GTA IV – ensimmäiset kaksi tuntia
Tätä päivää on odotettu kuukausia. GTA IV, Rockstarin viimeisin, suurin ja kaunein gangsterieepos on vihdoin saapunut. Ei ehkä vielä kauppojen hyllyille, mutta ainakin eDomen tiukan testiryhmän kätösiin.
Vaikka pelillä on pituutta kuin Siperian talvella, ehdimme pelata peliä pari tuntia ja testailla kummankin konsolin versioita. Miltä tuntuu ja millaisia ne laitteiden väliset erot lopulta ovat? Vastaus voi yllättää ja järkyttää.
Heti alkuun on todettava, että GTA on yhä GTA. Kaikki se klassinen sähellys, erinomainen käsikirjoitus ja hyvä tunnelma, joiden ansiosta pelejä on fanitettu jo vuosikausia löytyvät myös sarjan uusimmasta osasta, joskin vielä pitemmälle vietynä.
Tähän asti pelaaminen on sujunut tiukasti tutorial-hengessä, sillä jokainen tehtävä opettaa jatkuvasti jotain uutta, eikä pelimaailma ole lähtenyt vielä aukeamaan alkusaarta pitemmälle. Opettelu tulee myös tarpeeseen, sillä jo muutaman tunnin perusteella on selvää, että uudistuksia on tehty laajalti.
Tuntuvin uusi idea on aiempaa toimivampi tähtäyssysteemi. Vasemman liipasimen – PlayStation 3:lla L2 – painaminen pohjaan lukitsee Nikon aseen lähimpään viholliseen. Oikean analogitikun avulla voi tehdä pieniä korjausliikkeitä ja tähdätä vaikkapa rintakehän sijaan kasvoihin. Oikean tikun heiluttelu sivuttain vaihtaa Nikon kohdetta. Liipasimen päästäminen puoliksi irti siirtää pelin vapaatähtäystilaan, jolloin vaikka karkuun ajavien autojen räiskiminen sujuu hienosti.
Uutta on myös autojen ohjausmalli, joka on huomattavasti aiempaa realistisempi. Ensireaktio oli puhdasta kauhua ja tuskaa, kun autot sladittelivat päin seiniä kurveissa eikä moottoripyörillä irronnut kuin henki. Totuttelu kuitenkin palkitaan ja jo nyt systeemin uudistuksia osaa arvostaa, sillä autojen massa ja tien kunto vaikuttavat todella paljon ajettavuuteen. Jokainen autotakaa-ajo onkin yllättäen jännittävä taistelu elämästä ja kuolemasta ja ajoneuvo kannattaa valita tarkkaan edessä olevan keikan mukaan.
GTA IV -ensifiiliksiä ei voisi tietenkään naputella kommentoimatta grafiikkaa, joka on upeaa. Peli ei välttämättä ole PlayStation 3:n tai Xbox 360:n teknisesti vaikuttavin peli, mutta se tyyli, se tyyli. Mielettömän realistiset sää- ja valoefektit saavat Liberty Cityn tuntumaan prikulleen oikealta New Yorkilta ja uskallanpa väittää, että ensimmäinen katsaus joen yli kohti aamuauringon valaisemaa Manhattania – mikä se ikinä sitten GTA:ssa onkaan – saa useammankin pelaajan kiroamaan puhtaasta ihastuksesta.
Kaupunki tuntuu myös huikean elävältä. Kaduilla kävelee ihmisiä puhumassa kännyköihinsä tai kantamassa ostoksia. Kun Niko törmää kahvia juovaan bisnesmieheen, tämän kahvikuppi putoaa maahan ja mies pillahtaa itkuun. Kauaa ei kuitenkaan ehdi ihmetellä, sillä kulman ympäri kurvaa urheiluauto ja sen perässä pino poliisiautoja. Poliisit itsessään ovat samanlaisia komediakaivoksia kuin aiemminkin, mutta nyt he myös auttavat tarvittaessa Nikoa. Kun kanssa-autoilija hermostuu nyrkkikäräjille saakka pienestä peltikolarista, poliisit kuskaavat miehen pois. Hienoa!
