Need for Speed: Most Wanted tuntuu avoimen riemastuttavalta kaahailulta

Need for Speed -sarja on kokenut monia nousuja ja laskuja. Joskus tuntuu, että yhden ison onnistumisen jälkeen sarjan laatu vajoaa askeleen tai pari taaksepäin. Ja tasokkaiden autopelien ystäviä tietysti harmittaa sekin, että erinomaisen simulaatiomaiset Shiftit on taidettu jättää sikseen.

Uusin tuntuisi kuitenkin olevan oiva askel taas sinne parempaan suuntaan. Iso syy on toki tekijäfirmassa. Criterion näet tunnetusti hanskaa hauskat ja vauhdikkaat autopelit. Ja jos peli tuntuu kuin isommalta ja kilpailuhenkisemmältä Burnout Paradiselta, niin kyllähän tässä ollaan selvästi parhauden äärillä.

Vaikka Criterion onkin tunnetusti kova autoluu,  ovat Need for Speedit firmalle uusi juttu. Most Wanted on näet Criterionin toinen NFS. Tämä on tosin ehkä hyvästäkin. Eipähän firma ole liian luutunut sarjaan ja sen perinteisiin, vaan voi luoda rehellisesti omannäköisensä pelin. Tämä linja tuntuukin toimineen oivallisesti. Peli näet näyttää ja tuntuu Criterionilta, ja vasta sen jälkeen Need for Speediltä. Tämän luulisi olevan oiva tiedonpala niille, jotka ovat täysin kypsyneet sarjan teoksiin viime vuosien aikana… Tai no, vuosikymmenen aikana.

Vaan milläs linjalla Criterion sitten lähti peliään väsäämään?

”Mietimme Hot Pursuitin jälkeen, että mitä me oikein haluaisimme tehdä? Millainen hyvä Need for Speed olisi? Mikä olisi kiinnostavaa? Mehän haluamme tehdä omanlaisiamme pelejä, eikä missään nimessä jatko-osia muiden teoksiin, mutta totesimme, että Most Wantedin asetelma on itse asiassa todella kiinnostava. Takaa-ajoja, kilpailuhenkisyyttä ja kaupungin kovimman – ja samalla rikollisimman – kuljettajan aseman tavoittelua.”

”Sitäpaitsi… Me rakastimme Most Wantedin nimeä!”

Sen jälkeen vuorossa olikin miettiä, että millä tapaa Criterion oikeastaan tekee pelejään. Miten studion tyylin pitäisi heijastua, jos vuonna 2005 julkaistusta Most Wantedista tehdään criterionisoitu 2012-versio?

”Me teemme sosiaalisia pelejä. Hauskoja ja sosiaalisia pelejä, jotka sopivat kaverien kanssa pelattavaksi ja yllyttävät keskinäiseen kilpailuun.”

Niinpä Most Wantedista tulikin todella kilpailuhenkinen peli. Ainakin sellaisille, joilla on PSN- tai Live-kavereita, joilla on myös Most Wanted.

Tämä on toki aika kova vaatimus, mutta onhan hyvän pelin ja äärimmäisen kilpailuhenkisten leaderboardien toimivuus todistettu myös Trials HD:ssä ja Evolutionissa.

Sanoisin kuitenkin, että jos peli ei nyt tästä ihan kamalasti failaa, niin vastaavaa potentiaalia on. EA:n peleissä aiemminkin käytetty Autolog-toiminto on näet viety nyt aivan uudelle tasolle, ja toden teolla pieksää pelaajia ottamaan kipinää toistensa saavutuksista ja yrittämään niiden lyömistä. Haukkukaa ostetuksi hypeksi jos huvittaa, mutta pelinsisäisten saavutusten vertailu ja aggressiivinen, mutta ärsyttämätön tuputus oli jopa huvittavan tehokasta. ”Vai että testaaja 6 teki paremman ajan tuossa kilpailussa. Vai ajoi testaaja 10 tähän liikenteenvalvontakameraan vähän minua nopeammin”

Ei kuitenkaan mennä vielä niin pitkälle. Katsotaan ensin yksinpeliä.

Räjähtävän vauhdikas hiekkalaatikko

Most Wantedin pelimaailma on kutsuvan avoin hiekkalaatikko. Kaikki on heti avoinna. Mitään ei kielletä. Tee mitä haluat, katsotaan mitä tapahtuu.

