhaltelee avaruusasemalta toiselle etsien hyviä kauppoja. Välillä löytää passeleita tehtäviä, jotka vievät sopivaan suuntaan ja tarjoavat motivoivaa puuhattavaa – ja tietenkin täytettä lompsaan. Ja aina välistä galaktiset uutiset tarjoavat kunnon palkkiometsästäjätehtäviä, joissa arkajalka polttaa hetkessä näppinsä. Välillä on mukava vain lentää ja nautiskella upeista tähtikuvioista, kunnes nautiskelu katkeaa julman piraatin hyökkäykseen.

Eräässä vaiheessa saavuin uuteen järjestelmään, josta en ollut ostanut lainkaan karttatietoja. Pudottaudun tähtikuvioon ja pamautan tähtiskannerin päälle. Onpas paljon tavaraa. Lennelläänpä vähän kartoituslentoa, jos vaikka saisin myytyä karttadataa. Tutkin muutaman tähden planeettoineen. Tuolla on jotain erikoisempaa. Kas, jos aluksessa olisi kaivoslaseri, niin nyt riittäisi malmeja. Ja sitten tutka herää. Alus, kaksi, puolen tusinaa alusta. Laserit ja ammukset vilkkuvat tyhjiössä. Mitä pirua? Täällähän on kokonainen piraattilaivue, joka taistelee lainvalvojien kanssa. Mikä upea tilaisuus! Liityn kahinaan hyvisten puolella ja olen mukana tuhoamassa useita piraattialuksia, joista kahdesta saan palkkionkin . Siirryn syrjempään ja kummastelen tyhjiössä leijuvia rahtisäiliöitä, jotka ovatkin täynnä sotilassalaisuussäiliöitä. Voi pentele kun alus on jo täynnä rahtia.

Galaktinen kauppapaikka. Osta halvalla, myy kalliilla. Kauppajärjestelmä tarjoaa pelaajalle arvokasta apua muistuttamalla muun muassa hintojen galaktisesta keskiarvosta, tuotteiden saatavuudesta/tarpeista ja paljonko satuit maksamaan aluksesi ruumassa olevista romppeista.

Aluksissa on kerrassaan makeat sisänäkymät.

Tekemistä riittää. Tee mitä haluat. Ärsytä ketä lystäät. Tämä on Elite. Ei vielä valmis, joidenkin mielestä jopa tyhjä ja ontto, mutta silti upea ja lumoava.

Elite: Dangerous on myös luomus, joka on julkaisussa vielä tietynlainen aihio. Siitä tulee mieleen alkuperäinen Elite – senkin galaksi oli ontto ja valtava, mutta jokainen rakensi sinne oman pelikokemuksensa, omat tarinansa. Dangerousissakaan ei ole suuria tarinakaaria tai tavoitteita, se on vain hiekkalaatikko, jonne pudottaudutaan. Universumia rakennetaan täyteläisemmäksi vasta julkaisun jälkeen, uusilla Frontierin ja pelaajien luomilla tarinoilla. Tässä suhteessa Dangerous on sentään iso askel aiempiin Elite-peleihin verrattuna, sillä ne piti survoa valmiiksi kertalaakista, mutta tämä voi elää ja kehittyä vuosikausien ajan.

Entä se online-pakko? Yksinpelin puuttuminen? Jälkimmäisestä itkeminen nyt on höpöhöpöä. Yksinpelinä minäkin olen koko ajan pelannut. Muita ihmisiä minun galaksissani? Ei kiitos, valitsen alkuvalikosta Solo ja universumi on minun osterini. Nettipakkokaan ei ole ongelma. Jos peli kerran ladataan ja asennetaan netistä sekä autentikoidaan / päivitetään joka pelin alussa netin yli, niin mitä se jatkuva nettiyhteys enää tässä vaiheessa muka haittaa? No, ehkä niitä, jotka haluavat pelata läppärillään laiturinnokassa.

Mutta lopulta vain yhdellä asialla on merkitystä. Sillä, että Elite: Dangerous on aito Elite.

Elite: Dangerous julkaistaan 16.12.2014. Hyvää joulua.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Elite Dangerous

Tekijä: Frontier Developments

Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX 760

Tulossa: PC – 16.12.2014

Laitevaatimukset: Windows 7 tai uudempi, Quad Core –prosessori, 2 Gt muistia, 1 Gt näytönohjain, DirectX 11, internet-yhteys (beta-version vaatimukset, eivät välttämättä lopulliset)

Pelaajia: 1 tai tuhansia

Muuta: Latauspeli, joukkorahoitettu, vaatii nettiyhteyden

Pelin kotisivu: http://www.elitedangerous.com

Jukka O. Kauppinen

Että on nättejä avaruusasemia!

Harva kuitenkaan muistaa erästä jo kauan sitten kuollutta verkkopeliä nimeltään Planetary Raiders. Se oli ensimmäinen yritys viedä Elite-tyylinen avaruusseikkailu internetin ihmemaailmaan, jo 1997-1998.

Wiikon wanha: Planetary Raiders – se ensimmäinen Elite Online…