Versioiden väliset erot
Netissä on puhuttu ja herjattu paljon versioiden välisistä eroista ja jo kolmen tunnin testien jälkeen on selvää, että suuri osa herjoista on ollut turhia ja puheet liioiteltuja. Yllätys, yllätys. Versioiden väliset erot ovat nimittäin todella olemattomia.
PlayStation 3 -versio suorittaa luonnollisesti sen pakollisen kiintolevyinstallointinsa, joka auttaa kuitenkin yllättävän – ja masentavan – vähän. Lataus työpöydältä pelitilanteeseen kestää PlayStation 3:lla jopa pikkuisen kauemmin kuin Xbox 360:lla, joskin tehtäviä edeltävät lataukset ovat pikkuisen nopeampia. Tehtävälatauksissa puhutaan kuitenkin vain muutamista sekunneista, eikä niitä ennakkoon mainostettuja tullikioskilatauksiakaan pelistä löydy. Kun Niko on kerran kentälle pläjäytetty, voi ajella mihin haluaa ilman lataustaukoja.
Myös ruudunpäivitys on molemmissa versioissa melko identtistä. Ulkoilmassa huristellessa peli tuntuu GTA:lta, eli optisen aseman ladatessa tietoa levyltä ruudunpäivitys on jatkuvasti aivan pikkuisen täysin pehmeän alapuolella, kummallakin konsolilla. Kuten kaikki GTA-veteraanit tietävät, kyse ei ole mitenkään ylitsepääsemättömästä ongelmasta, eikä alun tiukkasilmäisen vikatutkailun jälkeen koko juttuun edes kiinnittänyt huomiota.
Myös eDomen kommenteissa väläytellyt animaatiot 360:n väitetyistä bufferointiongelmista osoittautuivat ainakin testiversioiden perusteella höpöpuheeksi, sillä hana pohjassa ajamallakaan ei törmätty mihinkään läheskään niin vakavaan, joskaan ei toki myöskään PlayStation 3:lla.
Yhdellä osa-alueella PlayStation 3 tuntuu kuitenkin vetävän pikkuisen etumatkaa, nimittäin värimaailmassa. Kun oikein tihrustaa, voi huomata, että PlayStation 3 -versiossa värit ovat todellakin hieman syvemmät ja täyteläisemmät.
Kyse on kuitenkin lopulta niin pienistä eroista, ettei versioita erota toisistaan ilman monitorin vieressä kyttäilyä ja videolähteen vaihtelua laitteesta toiseen. Kumpikin versio pyörii ja toimii erinomaisesti ja pelaaminen sujuu iloisissa merkeissä. Kauppaan marssiessaan voi siis huoletta ostaa kumman tahansa mieltymystensä mukaan, pelkäämättä huonompaa pelikokemusta.
Pelaaminen on siis ollut täyttä juhlaa ja jo nyt uskaltaa sanoa, että GTA IV on huippupeli. Tarkempi kalibrointi asteikolla ”laatutuote” – ”olen nähnyt taivaan, en tarvitse enää silmiäni” vaatii kuitenkin pitempää sessiota, joten palaamme astialle loppuviikosta.
Lue lisää eDomesta
GTA4: dynaaminen, sattumia pursuava maailma on aina erilainen
Katso Grand Theft Auto IV:n TV-spotti
Pornotähti himoitsee kovaa GTA-tykkiä
PlayStation 3 pääsee laihdutuskuurille
Uusi huippupeli eDomen Pelihallissa: Trials
Voita tuhti setti Army of Two -tavaraa: peli, opaskirja, sarjakuva ynnä muuta
Voita upea Assassin’s Creed -tuotepaketti – peli, huppari ja figuuri
