Remasteroidaan ne! (arkistojen aarteet)
eDomen vanhoja arkistoja kaivellessa joskus tulee vastaan mielenkiintoisia klassikkojuttuja, joita ei syystä tai toisesta ole tällä hetkellä luettavissa. Syyskuussa 2001 julkaistu Remasteroidaan ne –kolumni on yhä ajankohtainen. Juttu käsittelee vanhojen pelien tuomista takaisin nykymaailmaan, entisöidyssä tai modernisoidussa muodossa. Esimerkiksi tuore Settlers 2 –pelin modernisointi osoittaa, että alkuperäismuotoisille klassikkopeleille on edelleen kysyntää. Joskus paluu juurille on paikallaan, eivätkä jatko-osien kikkailut välttämättä pärjää pelivanhusten selkeälle pelattavuudelle.
Alkuperäinen artikkeli:
Kerroimme jonkin aikaa sitten Cinemawaren aikeista tuoda vanhoja 80- ja 90-luvulla julkaisemiaan pelejä takaisin markkinoille remasteroituna, kohennettuina versioina. Ennen kuin jatkat kolumnin lukemista vilkaisepa kyseinen artikkeli läpi.
Noniin. Nyt sen luettuasi voidaan miettiä maailman menoa, etenkin pelimaailman.
Ainakin meidän vähän pidempään pelimaailmassa olleiden setien ainaisena voihkeen ja valituksen kohteena on pelien järjettömän nopea vanheneminen. Kun pelibisnes kuitenkin on verrannollinen musiikki- ja elokuva-alaan, niin meidän tuotteemme ovat käytännössä tähdenlentoja ja kertakäyttötuotteita. Ei sen näin pitäisi olla..
Vanhoista levyistä tehdään jatkuvasti uusintapainoksia, ja ne ovat siirtyneet tyytyväisinä LP-formaatilta ja C-kasetilta CD-levyille. Sama pätee elokuviin. Monet parhaista elokuvista on tehty kymmeniä vuosia sitten. Kylläpä harmittaisi jos vaikkapa Charles Chaplinin elokuvia nähdäkseen pitäisi löytää elokuvateatteri, jossa on yhä käytössä 30-luvun projektorit ja kaapissa jokunen hauras filmikela. Mutta vanhat leffatpa saadaan kotikäyttöönkin vaikkapa videoiden tai DVD:n kautta. Vuosien mittaan kotiteatterit ovat siirtyneet näppärästi formaatista toiseen. Videonauhurien taistelussa beta katosi mutta eihän se tarkoittanut että beta-nauhoilla julkaistut elokuvat olisivat hukkuneet historiaan, elokuvat vain julkaistiin uudelleen VHS-nauhoilla ja nyttemmin jälleen DVD:llä. Oikeuksien haltijat ovat tyytyväisiä kun elokuvat saadaan jälleen kerran freeseinä myyntiin, kuluttajat ovat tyytyväisiä kun leffat saadaan aiempaa paremmalla kuvan- ja äänenlaadulla.
Saman pitäisi päteä peleihinkin.
Uudelleenjulkaisu, jatko-osa vai remasterointi?
Mutta nyt osa peleistä katoaa limboon jopa kuukausien kuluttua julkaisustaan. Huippupelit pysyvät kuvioissa pidempään, mutta pelkästään tekninen kehitys tekee niistäkin ennemmin tai myöhemmin vanhentuneita. Jos ei muutoin, niin pelit yksinkertaisesti lakkaavat toimimasta uudemmilla PC-koneilla, tai vanhat pelikoneet siirtyvät kaappiin uuden HiRMU-koneen tieltä.
Satunnaiset vanhojen pelien uudelleenjulkaisut ovat kokeneet vaihtelevaa menestystä uudessa elämässään. Tekijät vain ovat useimmiten innostuneet mahdollisuuksistaan, ja yrittäneet ennemminkin tehdä jatko-osan kuin tuoda vanhan klassikon nykypäivään. Miksi sorkkia hyvää pelikonseptia? Esimerkiksi ikimuistoiset C-64:n Archon ja Archon II kirkuvat pääsyä nykypelaajien käsiin, mutta jos joku onneton kokeilee nimen perusteella PC:lle julkaistua Archon Ultraa on edessä armoton pettymys. Toisaalta juuri jokunen päivä sitten pelasin Game Boy Advancella Super Mario Bros 2 -tasohyppelyä. Peli oli identtinen alkuperäisen konsoliversion kanssa ja mukana tuli vielä bonuksena ikivanha Super Mario -hyppelykin. Hauskaa riitti, vaikkei koneen teknisistä mahdollisuuksista käytetty edes murto-osaa.
