Heavy Rain – raskasta sadetta Pariisissa
Heavy Rain on yksi kevään merkittävimmistä PlayStation 3-pelijulkaisuista, eikä suotta. Sony on antanut tänään julkaistavalle pelille asianmukaisen arvon, ja promonnut peliä sekä maailmalla että pelin kotikonnuilla.
eDome vieraili viime viikolla Ranskanmaalla tsekkaamassa, millaiset ensi-iltapirskeet Sony oikein järjestikään kevään lempilapselleen. Elokuvaohjaajia, luksushotelleja, shampanjaa, tissejä ja ehkä vähän sitä peliäkin.
Koska Heavy Rainin väsännyt Quantic Dream on ranskalainen firma, oli melko loogista että pelin Euroopan suurin promotapahtuma on samassa paikassa. Päänäyttämönä oli Champs Elyseellä sijaitseva Gaumont Marignan -elokuvateatteri, joka oli pakattu täyteen lehdistöä ja muita vieraita.
Leijonanosa ammattiväelle suunnatusta ohjelmasta oli eristetty yhteen Gaumont Marignan saleista. Ohjelman painopisteen ja yleisömäärän perusteella on helppo sanoa, että peliväkeä ei oltu tarkoitettu tapahtuman pääyleisöksi. Tilaisuus alkoi pelin alkupäästä koostetusta esipelatusta ”elokuvasta”, joka näytti osapuilleen pelin ensimmäisen tunnin tapahtumat. Näin pelin kertaalleen läpi pelanneena oli hauska nähdä, kuinka erilainen esityksen kokemus oli verrattuna omaani. Nyt näki juttuja, joihin aiemmin ei ollut kiinnittänyt huomiota, tai ei edes tiennyt olevan olemassa.
Kohtaukset kyllä tästäkin huolimatta päättyivät samalla tavalla, ja olisikin hauska nähdä miten erilainen toiminta voikaan vaikuttaa tulevaisuuteen.
Itse tilaisuuden painopiste oli enemmän pelin ja elokuvien välisten erojen ja yhtäläisyyksien analysoimisessa. Vaikka pelin tuotantoporrasta olikin paikalla, näyttelijäkaartin lisäksi shown varastivat pääosin elokuvaohjaajat Neil La Bute ja Monty Pythonistakin tuttu Terry Gilliam.
Martha Fiennes, Terry Gilliam ja Neil LaBute.
Näin pelijournon näkökulmasta kaksikon valinta paikalle oli kuitenkin hieman omituinen.
Terry Gilliam oli vakuuttava kuten aina, ja kertoi Heavy Rainin olevan oikeasti ainoa peli josta hän on koskaan innostunut. Joskin tämä valitti pelin ylitsevuotavaa vaikeutta ja sitä, että hän onnistui aina tappamaan elokuvan päähenkilöt. Sinänsä tämä oli hauska väliintulo, koska näin peliveteraanin näkökulmasta Heavy Rain ei ole erityisen vaikea peli. Oli hauskaa kuulla asiasta kommenttia pelien suhteen kokemattomalta elokuva-alan ammattilaiselta.
La Bute, jonka suurimmat meriitit ovat ilmeisesti teatterin puolella, varasti suurimman osan koko tilaisuudesta, vaikkei herra edes ilmeisesti ollut koskenut koko peliin. Tämä oli kuitenkin tehnyt elokuvan sloganin ”how far you’re willing to go for someone you love?” -teemaa mukailevan lyhytelokuvan, jossa elokuva-alan nimet kuten Samuel L. Jackson, Peter Bognadovich ja Ben Chaplin kertoivat kuinka pitkälle olisivat valmiita menemään rakastettunsa vuoksi. Ne, joita kiinnosti olisiko S.L.J valmis tappamaan jos olisi ihan pakko, saivat vastauksensa.
