Europa Universalis: Rome (PC)

19.01.2009 13:20 Eric Hartin

Europa Universalis jatkaa voitokasta kulkuaan. Sarjan tuorein teos, Europa Universalis: Rome tai näin tuttavallisemmin EU: Rome, käsittelee Rooman tasavallan aikakausia ensimmäisen puunilaissodan ajasta Rooman keisarikunnan perustamiseen. Tarjolla on yli 200 vuoden edestä erittäin mielenkiintoista historiaa.

Antiikin Rooma on eittämättä eräs historian kiehtovimpia valtakuntia. Pieni tasavalta, josta kehkeytyi koko Välimeren käsittämä keisarikunta. Mutta entä jos Karthago olisikin kukistanut Rooman? Entä jos gallialaiset olisivatkin vallanneet Rooman? Entä jos…

Vaihtoehtoista historiaa

Voikin ehkä sanoa, että koko sarjan viehätys perustuu pitkälti pitkiin ”entä jos” -kysymysten ketjuihin. Pelkkään Rooman hallinnoimiseen ei tarvitse tyytyä, vaan valittavana on niin egyptiläisiä, pieniä gallialaisia barbaarikyliä kuin Karthagon tapaisia isoja pelaajia. Mikään ei ole sen parempaa kuin tehdä pienestä barbaarikylästä koko Euroopan kattava valtakunta. Sitä ennen pyöritetään perhedraamaa, rakennetaan armeijoita, käydään kauppaa, vallataan naapureita ja pidetään huoli oman kansan tyytyväisyydestä.

Kaikkea tätä pitää tehdä jotakuinkin samassa suhteessa. Omista asioista pitää tietenkin huolehtia, mutta omaa kansaa paapova hallitsija on pikaisesti naapurikansojen kynsissä, kun taas liian nopea valloitus ja laajentaminen voi tehdä omasta kansasta kyllästynyttä ja kapinahenkistä.

Sarjaa aiemmin pelanneet pääsevät käyttöliittymään suoraan käsiksi, muille tarjoillaan selkeyttäviä tutoriaaleja. Vaikka ne onnistuvatkin selkeyttämään juuri käyttöliittymää, ne eivät oikeastaan auta kertomaan esimerkiksi komentajan vaihtamisen hyötyjä ja haittoja. Pelaaja voi siis hyvinkin tietää, miten tehdä jotain mutta ei syytä. Ainoa keino päästä asioista selville on vain epäonnistua. Useasti.

Outoja pikkuvikoja

Joskus päätösten vaikutukset näkyvät vasta joskus hamassa tulevaisuudessa. Pelaaja voi esimerkiksi jättää pikkuasiat kuvernöörien hoidettaviksi, mutta joku kuvernööreistä saattaa päättää verottaa kansaa niin päättömästi, että nämä pistävät kapinan pystyyn. Tähän saattaa kuitenkin kulua jopa kymmeniä vuosia. Samalla naapurikansat vahtivat jokaista liikettäsi, joten kapinaa kukistaessasi saatat huomata olevasi kolmen rintaman sodassa sekä omiasi että naapureita vastaan.

Yksityiskohtaisuudestaan huolimatta EU: Rome on täynnä pikkuvikoja, jotka ovat välillä aivan käsittämättömiä. Jos esimerkiksi vaihdat armeijan menosuuntaa kesken matkan provinssista toiseen, armeijan kulkema matka aloitusprovinssista nollaantuu. Kauppareittien setviminen on tarpeettoman vaikeaa ollakseen suhteellisen kriittinen asia pelissä. Näille ratkaisuille ei oikeastaan löydy mitään järkevää selitystä.

Ei kaikille

Moninpeli on toteutettu suorastaan historiallisesti. Moninpeliin päästäkseen vaihtoehtoja ovat joko Paradoxin oma Metaserver-palvelu tai vanha kunnon IP:n naputtelu. Metaserver-palveluun vaaditaan käyttäjänimi ja salasana, mutta Paradoxin nettisivua saa tonkia jonkun aikaa, ennen kuin rekisteröitymisen salat aukeavat. Kun käyttäjänimi ja salasana on rekisteröity paljastuu alta viritys, jota ei oikein voi sanoa 2000-luvun tekeleeksi. Onneksi varsinainen peli toimii kuten pitääkin.

EU: Rome ei todellakaan ole joka pelaajan peli. Se vaatii aikaa, kaukokatseisuutta ja rutkasti kärsivällisyyttä. Se on laaja, syvällinen peli. Siitä löytyy ongelmansa, mutta loppupeleissä se on erittäin onnistunut valtiosimulaatio.

Tekijä: Paradox Interactive
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: Windows XP SP3, Athlon X2 3800+, Geforce 7800GS, 2 Gt muistia
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP, 1,9 Ghz Pentium, 128 Mt näytönohjain, 512 Mt muistia
Pelaajia: 1, 1-32 netissä
Pelin kotisivu: Europa Universalis: Rome
Eric Hartin