Nintendo harrastaakin säännön mukaan juuri samaa politiikkaa kuin elokuva- ja musiikkimogulitkin. Vanhat pelit sellaisenaan uudelle formaatille – ja kauppa käy. Myös muilla koneilla pelaavia pitäisi hemmotella näin. Kaivetaan vanhat laatupelit arkistojen uumenista. Siirretään peli modernille laitealustalle, oli se sitten PC tai jokin konsoli. Päivitetään grafiikka ja äänet. Päivitetään käyttöliittymä ja korjataan mahdolliset bugit. Ja ehkä hyvin varovasti palautteen perusteella kohennetaan peliä nykyajan vaatimusten suuntaan, lisäten ehkä jokunen kaivattu ominaisuus ja toiminto. Eli tuodaan peli tähän päivään mutta pidetään ydin entisellään. Ei sorkita asioita jotka toimivat. Näitä asiallisesti remasteroituja pelejä pelaisi varmasti edelleenkin, todennäköisesti jopa enemmän kuin monia nykypäivän keskivertoja kertakäyttöpelejä.
Pelihistoria on täynnä tällaisia kadonneita loistojulkaisuja. Nykyisellä maailman menolla ne myös jäävät sinne, vain harvojen emulaattoreita ja vanhoja pelikoneita harrastavien iloksi. Mutta näin ei tarvitsisi olla, kuten Cinemawaren esimerkki osoittaa. Cinemawaren ilmoituksesta siinnyt kiinnostus olikin kohtuullisen runsasta ja pitkälti myös yksimielistä. Jos remasterointi tehdään huolella ja kunnioituksella tulevat myös pelaajat tarrautumaan niihin.
eDomen lukijoiden mielipiteitä Cinemawaren remasteroinneista:
No kyllä piruvie! Tämähän se varsin hienolta kuulostaa.. Kun vanhat kunnon Amiga-pelit vois vielä kerran läpi pelata Jos vielä kerran pääsisin lentelemään kaksitasolla, jos vielä kerran kohtaisin punaisen paronin taivaalla, vielä kerran pääsisin pelastamaan kaupunkia jättiläismuurahaisilta.. Vielä kerran taistelemaan Englannista.. Linnojen ryöstely ja neitojen pelastaminen – ja tietysti turnajaiset. Odotan näitä pelejä todellakin innolla.
-Aza-
Tuo ”remasterointi” on mielestäni nerokas idea. Vanhat dos-pelit, jotka vaativat paljon perusmuistia yms, eivät oikein suostu toimimaan nykyajan käyttöjärjestelmissä. Olisin valmis maksamaan tuollaisista remasters-kokoelmista, joiden pelit olisi tietenkin laitettu toimimaan nykyisille Windowseille ja äänikorteille. Vaikka 3-10 peliä ja hintaa 100-250 mk. En tiedä viitsisinkö aivan kokohintaa maksamaan kokoelmistakaan, ellei pelien laatu olisi todella hyvää, mutta kyllä noilla remastereilla on vielä mielestäni kaupallista arvoakin.
Tero Uuttana
Wings oli ensimmäinen Amigalla pelaamani peli ja edelleenkin mielestäni paras ”lentosimulaattori”. Pelasin joskus peliä aamukolmeen saakka ja huomasin, että kouluun pitää lähteä viiden tunnin päästä, se siis pelin addiktiivisuudesta. Defender of The Crown oli myös ihan hauska, mutta se ei aiheuttanut samanlaista yöpelaamista kuten Wings. It Came From The Desertit olivat hyviä seikkailuja ja rullatuolilla pakeneminen sairaalasta oli hubaa. Idea pelien uudelleenjulkaisusta on hyvä ja odotan Wingsiä PC:lle.
mAc
Loistavaa. Kun ei ole mahdollisuutta nykypelien kalliin kehittämisen takia kokeilla enää ”kepillä jäätä”, niin vanhat kunnon pelit, ne innovatiiviset niin haastavat sekä mielenkiintoiset pelit ovat tervetullut lisä nykypelitarjontaan. Konsolipelien tasoon tottuneille kyseinen menneisyyden vastaisku on tervetullut ilmiö, sillä pikku nörttijuniorit eivät tiedä ”oikeista peleistä” mitään. Ehkäpä maailma taas huomaa, mitkä ovat avaimet kunnon pelien tekemiseen. Ei siinä markkinointia ennen tarvittu, vain hyvän idean, rutkasti aikaa ja uskallusta.
