Uusimmat

Kingdoms of Amalur: Reckoning -ensikosketus – miten fantasian all-stars-tiimi onnistuu?

19.12.2011 15:09 Tero Lehtiniemi

Loppuvuosi oli roolipelaajille varmasti vielä mieluisampaa aikaa kuin monien muiden lajityyppien ystäville. Niin mainion Xenoblade Chronicles -roolipelin, raivostuttavan ihanan Dark Soulsin ja aika-avaruusjatkumoa uhmaavan Elder Scrolls V: Skyrimin muodostama kolmikko piti lajityypin ystävät jokaisella rintamalla tyytyväisinä.

Seuraavaksi meitä hemmotellaan helmikuussa julkaistavalla Kingdoms of Amalur: Reckoningilla. Vaikka tekijätiimi nimi ja ehkä jopa itse pelikin ovat monille tuntemattomia, löytyy sen taustalta kuitenkin sen verran mielenkiintoisia nimiä, että kannattaa kiinnostua jo niiden pohjalta. Ja me testasimme miltä peli oikein näyttää ja tuntuu.

Kingsdoms of Amalur: Reckoningia voisi luonnehtia jonkin sortin all-star-kokoonpanon luomukseksi. Pelillistä ammattitaitoa edustaa Ken Rolston, herra joka on tullut tutuksi Elder Scrolls: Morrowindin ja Oblivionin pääsuunnittelijana. Vaikka kyseiset pelit eivät Skyrimin tasoisia olekaan, voinee tätä jo silti pitää jonkinasteisena meriittinä.

Kaksi muuta taustajoukon suurnimeä ovat nekin mielenkiintoisia: pelin taiteen parissa häärii Spider Man- ja Spawn-sarjakuvista tuttu Todd McFarlane. Pelimaailman on puolestaan luonut fantasiakirjailija R.A Salvatore. Huonommillakin lähtökohdilla peliä on joskus lähdetty tekemään.

Minkälaisen pelin herrat ovat sitten luoneet? Tähän meille armeliaasti annettu kahden tunnin testiaika pystyi vastaamaan vain osittain. Kyseessä on toimintapainotteinen kolmannen persoonan roolipeli, joka varsin yllättävästi sijoittuu Amalur-nimiseen fantasiamaailmaan.

Pelin hahmonluonti on varsin yksinkertainen: pelaaja valitsee hahmolleen sukupuolen ja rodun. Ulkonäöllisten erojen lisäksi mukamas persoonallisesti nimetyistä roduista jokainen on erikoistunut johonkin ammattiin. Esimerkiksi ihmis… anteeksi siis almainit saavat bonusta sepäntaitoihin ja alkemiaan, kun taas dark elf… ei kun siis dokkalfarit ovat hyviä hiiviskelyssä ja diplomatiassa.

Pelin tarina alkaa, kun pelaaja herää paikallisten kääpiöiden ylläpitämällä ruumishuoneella. Paikka ei ole kuitenkaan ihan tavallinen ruumishuone, vaan sieltä löytyy myös paikallisen keksijäneron luoma Sielujen Kaivo. Olentojen henkiinherätykseen suunniteltu apparaatti on toiminut varsin huonolla menestyksellä, mutta sankarimme saa kunnian olla ensimmäinen onnistunut esimerkki laitteen toiminnasta.

Uusi elämä uhkaa kuitenkin loppua ennenaikaisesti, kun paikalliset örkkipahikset hyökkäävät rakennukseen. Eloonjääneiden pelastaminen ja örkkien lahtaaminen toimivat tutoriaalina pelin kolmeen eri taistelumuotoon: lähitaisteluun, jousipyssyihin ja taikuuteen. Järjestelmä tuntuu suhteellisen joustavalta mutta yksinkertaiselta: esimerkiksi nuolten määrää ei ole rajoitettu, vaan pelaaja pystyy räiskimään varsin surutta.

Kohtalo kertoo

Toivottavasti onnellisen pakomatkan jälkeen sekä tarina että Amalurin maailma avautuvat toden teolla. Kauniita vehreitä mantuja on mukava tutkia, mutta Skyrim-tyylisen täysin avoimen maailman sijaan ainakin pelin ensimmäinen alue tuntuu enemmänkin Fable-tyyliseltä ratkaisulta, jossa aluetta halkovat taktisesti asetellut ylittämättömät seinät. Värikäs grafiikka kuitenkin onnistui ainakin tässä vaiheessa antamaan mukavaa illuusiota vapaudesta.

Sitä antoi myös tekemisen määrä: vaikka tarina ohjasikin pelaajaa heti oikeaan suuntaan, läheltä löytynyt kaupunki tarjosi hirveän määrän tehtäviä, vihjasi muuta puuhaa tarjoavista ryhmittymistä ja kaiken trendin mukaisesti hyvin puhutulla ja runsasmääräisellä dialogilla. Perusasiat ovat siis kunnossa.

