Grand Theft Auto V – ensimmäiset tunnit
GTA V. Grand Theft Auto. Harvaa, jos mitään, peliä on tänä vuonna odotettu yhtä hartaasti ja yhtä laajalti. Ja nyt se on täällä. Myöhään valvoneet saivat oman pelinsä jo eilisiltana, muukin kansa tänään. Mutta jos olet vielä hieman kahden vaiheilla hankinnan suhteen, tässä meidän alkufiiliksemme.
Peliä on nyt takana muutamia tunteja ja ennen kuin nukkumatti kutsuu, käydäänpä läpi niiden muutamien alkutuntien fiiliksiä ja tapahtumia. Merkittävin havainto on se, että ainakin minulle Grand Theft Auto V:stä tuli jotenkin enemmän mieleen Red Dead Redemption kuin GTA IV. Maailmat tuntuvat suunnittelufilosofioiltaan samanlaisilta ja niitä käytetään hieman samalla tavalla. Jotenkin fiilis on vain alusta asti ollut se, että nyt tutkitaan elävää ja suurta maailmaa, eikä niinkään edetä pelissä paikasta toiseen. Kuulostaa oudolta, mutta kun kokeilette itse peliä, kertokaa toki mitä olette vertauksesta mieltä.
Esimerkiksi Red Deadissa hyvin käytetyt satunnaiset tapahtumat kadulla ovat yhä mukana pelissä, joskin nyt Los Angeles –filtterin läpi vedettynä. Hajonneen kärryn tai intiaanihyökkäyksen sijaan minulle tuli vastaan tulikivenkatkuista sanomaa välittävä katusaarnaaja ja tälle hermostuneet katsojat sekä pari pyörävarasta, jotka toki jahtasin kumoon ja pieksin henkihieveriin ennen fillarin palauttamista.
Red Dead –lainaukset jatkuvat Strangers & Freaks –tehtävien myötä. Muistanette Red Deadin Stranger-tehtävät? Autiomaasta löytyi outoja heppuja ja outoja tapahtumia, joita John Marston pystyi sitten tekemään. Tuntuu siltä kuin ne toimittaisivat nyt sivutehtävien virkaa, sillä tähän asti on tullut vastaan muun muassa naapuruston crack-addikti, joka kinusi Franklinia ajamaan hinausautoa työkyvyttömän ukkonsa puolesta.
Muuten pelin alku onkin sitten mennyt paitsi maisemia tutkiessa, myös pitkää ja kattavaa tutoriaalia pelatessa. Rockstar ei vieläkään suostu uskomaan, että kukaan GTA V:n pelaaja on ikinä kuullutkaan open world –peleistä, joten aivan kaikki opetetaan kädestä pitäen. Toisaalta pelin saaman ennakkohuomion perusteella on ihan todennäköistä, että aika moni sen ostaja ei oikeasti ole koskaan pelannut muita genren pelejä, joten ehkä kattava tutorialisointi on tarpeen. Veteraanina silti hieman harmittaa, miten paloissa maailma ja sen ominaisuudet aukeavat.
Jo nyt on selvää, että nelosessa kovin kaivatut vaatekaupat ja parturit ovat täysillä mukana. Kullakin pelin hahmolla näyttää olevan oma tyylinsä, joiden mukaisia kamppeita ja tyylejä on sitten tarjolla eri kaupoissa.
Useista päähahmoista puheen ollen: mekanismi ei toimi ihan niin kuin ainakin itse ennakkoon kuvittelin. Kummallakin tähän asti auenneista hahmoista – joita on yhteensä kolme plus satunnaiset sivuhenkilöt päälle – on omat tehtävänsä, kaveriporukkansa ja sivukeikkansa. Kun yhdellä ei ole mitään tekemistä, voi hypätä helposti toisen saappaisiin jatkamaan. Kamera singahtaa yhden hahmon takaa San Andreaksen taivaalle, peli latailee hetken ja sitten zoomataan toisaalle. Vaihtopenkillä olevat hahmot myös tavallaan elävät omaa elämäänsä, sillä hahmon vaihtamisen jälkeen kävellään aina ulos vaikka hampurilaisravintolasta ja usein eri vaatteissa kuin mihin hahmo viimeksi jätettiin.