”Me uskomme, että hiekkalaatikoissa pitää olla kuitenkin rakenne”, Matt Webster Criterionilta kertoo ja jatkaa kertomalla miten firmassa mietittiin kuinka tavoin ajopelit voisivat oikein muuttua.

”Voimmeko muuttaa ajopeleille tyypillisiä juttuja?” No, ehkä ei aivan totaalisesti, mutta ainakin criterionmaisesti.

”Halusimme tehdä avoimen hiekkalaatikkoajopelin, jossa kaikki on avointa ja mitä tahansa voi tehdä milloin vain. Esimerkiksi kaikki ajettavat autot ovat ajettavissa heti kunhan pelaaja vain ensin löytää ne.”

”Pelin ytimessä ovat kuitenkin ne 10 kymmenen ankkuriautoa ja 10 kaupungin jahdatuinta kuljettajaa, jotka pelaajan pitää voittaa noustakseen kaupungin laittomien kuljettajien ykköseksi, siksi Most Wanted -kuskiksi. Näiden autojen, kuljettajien ja heidän nujertamisekseen tarvittavien kilpailujen ympärillä on tietynsuuntaista kehittymistä ja edistymistä, jonka myötä pelaajalle avautuu muun muassa uusia kilpailumuotoja, mutta muutoin haluamme että kaikki nauttivat pelistä vapaasti oman halunsa ja aikataulunsa mukaan.”

Pelin jujuhan on tosiaan siinä, että pelaaja on katukaahari-wannabe, joka haluaa nousta kaupungin kovimpien kuskien ykköseksi. Status tosin sisältää samalla jokseenkin laittomia juttuja, sillä Most Wanted -listan kuskit ovat samalla niitä kavereita, joiden ajokortin ja rekisteriotteen virkavalta haluaisi kaikkein mieluiten tarkistaa. Eikä listalle tosiaankaan nousta ajamalla vain polkuautoa pyhäkoulun liikennepuistossa, vaan pistämällä tallaa pohjaan yleisillä teillä, rikkomalla kaikkia hyviä ajotapoja ja härnäämällä liikkuvaa poliisia parhaansa mukaan. Ja jos jossain vaiheessa kriminaalipisteitä ja niiden kautta auton tuunausta on kertynyt niin paljon, että kulkupelissä on enemmän laittomia tuunausosia kuin teinipojan mopoautossa, niin sitten uskaltaa jo haastaa listan häntäsijojen kuskeja kunnon kisoihin.

Kunnon laittomuuspelihän tämä on, herran jestas sentään! Nyt kukkahattu päähän ja moralisoimaan. Että kehdataankin yllyttää ajamaan kaupunkialueella mahdollisimman lujaa. Rikkomaan nopeusrajoituksia ja kisaamaan siitä, että missä valvontakamerassa onkaan kenen nopeusennätykset. Palkitaan siitä, että viattomien ohikulkijoiden autot rytätään palasiksi kisan melskeessä ja Most Wanted -skabassa poliisiautoja ryttääntyy enemmän kuin Poliisiopisto-leffoissa. Hyi sentään!

Sitten kukkahattu pois päästä. Jopas. Tämähän on hauskaa. Kunnon kaahausta, pirullinen pilke silmäkulmassa. Ja autoja, autoja, autoja. Paljon autoja. Kaikkiaan pelissä on nelisenkymmentä ajettavaa automallia, joiden rattiin voi loikata heti moisen löytäessään. Autoja on ripoteltu sinne tänne pelimaailmaan ja kun ne on kerran löytänyt, niin tutun auton rattiin voi siirtyä koska vain.

Baanalle

”Antakaa itsenne harhautua”, Webster usutti ennen testisessiota.

”Ajakaa minne vain haluatte, tehkää mitä huvittaa.”

Ja niin peli käynnistyi pehmeästi, kun introvideo muuttui pehmeästi suoraan peliksi, pelaajan tarratessa padiinsa ja painaessa kaasun pohjaan. Tästä se lähtee!

