iOS-pelit testissä osa 4: Prince of Persia Classic HD, Motoheroz HD, Ironworm, JULIA Untold HD ja Combat Mission: Touch
Kesä ja kärpäset. Mikä olisikaan mukavampaa aikaa lökötellä sohvalla tai riippumatossa? Mutta pitäähän pelimiehellä silti pelejä olla, joten miten olisi vaikka kokoelma iOS-pelejä kesähelteitä varten? Osa on uudempia, osa on vanhempia, mutta kaikista voi silti sanoa kaksi asiaa: ne ovat pelejä. Ja ne on julkaistu iOS-laitteille.
Prince of Persia Classic HD
Janne Mikola
Kun vanhoja legendoja herätellään uusiopainoksilla henkiin, pitää aina vähän pelätä pahinta ja toivoa parasta. Historiassa on nähty monta todellista epäonnistumista. Joskus alkuperäisestä pelistä on jäljellä vain nimi, ja joskus uusiopelin kehittäjät ovat saattaneet jopa ymmärtää koko alkuperäisen pelin hengen aivan väärin.
Prince of Persia Classic HD on kuitenkin ihan onnistunut tekele. Harvoin näkee näin uskollista uudelleenjulkaisua vanhasta pelistä. Vuoden 1989 legendaan verrattuna uudistettu on lähinnä visuaalinen ilme, ja sekin on tehty hillitysti ja tyylillä, ikään kuin siltaamaan aukkoa Prince of Persia -sarjan uudempien, täysin kolmiulotteisten pelien ja vanhan tasoloikan välillä. Pieniä muutoksia on kokenut myös miekkataistelu, ja tietenkin iOS-alustalle tuotuna kontrollit ovat lähtökohtaisesti hivenen erilaiset.
Alkuperäinen Prince of Persia oli tuskallisen vaikea, mutta silti niin puoleensavetävä. Pelihahmon ohjattavuus oli suorastaan jähmeää ja karkeaa, ja hahmolla ei koskaan ollut mikään kiire totella pelaajan näppäimistölle näpyttelemiä komentoja. Sama pätee Prince of Persia Classic HD:henkin. Jopa niin pitkälle, että vanhoja hahmon akrobatia-animaatioita (jotka olivat eräänlainen aikansa legenda – siis hyvässä mielessä) on uskollisesti imitoitu myös uusiopainoksessa.
Uudistuneesta taiteesta huolimatta pelin kenttäsuunnittelu on säilynyt käytännössä identtisenä. Vihamielisin ansoin saturoitu kenttäsuunnittelu, yhdistettynä epähienostuneeseen ohjattavuuteen ja alkuperäisestä pelistä tuttuun 60 minuutin aikarajaan tekevät tästäkin versiosta tuskallisen. Tuskallisuus on kuitenkin sitä hyvää laatua. Välillä pelaaminen on vaan pakko lopettaa kun tuntuu, ettei hommasta tule mitään, mutta myöhemmin pelin pariin haluaa palata uudelleen ja uudelleen. Vapaata tallennusmahdollisuutta ei ole, vaan peli tallentuu automaattisesti muutaman kerran kentän aikana. Ei siis todellakaan heikkohermoisille.
Ehkä suurin uudistus Prince of Persia Classic HD:ssä on miekkataistelu. Tätä on helpotettu todella rutkasti, siitä on tehty suoraviivaisempaa, yksinkertaisempaa, nopeampaa ja alkuperäisen pelin jo silloin hieman hassuilta tuntuneet olympiamiekkailuliikkeet on korvattu vähän enemmän asiaankuuluvalla sapelinheiluttelulla. Jos rohkea olisin, varovaisesti vihjaisin, että tämä uudistus jopa parantaa alkuperäistä peliä.
Tekijä: Ubisoft Entertainment
Laitteet: iPad, iPhone ja iPad Touch
Hinta/laatu-suhde: 2,39 euroa on hämmästyttävän halpa hinta aikanaan täysihintaisena myydyn pelin parannellusta uusintaversiosta. Vaikka pelissä on nimellinen 60 minuutin aikaraja, sen järkyttävän vaikeustason vuoksi lupaan, että pelissä on pelattavaa yhtä pitkäksi aikaa kuin Modern Warfare 2:n yksinpelissä. Modernin Prince of Persian ystäville on kuitenkin aiheen toistaa pieni varoitus: prinsessan pelastaminen oli ennen vanhaan vähän erilaista puuhaa.