Rockstar myös leikkii hauskasti näin tarinankerronnalla. Franklinilla pelatessani kartalle ilmestyi tehtävä Michaelilta, toiselta päähenkilöltä. Kun ajoin paikalle, näin Michaelin parvekkeelta hyppäävän leopardikalsarisen tennisopettajan, jonka perässä mies itse syöksyi kättä pitempää kädessään ja pyyhkeeseen kiedottu vaimo perässään. Mitä tapahtui ennen väkivaltaista yhteenottoa ja siitä alkanutta tehtävää? Se selvisi, kun seuraavalla kerralla aloitinkin tehtävän Michaelin roolissa. Nyt näin tapahtumat myös ennen Franklinin paikalletuloa. Ihan hauska idea tämäkin.
Siitä nostan myös hattua, että vaikka GTA V sisältää niitä edellisestä osasta tuttuja kavereita, yksikään niistä ei ole ainakaan vielä soittanut ja vaatinut lähtemään keilailemaan. Kun haluaa itse hengailla, voi soittaa kavereille ja sitten lähteä vaikka pelaamaan tennistä tai tissibaariin.
Kokonaisuutena GTA V teki heti alkumetreiltä vaikutuksen. Kyseessä on Rockstar-henkisen pelisuunnittelun multihuipentuma, eli tarjolla on tarinavetoista open world –rällästystä, jossa on panostettu maailman uskottavuuteen ja toimivuuteen. Grafiikka on nättiä ja vaikka ruudunpäivitysnopeus voisi olla parempikin, peli on ainakin Xbox 360:lla ihan pelikelpoinen. Merkittävin ongelma on kovalevylle asennettunakin se, että boksi ei yksinkertaisesti pysty lataamaan kamaa tarpeeksi nopeasti, joten jo alkuintron aikana kohtauksiin paukahtelee yllättäen uusia esineitä lataukset valmistuessa.
Asennus on myös pakollinen: peli toimitetaan kahdella levyllä, joista ensimmäisen virkana on vain toimia asennuslevynä. Toisella levyllä – jonka voi myös asentaa – pelataan sitten itse peliä. Nettihuhut kertovat, että jos asentaa nopealle USB-tikulle, lataukset ovat pehmeämpiä ja esineiden ilmestyminen vähäisempää. Täytynee testata.
Mutta. GTA V. Toistaiseksi se on ollut aika taattua Rockstaria. Jää nähtäväksi, miten peli tästä etenee, sillä tilastoruudun perusteella olen nähnyt GTA:n sisällöstä vasta reilut viisi prosenttia. Palaamme asiaan.
Grand Theft Auto V
Tekijä: Rockstar Games
Julkaisija: Take-Two
Saatavissa: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-16 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.rockstargames.com/V/
Miikka Lehtonen
Lisää aiheesta
Grand Theft Auto V –ensikosketus – megakuprun tavoittelijat (osa 1)
Grand Theft Auto V –ensikosketus – viivaa, viinaa ja aseita (osa 2)
Grand Theft Auto IV (PS3, 360)
Grand Theft Auto: San Andreas (Xbox, pc, PS2)
Grand Theft Auto: San Andreas (PC, Xbox)
Grand Theft Auto: Vice City (PC)
Lue myös
Dead Risign 3 –ensikosketus – zombit kumoon nextgenin voimin
Fable Legends –ensikosketus – ole pahis, mätki kavereitasi
Rikkaaksi Steam-korteilla – ainakin melkein
Tom Clandy’s End War Online –ensikosketus – teknomaailmansota riisuttiin äärimmilleen