Pelin hahmonkehitykseen saimme kahden tunnin sessiossa vain pintaraapaisun, mutta homma nojaa niin sanottuihin Destinyihin, sillä ainoalla kotimaisella Kohtaloihin. Käytännössä Kohtalot ovat uusi kaunis nimitys hahmoluokille: pelin kolmen eri taistelumetodin alta löytyy varsin kattava valikoima erilaisia taitoja, ja näihin eri tavalla pisteitä jakamalla hahmon kohtalo alkaa muotoutua. Riippuen siitä panostaako pelaaja taitopuista yhteen, kahteen vai kolmeen, määräytyy myös hahmoluokka, ei kun siis Kohtalo. Kohtalo itsessään sitten antaa erilaisia ominaisuusbonuksia, esimerkiksi taikuuteen keskittyville luvassa on halvempia loitsuja ja taikapisteiden palautumista.

Kingdoms of Amalur: Reckoning on toimintaroolipeli ihan luvan kanssa, mutta kun ennen pelin testaamista olin viettänyt noin viitisenkymmentä tuntia Dark Soulsin kanssa, oli minulla tietynlaisia sopeutumisvaikeuksia Amalurin mekaniikkaan. Esimerkiksi kohteisiin lukittumista ei testiversiossa ollut kuin taiottaessa, mikä teki lähitaistelusta ainakin tässä vaiheessa suhteellisen kaoottista. Vihollisten paiskomien taikojen väisteleminen oli suhteellisen vaikeaa, koska esimerkiksi tulipallot tuntuivat hakeutuvan maaliinsa vähän liian tehokkaasti huolimatta siitä väistelikö vai ei.

Toisaalta taas tällaisille kikkailulle ei hirveästi ainakaan alussa edes ollut tarvetta. Parannusesineitä on tarjolla reilusti, taistelut ovat melko yksinkertaista perus-rpg-huttua eikä se vihollisten vaarallisuuskaan nyt oikein vakuuttanut.

Kingdoms of Amalur: Reckoningin ehkä suurin ongelma tässä vaiheessa vaikuttaisi olevan se, että se on tulossa melko kovaan seuraan. Dark Soulsin ja Skyrimin ominaisuuksia tietyllä tavalla yhdistelevä peli on teoreettisena rakennelmana enemmän kuin tervetullut, mutta ainakin parin ensimmäisen tunnin perusteella Amalur ei oikein päässyt näiden tasolle. Se ei myöskään antanut mitään uskomattoman hienoa esimerkkiä sen takaa löytyvien persoonien kädenjäljestä. Jos sellaisiksi ei voida sanoa tuttujen rotujen ja hahmoluokkien uudelleennimeämistä, mikä epäilemättä on herra Salvatoren käsialaa.

Tämäkin sanottuna, kaltaiselleni rotantappajalle jäi silti perverssi mielenkiinto peliä kohtaan, enkä näe mitään syytä ettenkö paneutuisi lopulliseen versioon suurella innolla ja mielihalulla nähdäkseni mitä pelillä oikein on annettavana, sillä olisin testitilaisuudessakin pelannut sitä mieluusti lisää.

Viimeiset kolme kuukautta ovat vain asettaneet roolipelien suhteen riman todella korkealle, ja puoli vuotta sitten suhtautuminen olisi saattanut olla paljon innostuneempaa. Mutta se tällä kertaa, jätetään suurempi analysointi lopullisen pelin käsittelyn yhteyteen.

 

Kingdoms of Amalur: Reckoning

Tekijä: 38 Studios/Big Huge Games

Julkaisija: Electronic Arts

Testattu: Xbox 360

Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360

Julkaisu: 10.2.2012

Pelaajia: 1

Pelin kotisivu:reckoning.amalur.com

Tero Lehtiniemi

 

 

Katso myös:

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

 

Lisää aiheesta

Dark Souls (PS3, Xbox 360)

Elder Scrolls V: Skyrim (PC, PS3, Xbox 360)

Star Wars: The Old Republic -ennakko (PC)

Lue myös

Nu, Pogodi! – neuvostoliittolaista videopelaamista

Resident Evil: Operation Raccoon City – zombieräiskinnän uudet tuulet

Ridge Racer Unbounded -ensitesti – kaahausta innolla ja rakkaudella

Syndicate-ensitesti – We Belong!

Tom Clancy’s Ghost Recon: Future Soldier -haastattelu – kummitukset kentällä

Vuoden 2011 parhaat pelit -äänestys – nimeä ehdokkaat!

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 12)