MotoHeroz HD
Janne Mikola
MotoHeroz HD:n iOS-painos on suomalaisen RedLynxin tuorein fysiikkapohjalta ponnistava ajelupeli. Xbox 360:n Trials HD paistaa tietysti MotoHerozin olemuksesta läpi enemmän kuin runsaasti, mutta mikäs siinä on paistaessa. Trials HD oli loistava peli, ja RedLynxiä tuskin voi syyttää oman pelinsä ideoiden varastamisesta. Tällä kertaa moottoripyörä vaan on vaihtunut autoon ja fiilis ehkä hieman rennompaan.
Pelissä on virallisesti ottaen vain yksi pelimuoto, mutta silti sitä voi pelata kahdella tapaa. Ensimmäinen vaihtoehto on ajaa rata lähtöruuduista ruutulipulle niin nopeasti kuin vaan kalustolla pääsee. Radat on suunniteltu nokkelasti, eikä nopeaa ajaminen läheskään aina tarkoita kaasu pohjassa ajamista. Toisaalta, tämä tosiasia altistaa jossain määrin ratojen ulkoa opettelulle, mikäli podiumin korkein koroke kiinnostaa.
Toinen vaihtoehto taas on vähät välittää ajasta, ja lähteä kikkailemaan. Jokaiselle radalle on piilotettu arkku, jonka löytäminen vaatii taitoa, mekaanista akrobatiaa ja joskus alle myös vähän kehittyneempää kalustoa. Aarteen voi kuljettaa maaliin kustakin kartasta vain kerran, ja pistearvoltaan kyseinen suoritus on samaa tasoa kuin toiseksi vaativimman raja-arvon alittaminen nopeuden osalta.
Vaikka on ytimeltään MotoHeroz HD yksinpeli, on siihen toteutettu varsin nokkela ilmenemä eräänlaisesta puolikkaasta moninpelistä. Kun rata ja ajoneuvo on valittu, peli etsii GameCenterin kaverilistalta ja maailmanlaajuisilta leaderboardeilta pelaajalle haamuvastustajia, joiden haamuautot kisaavat vuorollaan pelaajaa vastaan. Ominaisuus toimii hyvin ja saa kavereita vastaan kisaamisen tuntumaan paljon henkilökohtaisemmalta, kuin se tuntuisi vain loppuaikoja leaderboardeilta vertailemalla.
Pelin ehkä suurin sudenkuoppa löytyy siitä, miten hyvin RedLynx on onnistunut integroimaan peliin oikealla rahalla ostettavat kalustopäivitykset. Kuuteen ajoneuvoon kuhunkin löytyy kolmekymmentä pykälää päivitettäviä ominaisuuksia kiihtyvyyden, nopeuden ja erikoisominaisuuksien saralla. Periaatteessa päivityksiä on tarkoitus maksaa pelaamalla tienattavilla kolikoilla, mutta jossain kohtaa ainakin testaajalla ikään kuin nousi seinä vastaan.
Tietyssä pisteessä kolikoita ei oikein saa enää kerättyä ilman kalustopäivityksiä, ja kolikoita nimenomaan taas tarvittaisiin niihin päivityksiin. Virtuaalikolikoiden ostaminen on kuitenkin tehty niin helpoksi ja ilmeiseksi vaihtoehdoksi, että kaluston kehittäminen ihan vain grindaamisen ilosta muuttuu osittain merkityksettömäksi – kun ne samat päivitykset saa siihen autoon parilla klikkauksella, ja omassa lompakossa täysin yhdentekevällä parin euron rahasummalla.
Tekijä: RedLynx Ltd.
Laitteet: iPadille MotoHeroz HD (2,39e) ja iPhonelle ja iPad Touchille MotoHeroz (0,79e)
Hinta/laatu-suhde: Pelien hinnat molemmille alustoille ovat edullisia ja peli on erittäin laadukas ja hauska. Kämmenlaitteiden versio on suorastaan ilmainen. Kunkin pelaajan tulee miettiä hintalaatusuhdetta omalla kohdallaan sen jälkeen, kun tietää, tekeekö peliin lisäsijoituksia hankkiakseen pelin ajoneuvoihin päivityksiä. Kaikki sisältö kuuluu kuitenkin pelin hintaan ja on avattavissa myös puhtaasti, ja pelkästään pelaamalla. Jos vaan pelisuunnitelma on hyvä, tai kärsivällisyyttä riittävästi. Kannattava ostos.