Ensimmäisten minuuttien jälkeen, kun aloitusauton ohjaus oli tullut tutuksi ja auton edessä avautui leveä moottoritie, tunsin mystistä ajamisen riemua. Oliko kyse Dr. Pepperin huumaavasta vaikutuksesta, isosta televisiosta nenän edessä vai pelin tarjoamasta vauhdintunnusta? Ehkä kaikesta tästä, mutta upean grafiikan ja boostilla ylivalonopeuteen kiihtyvän kulkuneuvon tarjoama vauhdintuntu olivat parhaimmillaan häikäisevä yhdistelmä. Eikä niin, että elämys olisi ollut yhtään lievempi vähemmässäkään nopeudessa.

Ajamisessa oli kieltämättä melkoinen vapaudentuntu. Itse olin 10 minuutin ajelun jälkeen jo aivan sivuteillä, suuntaamassa asutusalueen ulkopuolella jonnekin huitsin nevadaan, puolen tusinaa poliisiautoa takapuskurissa. Paussitin pelin ja katsoin mitä muut tekevät. Suurin osa oli kaupungissa – osa kikkaili hyppyrien ja mainoskylttien parissa. Muutama ajoi jo kilpailuissa.  Yksi oli löytänyt vuoristotien. Kukaan ei tuntunut olevan samassa aktiviteetissa, vaan jokainen oli harhautunut omille suunnilleen ja omiin puuhiinsa, vaikka kaikki aloittivat samasta paikasta.

Tämä monipuolisuus ja pelimaailmasta löytyvien asioiden bongailu olikin riemukasta. Muutaman uuden auton bongaamisen jälkeen allani oli kulkupeli, jolla oli hauska kaahata pitkin suuria maanteitä, kohti kaukaisuutta. Ajamisen riemun synnyttämä hymy vain leveni, kun näin syvän laakson toisella puolella lentokentän. Sinnehän pääsi! Kentältä myös löytyi uusi, suosikikseni noussut ihana auto, jolla oli kiva temppuilla kentältä löytyvillä rampeilla ja hyppyreillä. Yksi oli jopa sijoitettu romulentokoneen runkoon.

Tämä seikkailun ja löytämisen tuntu olikin koko ajan vahvasti päällä. Ja stressittömyys. Jos halusin ajaa kilpaa, ajoin kilpaa. Ehkä härnäsin poliiseja saadakseni käyntiin oikein kunnon takaa-ajon. Kenties löysin uuden kisan, johon vain loikkasin mukaan.

Autolog ja moninpelin ihmeet

Criterionin kaverit painottivat alkupuheissaan pelin sosiaalista ulottuvuutta ja Autologin monipuolisuutta. Se pitikin kokea itse ihan kunnolla, ennen kuin jutun tajusi kunnolla. Autolog on näet kiva kaveri, joka on aiemmissakin EA:n peleissä usuttanut ihmisiä kisaamaan keskenään oikein kunnolla. Nyt se on viety aivan uudelle tasolle.

Autolog muun muassa seuraa koko ajan kavereiden ja linjalla olevien pelikumppanien puuhailuja, kertoen jos joku näistä on tehnyt ajan uudessa kilpailussa tai pieksänyt sinun aikasi. Autologin valikon kautta onkin todella kätsyä loikata satunnaisesta ajelusta suoraan tarjottuun haasteeseen, yrittämään kaverin ajan rikkomista.

Jokseenkin kierosti peli myös lämii kavereittesi kasvoja muun muassa mainoskyltteihin, oikein innostamaan ja kannustamaan kisailijoita.

Autologin paras ystävä on Easydrive, joka tarjoilee pelaajalle muita käteviä pikavalintoja. Ehkä haluat yrittää jotain jo kertaalleen ajettua kisaa uudelleen? Haastaa Most Wanted -kuskeja? Vaihtaa autoa? Valinta valikossa – ja homma hoidettu. Kilpailuihin voi joko ajaa itse tai sitten loikata suoraan kisan alkuun. Kätevää ja aikaa säästävää, jos haluaa vain kimmota suoraan tosihommiin.

Avoimen maailman ja vapaan touhuamisen lumoon onkin sekoitettu kätevästi myös tekemisen iloa. Jos tykkäät vain huristella ja singota ajokisoihin ja tehtäviin niihin törmätessäsi, sen kun. Mutta peli myös tarjoaa hyvät oikotiet, jos et halua pyöriä ympäriinsä tekemistä etsimässä.

