Koukussa! LMA Manager 2001

15.04.2001 13:39 | Muropaketin toimitus

Törmäsin ilokseni (ja harmikseni, kuten tulette huomaamaan) jokin aika sitten peliin, joka oli niin mielenkiintoinen ja monipuolinen, että jäin siihen yksinkertaisesti koukkuun. Kyseessä on Colin McRae -sarjan rallipeleistään paremmin tunnetun Codemastersin Playstationille julkaisema futismanageripeli LMA Manager 2001. Kirjainyhdistelmä nimen alussa tarkoittaa ”League Managers Association”, eli Englannin liigan managerien yhdistys. Lisenssin ansiosta pelin valmentajilla ja pelaajilla on oikeiden esikuviensa nimet. Mikael Forssellia en pelistä löytänyt, mutta Litmanen ja Hyypiä löytyvät Liverpoolista, Jonatan Johansson Charltonista ja monet muut suomalaiset sieltä mistä pitääkin. Useimpien arvot ja pelisuoritukset ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin mairittelevia: Litmasen esitykset olivat niin kehnoja, että pistin miehen lähes välittömästi myyntilistalle. Niin tosiaan, seuraan brittifutista kohtuullisen ahkerasti (ainakin ahkerammin kuin Formuloita, mikä ei paljon vaadi) ja lasken itseni Liverpoolin kannattajaksi; ei siis ihme, että kampesin pelin alussa punapaitojen manageriksi.

Football Managerin paluu

Pohjimmiltaan LMA Manager 2001 on edelleen sama peli kuin Commodore 64:n klassinen Football Manager. Pelaaja rakentaa resurssiensa puitteissa parhaan mahdollisen joukkueen, valitsee muodostelman ja pelitaktiikan, paiskaa joukkonsa kentälle ja siirtyy itse kentän laidalle pureskelemaan kynsiään. Vuosien saatossa perusidea on pysynyt samana, kaikenmoista höystettä on vain tullut lisää. LMA:ssa ottelua voi seurata parillakin tavalla. Interaktiivinen TV tuo mieleen Urheiluruudun koosteen, joka näyttää ottelun parhaat palat selostajien ruotiessa tilanteita. Jännityksen saa pidettyä yllä, jos malttaa olla lunttaamatta ottelun lopputulosta napinpainalluksen päässä olevasta ruudusta. Football Managerin tapaan huippukohtien animaatiota ei ole rajattomasti. Erilaiset kuviot, maalipaikat yms. alkavat toistua ikävästi jo tunnin pelin jälkeen ja pari kautta pelannut näkee heti kuvion alussa, päätyykö pallo maaliin vai ei.


Pari kuvaa käyttöliittymästä, huippuhetket Interactive TV:ssä, sekä itse ottelu.

Pelaaja pääsee vaikuttamaan pelin tapahtumiin valitsemalla täysimittaisen ottelun. Kamera seuraa pelitapahtumia yläviistosta, managerin istuessa kentän laidalla. Ennen ottelua managerilla on mahdollisuus valita neljä poikkeavaa pelitaktiikkaa, jotka voi ottaa käyttöön matsin aikana peliohjaimen päätynappuloilla. Manageri on myös vastuussa vaihtojen tekemisestä ja voi myös muuttaa ontuvaa pelitaktiikkaa niin halutessaan. Itse opin aika nopeasti, että räpeltämiseni sai aikaan vain jatkuvan tappioiden suman, ja siirryin seuraamaan ottelua vain huippukohtien välityksellä. Viime aikoina olen aikaa säästääkseni kytkenyt huippukohdatkin pois päältä, jolloin peli pohtii hetken ja näyttää sitten ottelun lopputuloksen ilman sen kummempia seremonioita.