Ironworm
Janne Mikola
Ironworm, tämä meidän metallipäiden oma videopelisankari, on suomalaisen 10tons Ltd:n hengentuote. Pärstävärkiltään Saw-elokuvien pahiksen ja Motörheadin Lemmyn sekoitus, keskivartaloltaan mato ja alavartaloltaan vain yksi iso piikikäs mötikkä. On kyllä aika kiehtovaa kuvakieltä, sen myönnän heti. Ja oikeastaan, voisi sanoa, että se myös toimii. Ironworm onnistuu taltioimaan ja tarjoilemaan jotain sellaista Metalocalypse -tv-sarjan oloista rokkarihenkeä samansieluisille älypuhelinnaputtelijoille. Tiukkapipoisesti ei kannata lähestyä.
Frankensteininkin kalpenemaan saavaa pelihahmoa on tarkoitus ohjailla pitkin poikin avaria kenttiä, joissa väärässä olevia kärpäsiä on tarkoitus tiputella taivaalta sankarimme kovalla alapäällä. Hahmoa liikutellaan heilurimaisesti kosketusnäytöllä vetelemällä kummasta tahansa päästä, vastakkaisen pään ollessa kiinnitettynä johonkin kiinteään esteeseen. Pienimuotoisen fysiikkapuzzlenkin ominaisuuksia sisältävän pelin kenttiä ei ole ajallisesti rajoitettu, ja tämä on hyvä, sillä vaikeustaso nousee ensimmäisten kenttien jälkeen melko nopeasti.
Pelaaminen on hauskaa vaikkakin yksinkertaista, visuaalinen ulkoasu on kaunis (joskin voi olla, että heavy metal umlaut -estetiikka ei kiehdo ihan jokaista satunnaista App Storen selailijaa) ja taustalla pauhaa geneerinen, mutta peliin ihan hyvin sopiva heavy metal -ääniraita. Osittain musiikkidiggareita pelaajikseen kosiskelevan pelitapauksen olisi kuitenkin kannattanut panostaa ääniraitaan hieman enemmän, sillä taustamusiikin kappaleiden määrä ei ole kovin suuri.
Ironworm sopii parhaiten arkisiin ajantappohetkiin pikapelailtavaksi peliksi. Kohtalaisen korkealle asetettu vaikeustaso ja hieman hidasteleva ohjaus takaavat, että pelattavaa riittää useampaan pelisessioon.
Tekijä: 10tons Ltd.
Laitteet: iPad, iPhone ja iPad Touch
Hinta/laatu-suhde: Graafinen ilme on sanalla sanoen näkemisen – ja 0,79 euron – arvoinen. Huom: iOS-laitteiden lisäksi Ironworm on saatavilla myös mm. Androidille ja Windows- ja Mac OS X -pöytäkoneille.
J.U.L.I.A. Untold HD
Henri Heikkinen
Vähän aikaa sitten tšekkiläinen CBE Software pukkasi pihalle J.U.L.I.A -scifipuzzleseikkailun, joka arvosteltiin Domessakin. Emopelissä ratkottiin erilaisia pulmia, jotka kuljettivat tarinaa eteenpäin. Tai oikeammin kerrottiin tarinaa, jonka aina välillä katkaisivat erilaiset palikkatehtävät.
Nyt pelistä on tehty ”J.U.L.I.A scfi-fi-seikkailu-universumiin” (lehdistötiedotteesta) sijoittuva mobiili-spin-off, johon on otettu erillinen tarinanpätkä ja yksi palikkatehtävä. Peli sisältää viitisenkymmentä versiota tekijöiden lemmikkipuzzlesta, jossa rajallisella määrällä letkuja ja komponentteja pyritään toteuttamaan annetun ohjeen mukainen kytkentä. Ilmainen demo kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Tarinallisesti kyseessä on avaruusaluksen korjaaminen ja tarinaa pelissä (ainakin genreensä nähden) kyllä piisaa. Juonen sisältö jäi kyllä hieman mysteeriksi ihan rehellisesti siitä syystä, ettei näennäisen yhdentekevää scifi-höttöä jaksa ruutukaupalla ainakaan kaltaiseni analfabeetti lukea. Onneksi tarinat voi halutessaan skippailla. Toisaalta, mikäli sattui pelaamaan alkuperäisen J.U.L.I.A.N ja vieläpä piti sen tarinasta, niin mobiiliversio Untoldin stoori varmasti laajentaa tajuntaa.
Siinäpä se kaikessa komeudessa on. Viisikymmentä asteittain vaikeutuvaa puzzlea, jotka on jaettu viideksi kymmenen pulman klusteriksi. Joka kymmenes pulma on haastavampi ns. pomopuzzle. Koska tällaisen monotonisen ajanvietteen keskeinen kohderyhmä lienee juurikin jossain Salattuja Elämiä seuraavissa kotirouvissa, pyysin mielipiteen myös tällaiselta tapaukselta. Naisen mielipide oli positiivisempi kuin omani. Peli oli kuulemma kiva ja koukuttava, eikä ainakaan alkuun liian vaikea.