Juha Makkonen
Sektorilaisten kannanottoja:
Myös Sektori.comin uutisointi Cinemawaresta sai peräänsä heti kiitettävän joukon kommentteja. Kommentoijat palasivat mielissään aikaan, jolloin pelit olivat yksinkertaisempia ja parempia, ja tukivat täysillä Cinemawaren suunnitelmia. Ohessa muutamia lainauksia Sektorilaisilta, loput voit käydä lukemassa suoraan Sektorista
* Toivotaan, että Cinemawaren uusi yritys onnistuu ja muutkin alan firmat alkavat päivittämään vanhoja tuotoksiaan! (Dzei)
* Mitä tulee remasteroituihin kuviin, niin niistä mielestäni paistaa läpi liiallinen ’puhtaus’. Kuitenkin pidän ideasta remasteroida pelejä tähän tyyliin. (Pekka)
* Olen jo pitkään toivonut että muutamista klassikkopeleistä tehtäisiin nykyaikaisilla koneilla ja käyttiksillä toimivat käännökset. Tietysti siten että pysytään sitten uskollisena alkuperäispelille, eli ei mitään Pong-3D:tä kuten eräs firma on mennyt tekemään. Henk. koht. toivon eniten että muutama LucasArtsin seikkailupeli käännettäisiin nykykoneille. Samalla peleihin voisi lisätä puheet ja kenties vähän tarkemman grafiikan (mutta edelleen tietysti 2D, jos ja kun alkuperäinenkin oli).
* Itse olen pitkän aikaa toivonut, että vanhat kunnon x-com:it julkaistaisiin hieman päivitettynä. Vanhat X-Com: Enemy Unknown ja X-Com: Terror From the Deep olivat ja ovat edelleen ihan loistavia, eikä minua jaksa yhtään kiinnostaa uudet 3d-räiskinnät X-com nimikkeellä.
Mielipiteesi vanhoista peleistä ja remasteroinnista?
Onko sinulla näkemystä tai omia kokemuksia vanhojen pelien modernisoinnista? Onko jokin modernisointi ollut erityisen positiivinen kokemus, vai jäikö jotain pahemman kerran hampaankoloon? Mitkä pelit pitäisi remasteroida uuteen uskoon ja miksi? Avaa sanainen arkkusi ja kerro meille näkemyksesi aiheesta. Muista myös perustella hyvin. Parhaat kannanotot julkaistaan eDomessa oikean nimen tai nimimerkin kera.
Jukka O. Kauppinen
Remasteroidaan ne – lukijoiden mielipiteet (01.10.2001)
Noin viikko sitten julkaisimme kolumnin vanhojen pelien uudelleenjulkaisusta mahdollisesti uusiksi käsiteltyinä versioina. Aihe poiki mukavasti lukijoiden kommentteja, joista olemme valikoineet seitsemän henkilön mielipiteet muidenkin luettavaksi.
Muista myös lukea alkuperäinen kolumni jos et ole sitä jo entuudestaan tehnyt.
Ja sitten lukijoiden näkemyksiin:
Teoriassa hyvä idea, käytännössä…
Archon
Paperboy
Nykypelaaja on aivan erilainen olento kuin se, joka jaksoi tahkota Bard’s Talejen tylsiä sokkelikkoja ja jatkuvasti toistuvia satunnaisia tappeluja viikosta toiseen, tai kesti pelata miljoonaa platformjumpperia pikselitarkkoine hyppyineen. Nykyisiin ”helppoihin” peleihin tottunut pelaaja lähinnä turhautuu koettaessaan Wizballia kuusnelosella, vaikka se silloin vuosia sitten menikin yhdellä istumalla läpi..
Toisaalta pelimarkkinat selvästikin yrittävät nyt kaivaa vanhoja brandeja ja myydä niiden nimellä – saa nähdä millaisia hirvityksiä esimerkiksi Paperboystä syntyy. Vaikka Archonin uudelleenluonti olikin todellinen hirvitys. niin en usko että suurin osa vanhoista peleistä toimisi, varsinkaan uskollisina käännöksinä.
– Jari Komppa
Ei lypsetä kuollutta lehmää
Konsoleihin tai kuolleisiin klassikkoihin kuten Amiga 500:aan tai C-64:ään sen enempää puuttumatta siirryn suoraan pc:n pariin. ja totean ettei PC:llä kummemmin tarvitse pelejä remasteroida. Kauppinen kirjoitti artikkelissaan Nintendon Mario 2:sta ja mainitsi että pelejä uudelleen julkaistaessa ei paljon tarvitsisi sisältöön koskea. Näinhän juuri on PC:llä tapahtunut, ollaan vain lyöty uusi numero nimen perään.