Mainitsin ajan säästämisen siksi, että sen uskomattoman ripeä kuluminen LMA:n parissa jaksaa hämmästyttää yhä. Kun käynnistin pelin ensimmäisen kerran illalla klo 23 tienoilla, havahduin yhdeksän tuntia myöhemmin tajuamaan että kello oli tosiaankin kahdeksan aamulla. Mielestäni aikaa oli kulunut vain tunti pari. Revin itseni vaivoin irti pelistä ja kävin nukkumaan. Neljän tunnin unien jälkeen jatkoin pelaamista kellon ympäri puoleenyöhön asti. Ainoat tauot 12 tunnin pelisession aikana johtuivat parista käymäläreissusta. Pleikkarini ja TV:ni ovat sijoitettu niin, että voin jatkaa pelaamista nousematta sängystä, joten olin käytännössä viettänyt kokonaisen vuorokauden sängyn pohjalla, tuosta vain. Kiitokseksi tästä ristiselkäni olikin pidemmän aikaa kipeänä; sängyssä pelaaminen on keholle aikamoinen rasite. Selällään makaaminen pakottaa tunkemaan niskan ja yläselän alle pehmusteita, jotka liukuvat koko ajan karkuun, vatsallaan taas päätä pitää nostaa rutkasti ylöspäin niskojen kustannuksella, eikä istuma-asennossakaan viitsi kauaa sängyssä olla jalkojen puutumisen takia. Tuon ensimmäisen vuorokauden jälkeen lyhensin tietoisesti peli-istuntojen pituuksia ja määrää, ja siirryin sängyltä työtuolille pelaamaan.

LMA2001:n ehkäpä hienoin ominaisuus on se, että sitä voi pelata monella eri tavalla. Sanotaan, että kehnokin ohjaaja voi tehdä hyvän elokuvan, kunhan hänellä on ympärillään pätevä ja ammattitaitoinen työryhmä. Sama pätee LMA:n mukaan jalkapallojoukkueen managerointiin. Joukkueen johtaminen koostuu useista pienemmistä tehtävistä aina yksittäisten kenttäpelaajien treenaamisen valinnasta sponsorisopimusten neuvotteluihin ja stadionin laajentamiseen saakka. Jos osa näistä hommista alkaa maistua puulta, voi pelaaja palkata tehtävään avustajan, joka hoitaa tehtävän taitojensa mukaan. Avustajien taitotaso määrää luonnollisesti myös heidän palkkatasonsa, ja budjettiin on tarkasti määritelty, paljonko avustajien palkkaukseen saa käyttää rahaa. Pelissä on lisäksi yksi valintaruutu, jossa pelaaja voi helposti määritellä, mitkä vastuualueet avustaja hoitaa ja mitkä jättää pelaajalle. Tämän ansiosta pelaaja voi vaikkapa jättää kenttäpelaajien henkilökohtaisen valmentamisen päävalmentajalle, mutta suunnitella itse joukkueen pelitaktiikan, mihin sopivaksi päävalmentaja sitten kouluttaa kenttäpelaajat.

Voitokas kausi 2002-2003

Kenenkään ei kannata odottaa LMA:ssa suurta menestystä jo ensimmäisellä kaudella. Joukkueen kehittäminen uusien ja parempien pelaajien muodossa, sekä pelitaktiikan ja yhteispelin hiominen huippuunsa kestää 2-3 vuotta. Pitkälle tulevaisuuteen tähtäävät suunnitelmat saattavat romuttua tärkeimpien pelaajien vaihtaessa seuraa, kun joukkueen johtoryhmän suunnittelemassa budjetissa ei olekaan tarpeeksi rahaa palkkavaatimusten tyydyttämiseen. Ensimmäinen kauteni Liverpoolin ohjaimissa ei ollut järin ruusuinen. Jäin liigassa kolmanneksi ja putosin kaikista mahdollisista cupeista heti ensimmäisellä kierroksella. Osasyynä kehnoon menestykseen oli se, että kuulun siihen pelaajien ryhmään, joiden mielestä käsikirjat ovat lähinnä turha koriste. LMA2001:n tapauksessa käsikirjasta on oikeasti hyötyä, mikä tuli koettua kantapään kautta. Toinen kausi sujuikin jo paremmin, liigassa kakkostila, liigacupin voitto ja UEFA cupissakin välieriin saakka. Kausi 2002-2003 olikin sitten jo eräänlainen jackpot, vaikka jouduinkin loppujen lopuksi turvautumaan pienoiseen huijaamiseen.