Ei toteutuksessa mitään vikaa sinänsä ole ja sisältöäkin piisaa pitkäksi aikaa, kunhan sattuu tykästymään juuri kyseiseen aivopähkinään koska vaihtelua ei ole liikaa. Toisaalta, eipä pasianssissa tai miinaharavassakaan niin kamalasti varianssia ole, mutta kyllähän niitäkin pelaa.
Tekijä: CBE Software / Lace Mamba
Laitteet: iPhone / iPad
Demo: on http://itunes.apple.com/us/app/j.u.l.i.a.-untold-hd-lite/id512995288?mt=8
Hinta/laatu-suhde: Ihan ok. Peli maksaa pyöreästi euron ja sisältää kyllä ihan hyvin ajanvietettä. Peliminuuttia kohden tuskin montaa senttiä jää hintaa. Puzzlet ovat vieläpä sen verran lyhyitä, että niitä ehtii juuri passelisti ratkoa vaikkapa siinä bussissa tai lääkärin vastaanottoa odotellessa.
Combat Mission: Touch
Miikka Lehtonen
Lyhyt yhteenveto: jos kaipaat iOS-laitteellesi strategiakokemusta, osta Combat Mission: Touch. Se tarjoaa alkuperäisten pelien kokemuksen tiukassa ja toimivassa paketissa, joka ei nössöile tai säästele. Kunnon strategiaa koko rahan edestä.
Vähän pitempi versio: Combat Mission: Touch on emopelinsä tavoin erinomainen yksikkötason strategiapeli, joka saavuttaa erinomaisesti tasapainon realismin, pelattavuuden ja näyttävyyden välillä. Toisen maailmansodan ratkaisuhetkiin sijoittuva peli antaa osallistua seitsemään taisteluun niin liittoutuneiden kuin akselivaltojenkin puolella. Emopeliä pelanneet kiinnittivät varmasti heti huomiota vähäiseen tehtävien määrään ja se onkin Combat Mission: Touchin suurin ongelma. Lisää tehtäviä kaivataan kipeästi! Jos tuntee strategianhimoisen kaverin, moninpeli pitkittää peli-iloa, mutta tehtäviä on silti vähän vaikka miten paistaisi voissa ja keittäisi erbswurstissa.
Mutta sen, minkä peli tarjoaa, se tarjoaa erinomaisesti. Combat Missionista tutulla tyylillä pelin henki on WeGo: molemmat pelaajat purkittavat vuoronsa antaen yksiköilleen käskyjä, sitten peli laskee ja arpoo hetken aikaa ja näyttää valmiin vuoron toiminnan reaaliajassa. Taistelun jälkeen voi katsella vaikka koko roskan uudelleen putkeen jos haluaa nähdä tarkalleen sen kohdan, jossa kaverin selkäranka napsahti.
On huomioitavaa, että pelissä on pieniä lapsuksia niin iPad 2:lla kuin iPad 3:llakin. Alkuperäisellä se ei edes toimi. iPad 2:n vääntö ei aina riitä niihin sodan tiukimpiin tilanteisiin, vaan peli välillä takkuaa. Eipä se toki vuoropohjaisessa pelissä ole kuin kosmeettinen haitta. Ja kosmeettisia haittoja on myös iPad 3:lla. Peli kehuu tukevansa sen retina-resoluutiota natiivisti. No niin se tekeekin, mutta grafiikat ovat prikulleen samat molemmissa versioissa, ja iPad 3:n resolla ne näyttävät aika rujoilta. Ei toisaalta tämäkään mitään uutta Combat Mission -veteraaneille.
Tekijä: Battlefront
Laitteet: iPad 2, iPad 3
Demo: ei ole
Hinta/laatu-suhde: 3,99 euron hintalappu on Combat Mission: Touchille passeli. Kyseessä on selvästi laadukas ja tekemällä tehty peli, joka nousee selvästi 79 sentin burgeripelien yläpuolelle. Toisaalta sisältöä ja yksiköitä on emopeliin verrattuna onnettoman vähän, joten ei pelistä paljon enempää kehtaisi hyvin mielin maksaa. Päivitystä kehiin, Battlefront!
Lue myös
Lollipop Chainsaw (PS3, Xbox 360)
Turtle Beach XP 400 – hyvät kuulokkeet
Dwarf Fortress – iloiset kääpiöt uppoavassa vuoristoluolassaan