Muistan pelanneeni penskana isukin työkoneella Falconia, sitä ihan ensimmäistä versiota. Vaikka en siitä juuri mitään tajunnutkaan oli se hauskaa. Falcon 4:sta tai siitä modattuja versioita en ole testannut, mutta se kantava voima peleissä lienee sama. Falcon 4:n epäilen vain olevan monimutkaisempi ja ehkä jopa edes vähän realistisempi (audiovisuaalisesti tietenkin 15 vuotta alkuperäistä edellä). Civilizationit myöskin ovat pysyneet pitkälti samoina peleinä Sid Meierin ykkösestä nykyisiin Call to Powereihin asti… Turha edes mainita iD Softwaren pelejä.
Hyvänä esimerkkinä kierrätyksestä on suorastaan pakko mainita Lucasarts joka ei ole vaivautunut koodaamaan uutta engineä avaruusräiskinnöilleen sitten X-Wingin (Jeah Korolevin taistelu se vasta jotain olikin, tiedoksi vain teille CS-fanaatikoille), vaan on tyytynyt parantelemaan vanhaa. Ensin lisättiin phong-varjostukset Tie-Fighterissä, sittemmin tekstuurit X-Wing vs. Tie Fighterissä ja lopulta se kauan odoteltu 3D-kiihoitus X-Wing Alliancessa, jonka joku vielä ehkä muistaakin. Myös polygonit ja tilavaatimukset lisääntyivät matkan varrella. Muistaakseni alkuperäinen X-Wing nappasi tilaa suunilleen 15 megatavua XWA:n rohmutessa kaksi cd:tä.
Toteankin siis lopuksi, että comebackia kaipaavat korkeintaan peligenret jotka 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa lopulta kuolivat tarjonnan paljouteen. Omina esimerkkeinäni kerrassaan mainio Turrican 2 ja vanha kunnon Arkanoid. Mikäli näitä pelejä ei olisi pelattu kyllästymiseen asti jo Ammoisina Aikoina, niitä pelattaisiin nykyään internetissä massiivisina multipeleinä varustettuna roolipelielementeillä (tai jotain muuta yhtä älytöntä). Omasta puolestani – Rest in peace, ei lypsetä kuollutta lehmää.
– Joonas Ahonen
Mutta mä taas haluaisin Utopian… Stunt Car Racerin… Moonstonen… Birds of Preyn…
Aloitan tylysti, koska suhtaudun hieman skeptisesti ajatukseen, että pelejä muutettaisiin ns. parempaan kuosiin. Omaan A500:sen vieläkin hyllylläni ja välillä, kun PC-maailman peleistä loppuu mielenkiinto, palaan takaisin Amiga-aikaan. Pelailen Stunt Car Raceriä, Moonstonea, Monkey 1:stä, Robocoppia, Shuttlea, Birds of Preytä, F-15 2:sta… Voisin luetella vaikka kaikki alkuperäiset pelini…. Siihen tosin menisi tämä palstatila. Ehkä vielä sanon: Dungeon Keeper. =)
Hankalin asia…. Jos ajattelee sitä käyttäjäkuntaa mikä oli aikanaan Amigalla Suomessa tai vaikkapa Englannin maalla, niin ajatus on potentiaalinen jos niistä entisistä käyttäjistä edes 10 % ostaisi näitä uudelleen tehtyjä pelejä.
Mutta suurin ongelma tai riski on juuri siinä: että mitä meille on tarjottu pari-kolme vuotta pelisaralla. Moniko voi 100 % varmuudella sanoa ettei valkkaa/osta peliä sen perusteella miltä se näyttää tai kuinka se toimii? Muistelen että silloin kun oli ns. Amiga-aikakausi Suomessa parhaimmillaan, niin ostimme uusia pelejä aina kun oli rahaa. Joten pelit eivät välttämättä tosiaan kannata jos emme osta niitä oikeasti rinta rinnoin…
Kaneetti….
Toisaalta kannatan täysin rinnoin, korvin, silmin ajatusta, ”mutta mä taas haluaisin Utopian”… Milläs me kaikki eri ihmiset saadaan just ne kivat/upeet/hyvät pelit, joita kukin meistä hakkas joka päivä, kunnes oli tietoinen jokaisesta levykeaseman eri oktaavista?
