Pöristelyä sienivoimalla – Mario Kart -historiikki

Sienivaltakunnan mopoautokisat ovat jo pitkään olleet suurta kansanhupia. Menopelejä ohjattiin pitkään pelkin peukaloin, mutta kun autoa ruvettiin ajamaan kapula kallellaan, muokattiin karting-kisan sääntökirjaa ja radoille sallittiin myös mopot muiden bensankatkuja haistelemaan. Syödessä nälkä kasvaa ja lopulta kilpailijoille ei enääriittänyt pelkkä ajaminen: oli pakko myös lentääja sukellella. Näin kisattiin myös niissä valtakunnan kolkissa, joista ei ennen osattu edes unelmoida.

Tänä vuonna painovoimaa uhmaavat ajopelit pistivät fysiikan lait täysin uusiksi. Hurjastelijat pysyvät tiukasti tiessä kiinni, vaikka ajettaisiinkin sisäkatossa taikka seinillä. Mario Kart 8 on – kas kummaa – pääsarjan kahdeksas peli, mutta samalla myös pelisarjansa yhdestoista julkaisu. Vain emämaan Japanin, harvojen Euroopan maiden ja rapakon toisen puolen pelihalleissa nähdyt Mario Kart Grand Prix -pelit ovat varmasti menneet monelta sarjan fanilta ohi. Onneksi ne eivät ole tarjonneet sarjaan mitään uutta peliluolien huuman, kuskiksi valittavan Pac-Manin ja fyysisen ratin lisäksi.

Tietä on ajettu pitkään, mutta kuinka matka yhdennelletoista tolpalle on sujunut? Kauniisti keulien, jos myyntilukuja on uskominen. Eniten myynyt on Wiin kapulanheilutuskisailu, Mario Kart Wii (2008) 32 miljoonalla. Toisaalta GameBoy Advancen loistava Mario Kart: Super Circuit (2001) myi ”vain” 5,5 miljoonaa kappaletta, ja on siten koko sarjan tähän mennessä huonoiten myynyt peli.

Toisaalta kahdeksas osa on löytänyt vasta 3,81 miljoonan pelaajan kotiin, mutta nuoren ikänsä takia en laske sitä kisaan mukaan. Pelkät myyntiluvut eivät tietenkään vakuuta kaikkia, joten voin henkilökohtaisesti taata minkä tahansa pöristelyistä olevan loistavaa illanvietettä etenkin vähemmän totisten kisaajien ympäröimänä.

Mario Kart 8 esittelee ensimmäistä kertaa koko pelisarjassa HD-tasoiset grafiikat.

Virtuaallista kyynerpäätä kaverin kylkeen

Kaikki sarjan pelit ovat sisältäneet moninpelin joko samalla koneella, langattomassa lähiverkossa tai sitten internetissä. Ainoastaan sarjan ensimmäinen osa rajoitti pelaajien määrän kahteen, myöhemmät kisakasetit antoivatkin jo mahdollisuuden höristellä samassa huoneessa neljän ja Wii-aikakautena netin yli jopa kahdentoista pelaajan kesken.

Kotikonsolilla pelatessa ruutu rajataan tuttuun tapaan pieniin neliöihin, mutta käsikonsolikisan järjestäminen vaatiikin sitten suurempia investointeja, sillä jokainen kuski tarvitsee oman kannettavan konsolinsa. Onneksi Download Play -ominaisuus mahdollistaa yhdellä pelikortilla pelamisen porukallakin, jolloin vähemmänkin innokas pääsee ajelemaan, vaikka ei olisikaan ostanut omaa kopiota.

Toisen pelaajan puuttuessa Super Mario Kartin alaosassa näkyi kartta.

Peto valloillaan

Vuonna 1993 Eurooppaan valloilleen päässyt peto, mitä historian kirjoittajat kutsuvat nimellä Super Mario Kart, oli Nintendon yritys tehdä jo hyvän maineen keränneille hahmoilleen yhteinen temmellyskenttä. Peto palasi kotiin täydellä vatsalla, mistä tyytyväisenä omistaja päätti myöhemmin aloittaa muitakin spin-off sarjoja, kuten lukuisia urheilusarjoja ja Mario Partyn.

Myöhemmin kilpailijat päättivät lähteä mukaan kouluttamaan omia petojaan ja näin myös Crash päätyi ratin taakse vuonna 1999 julkaistussa Crash Team Racingissä. CTR:n ero ei ollut huima pari vuotta aiemmin tulleeseen Mario Kart 64:ään verrattuna: peleissä oli vähän erilaiset aseet, täysin eri hahmot ja ne olivat julkaistu eri konsoleilla, mutta perusmekaniikat olivat erittäin lähellä toisiaan. Molemmissa ajetaan kartingia absurdeilla radoilla. Tästä pari vuosikymmentä myöhemmin myös vihaiset linnut ovat suunnanneet moottoriurheilun tielle.

Myös Sonic & Sega All-Stars Racing (2010), LittleBigPlanet Karting (2012) ja lukemattomat muut ovat selvästi ottaneet mallia Marion veljeksiltä. Täten Leikkimielisestä kartingista innostuneiden ei ole tarvinnut omistaa Nintendon konsolia niitä pelatakseen.