Olin jo voittanut liigacupin, Premiershipin ja Charity Shieldin. Edessä oli enää UEFA cupin loppuottelu Juventusta vastaan. Talletin pelitilanteen ennen loppuottelua – LMA2001:n tilannetalletus muuten kestää pienen ikuisuuden ja syö koko muistikortin – ja kävin ottamassa turpiin 0-3. En tajunnut, mistä häviö johtui, sillä joukkueeni oli numerotietojen valossa joka suhteessa Juventusta parempi. Mysteeri jäi kaivelemaan niin suuresti, että latasin tallentamani pelitilanteen, muutin pelitaktiikkaa ja kokeilin uudelleen. Takkiin tuli taas, mutta tällä kertaa 1-2. Olin selvästi oikeilla jäljillä, joten latasin pelitilanteen taas, muutin taktiikkaa lisää ja hävisin rangaistuspotkukisan jälkeen. Huijareille ominaiseen tyyliin lupasin itselleni ”yksi kerta enää”, latasin pelitilanteen, tein pari pientä muutosta ja Juventus kaatui 2-0. Ratkaisu piili Juventuksen omistaman keskikentän ylittämisessä pitkillä kaaripalloilla ja 4-4-2 -muodostelman muuttamisessa 4-3-3:ksi.


UEFA Cupin voitto vaati pientä huijaamista.

Seuraava kausi alkoi kaiken menestyksen vastapainoksi huonoissa merkeissä. Nuorisojoukkueesta palkkaamani W. Clement oli kuluneen kauden aikana osoittautunut todella kovan luokan pelimieheksi ja vaati reilua palkankorotusta. Joukkueen johtoryhmän suunnitteleman budjetin kohdassa ”pelaajien viikkopalkat” ei kuitenkaan ollut tarpeeksi rahaa, joten Clement lähti Lazioon, ja kaiken kukkuraksi Bosman-säännön ansiosta ilmaisena siirtona! Liverpoolin keskikentältä lähti siis todella tärkeä pelaaja, eikä joukkueen kassa karttunut siirrosta pennin vertaa. Grrr! Jatkoin kautta parhaani mukaan, mutta Clementin menetys näkyi. Kauden puolivälissä putosin liigacupista hävittyäni jollekin kakkosdivarin rupujengille taktiikkakokeilun seurauksena 1-0. Suutahdin häviöstä niin, että paiskasin peliohjaimen nurkkaan ja tempaisin pleikkarista virrat pois. Pelitilanne vain jäi tallettamatta. Tämän jälkeen en ole LMA2001:een koskenut. Nimeni löytynee ”huonot häviäjät” -listan kärkisijoilta.


Kausi 2002-2003 päättyi aika mukavissa merkeissä.

Riippuvuutta on moneen lähtöön

Hieman myöhemmin minulle valkeni shokkina, että olin jonkin aikaa ollut todellisessa riippuvuussuhteessa LMA2001:een. Kaikki muu oli toissijaista, tärkeintä oli päästä pelaamaan ja pärjätä. Eristäydyin ulkomaailmasta lähes täysin, suljin puhelimet, enkä lukenut sähköpostejani. Kehoni kärsi silmä-, niska- ja selkäsäryistä, enkä ruokaillut juuri lainkaan. Vuorokausirytmini heitti täydellistä häränpyllyä, kärsin unen puutteesta ja nekin harvat yöunet olivat täynnä jalkapalloaiheisia kuvia ja tapahtumia. Pahiten kärsi työskentely; moinen aktiviteetti ei käynyt edes mielessä. Peliaddiktio ei ole mikään naurun asia, vaan rinnastettavissa alkoholista, huumeista, tupakasta tai kahvista riippuvuuteen, vaikka pelien kohdalla kyse ei olekaan kehon vaan mielen addiktiosta. Uhkapeliriippuvuus liippaa vielä lähempää. Yleisesti tunnustettujen addiktioiden uhreille on olemassa monenlaisia tukiryhmiä ja järjestöjä, mutta miten mahtaa olla tietokonepeleihin kilahtaneiden laita?

Tunnistatko itsessäsi peliaddiktion oireita? Onko sinulla vastaavanlaisia kokemuksia tai kertomuksia? Miten pääsit irti, vai pääsitkö? Kerro kokemuksistasi tai kommentoi kolumnia yleensä lähettämällä eDomelle sähköpostia. Varaamme oikeuden julkaista parhaita kannanottoja ja kertomuksia eDomessa. Ilmoita, jos haluat että sinusta käytetään pelkkää nimimerkkiä.