Kun kaikki oli vielä hyvin…
Tilaisuus huipentui paneelikeskusteluun, jossa La Bute ja Gilliam saivat kavereikseen Martha Fiennesin, Mathieu Kassovitzin ja pelin tuottaja David Cagen. Paneelikeskustelussa analysoitiin sitä, kuinka elokuvien ja pelien välinen raja on kuroutumassa umpeen, vaikka interaktiivista elokuvaa kokeiltiinkin virallisesti jo vuonna 1982 julkaistun Rollercoasterin muodossa. Se oli Apple II:lle tehty tekstiseikkailu, jossa tietyt teot avasivat kohtauksia vuonna 1977 tehdystä saman nimisestä elokuvasta.
Rollercoasterin ja laserdisc-interaktiivielokuvien kuten Dragon’s Lairin suhteen ei kuitenkaan voida puhua varsinaisista interaktiivista elokuvista. Näissä kun interaktio tarkoitti käytännössä sitä että mokaaja kuoli ja oli yritettävä uudestaan.
Heavy Rainin elokuvamaisuus onkin ainutkertaista juuri siksi, että tällaisia keinotekoisia häviötilanteita ei ole. Tarina etenee huolimatta siitä, mitä siihen sidotuille yksittäisille ihmiskohtaloille käy. Jos henkilö tekee jotain toisaalla tai kuolee, ei tämä välttämättä vaikuta siihen miten tarina tulee päättymään. Tarina päättyy omalla tavallaan vaikka kaikki päähenkilöt kuolisivat.
Paneelissa David Cage, Neil LaBute, Martha Fiennes, Terry Gilliam ja Mathieu Kassovitz.
Paneelin toinen pääpiste elokuvien interaktiivisuuden lisäksi oli se, kuinka lähellä pelien tekeminen on elokuvien tekemistä. Tarvitaan näyttelijöitä, ohjaajia ja ties mitä, kaupallisissa julkaisuissa keskimääräisen elokuvatiimin verran. Voisi jopa sanoa, että tätä nykyä kaupallisen elokuvan voi tehdä pienemmällä porukalla, mutta taloudellisesti menestyvälle pelille tämä on todella harvinaista. Keskustelun hauskin pointti oli se, kun Gilliam totesi haluavansa oppia pelintekijöiltä sen mikä saa ihmiset maksamaan 60-70 euroa peleistä, kun elokuvatekijät joutuvat kamppailemaan samaan aikaan 10 euron elokuvalippujen hinnasta.
Hauska pointti, mutta tosiasiahan on että elokuviin menemisen kynnys ja pääsääntöisesti katsojamäärät ovat eri luokkaa kuin peleillä. Huomio on silti aiheellinen, koska vaikka pelit ovatkin elokuvia pitempiä, harva peli tarjoaa pelaajalleen hintaeroon suhteutetun määrän viihdettä.
Sinänsä mielenkiintoisen paneelikeskustelun haittapuoleksi jäi se, että suurin osa sen osallistujista oli ranskalaisia. Kun tähän yhdistettiin paikalle tuotujen kaiuttimien satunnainen särkeminen, ei fransmannien vääntämästä englannista meinannut aina saada kunnolla selvää.
Aivan erityisen huomion ansaitsee pelin näyttelijäkaarti. Kolme miesnäyttelijää Pascal Langdale (Ethan), Leon Ockenden (Norman), Sam Douglas (Scott) olivat kuin suoraan pelin ruudulta, jopa pellottavassa suhteessa. Madison Paigelle kasvonsa ja kehonsa antanut Jacqui Ainsley sen sijaan oli oikeassa elämässä suorastaan hemaiseva ilmestys surumieliseen Madisoniin verrattuna.
Erinäisistä, myöhemmin ilmi tulleista syistä johtuen mysteeriksi jäi, oltiinko Jacquinin mukaan mallinnettu myös pelin kuuluisissa suihku- ja motellikohtauksissa mukana olevat kaksi pääosan esittäjää.
Kun aikataulut pettävät
Reissun loppuanti jäi valitettavan laihaksi. eDomelle oli varattu haastatteluajat sekä La Buten että Gilliamin kanssa, mutta aikataulun hienoinen pettäminen (lue: Pariisi ja sen liikenne) johtivat siihen, että illan loppu ammatillinen anti jäi skandipressin yhteiseen 10 minuutin haastatteluaikaan pelkän Gilliamin kanssa. Tästäkään ei jäänyt käteen mitään, koska idolinsa kohdannut suomalainen elokuvatoimittaja ajautui huomaamattaan keskusteluun Gilliamin kanssa. Keskusteluun, joka keskeytettiin kun tähden piti poistua.
