Silent Hunter Online -ensikosketus
Sukellusveneet ovat ihania. Siis niiiiiiiiiiiiin ihkuja. Ajatelkaa nyt! Diesel-polttoaineelta haisevia kosteita, homeisia peltipurtiloita, jollaisella ajetaan sadassa metrissä syvyyspommien paukkuessa ympärillä. Ja pinnalta kuuluu natinaa ja paukahdus, kun säiliöaluksen köli katkeaa. Tämä on elämää! Heil!
Onneksi sukellusvenesotiminen on nykyään iisimpää ja turvallisempaakin, sillä se mihin ennen tarvittiin Saksan sotaministeriön rahoitus, onnistuu nyt virtuaalisestikin. Ja kohta kuka tahansa pääsee merelle, sillä Silent Hunter Online on vallan vekkuli vetäisy Ubisoftilta.
Ubisoft tähtää oikein tosissaan F2P-pelien markkinoille, mistä todistaa firman laaja-alainen panostus tuttujen pelisarjojen siirtämiseen ilmaispelattaviksi nettipeleiksi. Silent Hunter Onlinessa panokset ovat isoja, sillä toisen maailmansodan aikaisen sotasimulaation siirtäminen MMO-maailmaan on hämmentävä peliliike.
Olette jo saattaneet lukea SHO:sta pienen haastattelun, joka antoi hieman näkemystä pelin yleisestä olemuksesta. Domella oli myös tilaisuus ottaa pelistä ihan kunnon tuntumaa – ja tiedättekös, ei se vaikuttanut yhtään hullummalta.
Atlantin merisota on abstraktoitu SHO:ssa onnistuneesti strategiseksi simulaatioksi, jonka ytimessä on pelaajille aukeava karttaruutu. Kaikki ihmispelaajat toimivat sukellusvenekapteenien roolissa, komentaen omaa sukellusveneiden laivuettaan sotanäyttämöllä. Aluksia voi olla yhdestä kuuteen ja ne voivat olla mikä missäkin, yksi keskellä Atlanttia, yksi telakalla, yksi ehkä palaamassa kotiin partiomatkalta. Tai ehkä kaikki ovat tuurilla yhtaikaa merellä. Sota jakautuu eri vaiheisiin, joista ensimmäisessä pelaajien tehtävät kuvaavat tilannetta Ranskan valloituksen jälkeen, kun harmaat sudet suuntaavat tosissaan merelle. Jos sukellusveneet sotivat hyvin, eri pelaajien voittopisteet siirtävät kampanjan seuraavaan vaiheeseen ja sitten taas seuraavaan, toivon mukaan kohti voittoa ja Atlantin herruutta. Mutta huonostikin voi käydä ja liittoutuneet saattavat päästä sodassa ikävästi niskan päälle.
Ihan sinne tänne satunnaista seilaamista peli ei ole, vaan tarjolla on päämajan listaamia tehtäviä, joihin pelaaja voi veneensä huristaa. Esimerkiksi jokin saattuetehtävä saattaa sisältää erityismaalin, joka täytyy upottaa. Samaan saattuetaisteluun voi tuoda useammankin oman veneensä, joiden välillä pelaaja voi sitten hyppiä taistelun aikana. Sukellusveneensä voi myös ”pikakelata” tehtäväalueelle, mikä tosin maksaa ajannopeutuspojoja. Pojot palautuvat takaisin hiljakseen, mutta pelissä on tässä suhteessa mainiota EVE Online -fiilistä, koska alukset voi jättää seilaamana aivan rauhassa työpäivän ajaksi ja ne ovat ehkä iltaan mennessä jo saapuneet kohteeseensa, ollen valmiina taistelutoimiin.
Sukellusvenelaivueen komentaminen on tietenkin tärkeää ja täsmää hommaa. Pelaajan vastuulla on muun muassa pätevien miehistöjen kasaaminen ja kouluttaminen, sekä tarvittaessa näiden siirtäminen aluksesta toiseen. Myös alusten varustaminen on tärkeää, sillä jokaisen sukellusveneen kaikkia laitteita voi ja pitääkin ylläpitää, korjata ja päivittää parempiin. Tässä peli menee hitusen World of Tanksin suuntaan, tarjoamalla jokaisesta komponentista viisi eri tasoa. Haluatko paremmat moottorit? Onko tilillä riittävästi varoja? Jos, siitä vain, Level 2:n dieselit. Tai parempi kuuntelulaite. Ja niin edelleen. Voit myös ostaa kansitykin tai ilmatorjuntaa.
Miehistönhallinta ja veneiden järjestelmäpäivitykset tuntuisivat tuovan peliin kivaa managerointisyvyyttä, mikä toivon mukaan kannustaa pidemmällä tähtäimellä.
Ydinjuttu on kuitenkin se merellä seilaaminen. Vaikka peli onkin toteutettu selaimeen Flash 11 -tekniikalla, ei se tunnu tai näytä käpyiseltä selainpeliltä. Päinvastoin, toteutus huokuu perinteisten sukellusvenesimujen tunnelmaa ja hyvää esillepanoa. Pääpaino on nimenomaan sukellusveneoperoinnilla itsellään, sillä ainakin esitellyssä versiossa pelaajille tarjottiin vain kolme ruutua: strateginen kartta, sukellusveneen komentosilta karttoineen ja periskooppeineen sekä tähystyssilta, jossa horisonttia pystyi tarkkailemaan laajemmin ja kunnon kiikarillakin. Tarjolla ei siis ole mitään joutavaa aluksen käytävillä ramppaamista.