Mario Kart: Virtual Cup on täysin fanien tekemä Virtual Boy -peli.

Mario ei ollut ensimmäinen!

Super Mario Kart ei toki ollut ensimmäinen ratakisailu. Jo kaksi vuosikymmentä aiemmin Taito julkaisi Crashing Race -kolikkopelin, joka päästi vuonna 1976 arcade-pelaajat törmäilemään toisiinsa melkein auton näköisillä pikselihirviöillä. Mario Kart tosin vei muiden niskaan kusemisen aivan uudelle tasolle power-upeillaan, joista tulikin karting-peligenren tavaramerkki. Tästä syystä monet pitävät Super Mario Kartia kartingvyöryn ensimmäisenä kivenä.

Ajatella, silloin joskus joku keksi ensimmäisen kerran, että powerupeilla pelaamiseen voi tuoda uutta syvyyttä. Jännitystä lisääviä aseita saa kisakuvioinnilla varustetuista ?-laatikoista sen mukaan millä sijalla olet. Ensimmäinen ajaja saa tehottomimmat tavarat, mutta toivottomimmat häntäpään kuskit saavat tasoitusta kovimmilla pommeilla ja sienillä. Nintendon peleistä tutut esineet ja elukat vaihtelevat tulikukasta pelaajat tallovaan pallokoiraan. Kuoret ja tähtimies ovat aina mukana vakiovieraina, tosin muita esineitä on uusissa osissa pistetty tuoreuden säilyttämiseksi  aina vähän uusiksi. Esineiden mukana ovat vaihtuneet myös vähemmän tunnetut pelattavat hahmot, joiden kokonaismäärä onkin tasaisesti noussut kahdeksasta reilusti yli kahdenkymmenen.

Tarinatuokio

Oli vuosi 2001, luminen jouluaatto ja joulupukki, otti pussistaan juuri GameBoy Advancelle julkaistun Mario Kart: Super Circuitin. Siitä riitti iloa pitkäksi aikaa, koska en muuta pelannutkaan seuraavaan vuoteen. Ihastelin nappulana kolmiulotteisia grafiikoita, mutta myöhemmin kolmiulotteisuus osoittautuikin valheeksi. Kakku näet koostui 3D-mallinnetun ympäristön sijaan sarjan ensimmäisen osan, Super Mario Kartin, tapaan skaalautuvista kaksiulotteisista kuvista. Ensimmäistä kertaa kolmiulotteiset polygonit oli esittelty Mario Kart 64 (1997) nipa kuusnelosella, mutta kotikonsolin tehot olivat täysin eri tasoa kuin taskukannettavan.

Mario Kart: Double Dash!! (2003) oli seuraava kotisohvan kisailu, mutta tuplamiehityksellä. Ensimmäistä, ja tähän mennessä viimeistä, kertaa tiimipelaaminen oli voimissaan, kun autoa pystyi ohjaamaan kaksi pelaajaa: toinen hoiti ajamisen sillä välin kun toinen heitteli kuoret ja banaanit menemään. Takapelaaja pystyi myös varastamaan muiden kisailijoiden tavaroita ajoitetulla napinpainalluksella. Niin yksin- kuin moninpelissäkin ajamiseen kyllästynyt hahmo oli mahdollista vaihtaa taakse, jolloin hänen asetaskunsa tulee käyttöön.

Vuonna 1994 julkaistun Virtual Boyn flopattua peruutettiin sille kehitteillä ollut Mario Kart, josta ei tiedetäkään paljoa. Kannettavan konsolin muiden pelien tapaan sen piti olla kolmiulotteinen. Värimaailma koostui neljästä punaisen sävystä. Tämän vuosituhannen fanit ovat kumminkin pistäneet näppinsä lämpimäksi koodaamalla oman näkemyksensä kolmella radalla varusteltuna ja tietenkin alkuperäiselle alustalleen, Virtual Boylle.

Mario Kart -peliperheen kahdeksas osa saapui viime vuoden keväällä ryminällä, joka nostatti jo pimentoon laskeutuneen Wii U:n taas takaisin kaikenlaisten pelaajien mieliin. Asiaa on voinut auttaa jopa Suomessa edesmennyt kampanja ilmaisesta täysiverisestä lisäpelistä, jonka latauskoodin sai Mario Kart kahdeksan ostettuaan.

Nintendo on pitänyt ajajien mielenkiintoa yllä julkaisemalla maksullista lisäkontenttia karttojen ja hahmojen muodossa. Kaikista riemastuttavin lisäys on The Legend of Zeldan Link ja hänen Epona-hevosesta vaikutteita saanut moottoripyörä. Päristely vihreä hiippalakki päässä maistuu makealta. Karttapaketit ovat laadukkaita ja ehdottomasti ostamisen arvoisia. Perustan mielipiteeni jo julkaistun ensimmäisen pakkauksen tuntumaan, koska toinen tulee vasta toukokuussa. Ei muuta kuin ohjain käteen ja ajamaan!

Lisää aiheesta

Mario Kart 7 (3DS)

Mario Kart Wii (Wii)

Mario Kart – Double Dash!! (GC) 

Mario Kart 8 (Wii U)