– Jone Kaján
Pelit kiertoon
Pelit kiertoon tavalla tai toisella – joko remasteroituina kokoelmina tai sitten freewarena. Tekijänoikeuksista härkäpäisesti kiinni pitävät kustantajat ovat aiheuttaneet paljon närää ”abandonware”-piireissä. Esimerkiksi Bill Elliot’s Nascar Challengea ei ole ollut myynnissä ihmisten ilmoilla vuosikausiin, mutta koska tekijänoikeuksista ei ole luovuttu, sen levittäminen luetaan piratismiksi. Remasteroinnista eniten hyötyisivät eniten juuri ennen DOS4GW-aikakauden alkua julkistetut muistihirviöt. Seal Team ja Aces over Europe muistuvat mieleen erityisen ”nautinnollisina” boottaa & säädä sessioina.
– Matti Rönkkö
Vanhoja helmiä sieltä ajan takaa
Tuo remasterointi ”kuulostaa” vähän hölmöltä, mutta jos tulos on siedettävä (siis vähintään alkuperäisen veroinen), niin mikäs siinä. Haluaisin itsekin niitä vanhoja helmiä sieltä ajan takaa (jolloin kunnon pelejä vielä tehtiin) takaisin maailman nähtäväksi, kun monet jo ovat niin vanhoja että ne toimivat vain joko emulaattorin kautta tai jonkin fanipohjaisen (ja epävarman) projektin kautta. Nykyään harvemmin näkee enää pelejä jotka edes viitsisi ostaa muualta kuin alennusmyynnistä, jos sieltäkään. Vanhoista peleistä maksaisin aika varmasti alkuperäisen hinnankin. Tosin jotkin pelit saisivat jäädä sinne rauhaisaan hautaansa.
-Acolyte
Vieläkö syttyisi vanhaa ja kyyninen naavaparta?
Itse haluaisin pelata ja kokea uudelleen SSI:n kultalaatikkosarjaan kuuluneen War of the Lance strategiasotapelin, joka julkistettiin C-64:lle ja PC:lle vuonna 90. Vaatimattomasta ulkokuoresta ja fantasia-aiheesta riippumatta peli oli taattua SSI:n laatua, ja tietokonevastustaja ei pelaajaa helpolla päästänyt. Peli sinänsä jäisi resurssienhallinnassa sun muussa jälkeen tämänpäivän peleille, mutta tässähän keskityttiin ainoastaan sotimiseen ja joukkojen siirtelyyn.
Lisäksi olisi mielenkiinnoista nähdä ja kokea miten hyvin pelit…
* Speedball I ja II
Loistava idea laittaa käsipallopeli kauas tulevaisuuteen ja lisätä siihen pelaajamanagerointi, sekä muuttaa säännöt aika vapaiksi. Eipä ole toista samantyyppistä peliä tullut vastaan.
Populous
Ultima IV
* Populous
Jumalpelien isä, tästä josta kaikki alkoi. Black and White on tälle pelille paljon velkaa.
* Elite
Tätä peliä ei tarvitse erikseen perustella?
* Ultima IV
Monen mielestä ne ainoa ja oikea Ultima. Ultima IV on jäänyt historiaan erilaisen tarinan takia kuin yleensä on totuttu näkemään: Hyveiden hallitseminen ja sitä kautta Avatariksi tuleminen.
…onnistuisivat remasteroituina ja muutettuna tämän päivän koneille sopiviksi. Vieläkö nämä pelit sytyttäisivät vanhan ja kyynisen naavaparran pelailemaan nuoruuden innolla ja tartuttamaan tämän innon myös uuteen pelajaasukupolveen, joka on tottunut enemmän hienoon ulkoasuun ja bugeihin kuin sisältöön ja toimivuuteen.
– Jari Heinonen
Hyvät pelit ovat ikuisia
Ainakin nämä hyllystäni löytyvät pelit ansaitsisivat remasteroinnin:
Terra Nova
The Dig
* Terra Nova: Strike Force Centauri
Kunnon toimintaa, mahtava juoni ja muutenkin aivan upea peli.
* The Dig
Loistava seikkailupeli. Mikään muu peli ei ole pystynyt aiheuttamaan tähän mennessä samanlaisia tunnekuohuja.
Näiden kahden pelin remasteroimiseen minulla ei ole esittää kuin yksi mutta sitäkin parempi syy: nämä ovat sen verran hyviä pelejä, että olisi mahtavaa näyttää nuoremmalle sukupolvelle että hyvät pelit ovat ikuisia, iästä riippumatta.
– Janne Rautiainen