Sukellusveneen operointi oli selkeää. Karttaruuduille pystyy naksuttelemaan sukellusveneiden reitit, mutta alusta voi komentaa perinteisestikin käsityönä. Kuuntelulaitteesta kuullut äänet ja tähystäjien havainnot piirtyvät kartalle, minkä myötä pelaaja voi taktikoida aluksensa hyvään hyökkäysasemaan. Tilannehavainnointi on selkeää, samoin aluksen komentaminen. Yksin pelatessa aikaa pystyy myös nopeuttamaan enimmillään nelinkertaiseksi.
Joitakin myönnytyksiä satunnaisten pelaajien suuntaan löytyy muun muassa upseerien kyvyistä. Näille voi antaa tehtäväksi vaikkapa kuunnella kuuntelujälkiä, jolloin saattaa saada arvion aluksen luokasta ja etäisyydestä. Torpedo-upseeri voi laskea pelaajan puolesta hyökkäysratkaisun, joka on ehkä parempi kuin pelaajan oma arvio, ehkä huonompi. Taisteluissa kokemusta kerännyt aseupseeri on toki laskelmissaan nopeampi ja tarkempi.
Entäs se moninpeli, missä se luuraa? Koko ajan taustalla. Normaalitilassa peli etenee kuin yksinpeli. Muiden tekemiset eivät näy sinulle suoraan, vaan heistä kuulee pikemminkin taisteluraporttien ja sotauutisten kautta. Se ja se tuhosi tämän saattueen, tuo sai rautaristin. Sota etenee siellä taustalla, sinä käyt tsekkaamassa laivuettasi silloin kun käyt, huristelet veneilläsi silloin kun siltä tuntuu. MMO pyörii koko ajan, mutta sinä et näe muita pelaajia kartallasi. Et ennen kuin kutsut muita mukaan taisteluusi, tai sinä kutsut muita mukaan.
Varsinaisiin tehtäviin voi näet kutsua mukaan muita ihmispelaajia. Kutsun hyväksyessään he singahtavat mukaan taisteluun oman sukellusveneensä kera, jonka myötä yhteen taisteluun voi osallistua enimmillään neljä ihmistä, ilmeisesti kukin yhden sukellusveneen kera. Ja nyt puhutaan sitä todellista asiaa. Cooperative-merisotaa liittoutuneiden saattueita ja laivastoa vastaan.
Cooppisota on siitäkin hardcorea hommaa, että vaikka itsekseen pelatessa aikaa voikin nopeuttaa, niin moninpelinä aika etenee ihan reaaliajassa. Ei nopeutuksia. Jos lähestymisen ja hyökkäyksen haluaa suorittaa viimeisen päälle ja taktikoida veneet hyviin asemiin muun susilauman kanssa, niin tähän saakin sitten käyttää koko illan. Luulenpa, että ne ihan satunnaiset peruspelaajat eivät tähän hommaan lähde mukaan, mutta ne sukellusvenefanit sitäkin innokkaammin. Varustetaan jääkaappi täyteen olutta, sopivaa taustamusaa, kiva kirja – ja hyökkäykseen.
Tämä hardcore-tason moninpelisota tuntuu monella tapaa huimalta ja veikeältä. Tulee olemaan äärettömän kiinnostavaa nähdä, että moniko sen pauloihin sukeltaa.
Silent Hunter Online on jännittävä peli. Se on teos, jota ei olisi aivan heti uskonut näkevänsä. Pelissä on kiintoisia suurelle yleisölle sovitettuja ominaisuuksia, mutta myös äärimmäistä hardcorea ja sukellusvenesodan realismia. Kun pelattavuuskin tuntui olevan hyvällä mallilla, niin kyllä tämä varmasti tulee toimimaan jollain tasolla. Suurin kysymys on tietysti se, että miten hyvin pelaajat jaksavat hidastempoisen, kärsivällisyyttä vaativan simulaattorin ääressä.
F2P-ominaisuuksista ei ollut tällä erää puhe, mutta kehittäjät vakuuttivat aikaisemmin, ettei rahalla saa mitään ylimääräisiä etuja, sillä voi vain enintään nopeuttaa pelaamistaan.
Silent Hunter Online
Tekijä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Tulossa: PC (selainpeli) – 2012 lopussa
Pelaajia: 1-4, tuhansia
Pelin kotisivu: www.silenthunteronline.com
Jukka O. Kauppinen
Lisää aiheesta
Silent Hunter Online -haastattelu – yhdessä kohti aavaa merta
Silent Hunter III – harmaiden susien aikakausi
Lue myös
AppGear Elite CommandAR tekee älypuhelimesta scifistisen avaruusrynkyn
Assassin’s Creed III -tuplahaastattelu – aavoilta meriltä tehtäväsuunnittelun saloihin
DigiExpo 2012 – pelejä ja intomieltä
Sonic & All-Stars Racing Transformed – vauhtisiili säntää baanalle