Loppuilta kului tilaisuuden antoisista tarjoiluista nauttien, ja loppuillasta tuli muuten bongattua Euroopan tähän mennessä kallein perusolut: hotellin baarissa 0,33 pullosta Coronaa veloitettiin varsin kohtuullinen 10 euron korvaus.
Aamun kyselysessio jatkoi samalla linjalla. Paikalla oli ihan liikaa lehdistöä ja isot TV-kamerat ja maat priorisoitiin kaiken muun edelle. Kun haastattelujen pitopaikkana toimiva hotellin lounasravintola tyhjennettiin pari tuntia tilaisuuden alkamisen jälkeen lounaan tieltä, ei liene yllätys että päivän ammatillinen anti jäi laihanlaiseksi.
Vaikka haastattelujärjestelyiden vuoksi reissun anti ei ollut ihan sitä mitä odotettiin, oli tilaisuuden ensimmäisen päivän ohjelma pääsääntöisesti antoisaa ja viihdyttävää, jos aikataulun pettämistä ei lasketa. Sinänsä suhtauduin alun perin skeptisesti siihen mitä tällaisesta tilaisuudesta pelin jo läpi pelanneelle jää käteen, mutta loppufiilis on sama kuin itse pelin suhteen: positiivinen. Eikä vähiten siksi, että sain varmaan ensimmäistä kertaa Pariisissa kunnon ruokaa. Tätä varten piti tosin koluta tunnin verran ehkä maailman kauheinta lentokenttää, Charles de Gaullen ykkösterminaalia.
Tekijä: Quantic Dream
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.heavyrainps3.com
Lisää aiheesta
Heavy Rain (PS3)
Heavy Rain on puhututtanut pelaajia siitä saakka kun se esiteltiin muutama vuosi sitten E3-messuilla. Tuolloin pelistä ei vielä tiedetty mitään, mutta huippukomea grafiikka luonnollisesti puhutteli pelaajia. Kun tiedon määrä lisääntyi, kansa jakaantui: toiset odottivat David Cagen uusinta kokeilua interaktiivisen tarinankerronnan saralla kuin kuuta nousevaa, toiset lähinnä kauhuissaan. En syytä heitä.
Heavy Rain -ennakko (PS3)
Heavy Rain on peli aikuisille siinä parhaassa mielessä: se ei siis yritä lunastaa tätä leimaansa hukuttamalla pelaajaa tisseihin ja kirosanoihin, vaan käsittelemällä vaikeita ja kipeitä asioita, joiden kanssa aikuiset painivat eri puolilla maailmaa. Lapsen menetys. Hajonnut avioliitto. Umpikujaan ajautunut ura. Päihderiippuvaisuus. Heavy Rainin maailma ei ole kaunis, vaikka siitä toki löytyy kauniita hetkiä, joten kaiken alleen peittävä ja sitkeä sade on sopiva tausta pelin tarinalle.
Heavy Rain -seikkailua tutkittiin kauhun ja sarjamurhaajien kautta
Heavy Rain on alkuvuoden odotetuimpia PlayStation 3 -julkaisuja. Julkaisun lähestyessä Sony aloittanut pelin promoamisen myös Suomessa. Jotain peliin panostamisesta lienee kertoo sekin, että peli on lokalisoitu. Nordisk Films järjesti viime viikolla pelialan ammattilaisille ja myöhemmin yleisölle suunnatun tapahtuman Tennispalatsissa, joka esitteli seikkailupeliä ja interaktiivista elokuvaa yhdistelevää murhamysteeriä.
Ja parit pikku-uutiset aiheesta:
Heavy Rainin seuraaja on jo suunnitteilla
Jenkit ryssivät Heavy Rainin kannen
Lue myös
Hideo Kojima haastattelussa: meidän sukupolvemme luo rauhan
Käsikonsolit murroksessa – kolumni
Steelseries Siberia V2 – pätevä pelikuuloke mukavuudenhaluisille