Yksi pulmahan tässä tosin on. Kavereita olisi kiva olla. Autologista on eniten iloa, kun sinulla on ystäväpiirissä muitakin samaa peliä pelaavia. Yksinäisellä pelaajalla on tylsempää, vaikka voitkin toki liittyä mukaan satunnaisiin moninpelisessioihin tuntemattomien kanssa. No, onpahan edes jotain nettipeliseuraa.

Entäs moninpeli itsessään? Toimivaa, ainakin näin lähiverkossa kokeiltuna. Ajoimme 10 pelaajan porukalla speedlist-kilpailuja, joihin oli linkitetty viisi eri skabaa peräkkäisiksi ajotehtäviksi. Jokainen tehtävä alkoi kilpa-ajolla aloituspaikalle, missä sitten annettiin tietty tehtävä. Jossakin ajettiin ihan kunnon kilpailu pisteestä toiseen. Joskus ajettiin skeittiradalla ja romutettiin muita. Tai yritetään tehdä hurja loikka rampista. Kuka ehtii romuttaa eniten muiden pelaajien autoja sillalla? Tai driftata pisimpään huikeassa pystyasentoon asennetussa soikiorampissa.

Speedlist tuntui oikein mainiolta tavalta kytkeä yhteen erilaisia kilpailutyylejä piukeaksi koosteeksi, jossa riittää vaihtelua oikein mukavasti.

Heattiä lisää, saunassa huudettiin

Most Wanted teki hyvin nopeasti mainion vaikutelman. Pelistä maistoi herkullisesti Criterion-fiilistä ja se tuntui kuin laajennetulta Burnout Paradiselta, jota on maustettu Need for Speedillä. Vertailukohtana pelimaailma on muuten vähän isompi kuin Paradisen kaupunki, mutta ”pelattavaa on paljon enemmän.”

Luulisin, että monille NFS-sarjaan pettyneille tämä kuulostaa siltä paremmalta lähestymistavalta.

Muutenkin peli ihastuttaa. Vauhdintuntu, autojen hallinta, driftausfiilis, ajamisen huuma ja hauskuus ovat arcade-kaahaajalle kohdallaan. Kaupunki on täynnä yllätyksiä ja jännittäviä ajopaikkoja, tarkkasilmäisen havaitessa myös paljon viittauksia ja lainauksia todellisista kaupungeista. Ja onhan maailmaa paljon keskustan ulkopuolellakin. Odottakaas vain kun pääsette maaseudulle, vuoristomaisemien keskelle.

Ja voi miten kiva poliisien kanssa onkaan ajella. Heattiä lisää, huusi Kauppinen saunassa. Ylinopeudella poliisin ohi, vähän kylkimyyrää, pikkasen kolistelua ja romukasat kasvavat. Ja poliisien kevätkiima kuumenee. Siinähän sitten ajat pakoon, koetat päästä pirulaisista eroon ja kuuntelet poliisiradion live-reportaasia kisasta. Ja mitä enemmän heattiä, sitä suuremmat palkinnot jos pääset pakoon. Eräässä vaiheessa onnistuin kiukkaamaan ratapihalla raiteille, kiidin rautatiesillan ja -tunnelin kautta varastoalueelle piiloon. Mutta niinpä vain ohiajava poliisiauto näki varaston sisään ja taas ajettiin kovaa.

Hauskalta tuntui! Toivottavasti juuri kauppoihin saapuva täysversio ei petä.

Ps. Kuvat ovat taas sitä itseään, eli hanurista. Peli oli paljon hauskempi ja touhukkaampi kuin mitä kuvista voi päätellä, enkä kyllä edes samaksi peliksi niistä tunnistaisi…

Need for Speed Most Wanted

Tekijä: Criterion

Julkaisija: EA

Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360

Pelaajia: 1, 2-?

Pelin kotisivu: http://www.needforspeed.com/most-wanted

Jukka O. Kauppinen

Lue myös

A Game of Dwarves – maanalaiset kääpiöbileet

AppGear Foam Fighters – hämmentävän mobiilia virtuaalilentämistä

Assassin’s Creed III -ensikosketus osa 2: rauhan mies sodassa maalla ja merellä

Defiance-ensikosketus – räiskintämorppausta tv-sarjan maisemissa

Medal of Honor Warfighter – melkein todellisia sotia ja taisteluja

Star Wars 1313 – ei voimaa, ei jedejä, vain läjäyttimiä