Uusimmat

The Dark Mod – hei, me hiivitään – seikkailuja alkuperäisen Thief-pelin hengessä

11.11.2013 16:00 Mats Kyyrö

The Dark Mod on Thief-pelisarjan fanien muodostaman Broken Glass Studiosin ilmainen, avoimeen lähdekoodiin perustuva hiippailupeli vanhojen Thiefien hengessä. Peliä on työstetty jo yhdeksän vuotta, ensin Doom 3 -modifikaationa ja sittemmin kokonaan itsenäisenä julkaisuna. Dome uutisoi modin julkaisusta pari viikkoa aiemmin, ja nyt on aika raapaista peliä pintaa syvemmältä.

The Dark Modin inspiraationa toimineet Thief: The Dark Project ja Thief 2: The Metal Age julkaistiin molemmat jo 90-luvun lopussa. Kun ne kehittänyt Looking Glass Studios hajosi, siirtyi vastuu pelisarjan kolmannesta pelistä Ion Stormille. Thief: Deadly Shadows ilmestyi vuonna 2004 ja kärsi pitkälti saman kohtalon kuin samaisen kehittäjän Deus Ex: Invisible War. Konsoleille suunnattu kehitys pakotti pelintekijät karsimaan ominaisuuksia ja pilkkomaan pelialueet pikkuruisiksi huoneiksi. Lopputulos ei vastannut fanien odotuksia, vaikka se olikin kelpo hiippailu.

Thiefillä ja Looking Glass Studiosilla on ammoisista ajoista lähtien ollut pieni mutta erittäin aktiivinen faniyhteisö, joka elää ja voi hyvin vielä tänäkin päivänä. Deadly Shadowsin tuottaman pettymyksen jälkeen muutamat yhteisön jäsenet alkoivat kehittää Thiefin tapaista peliä tuolloin vastailmestyneen Doom 3:n moottorille, ja näin The Dark Mod sai alkunsa. Projektin parissa työskennelleet henkilöt ovat vaihtuneet tiuhaan, ja koko peli on rakennettu yhteisön sisällä ikään kuin talkoohengessä. Rakkaus hiippailugenreä kohtaan näkyykin jokaisella pelin osa-alueella, ja lopputulos on todella kaiken odotuksen arvoinen.

Varjoissa lymyää varas

Dark Modin maailma on sekoitus historiallista keskiaikaa, fantasiaa ja steampunkkia. Vaikka päälle onkin tekijänoikeussyistä vedetty uusi pintamaali, tuntuu maailma välittömästi kotoisalta vanhoja Thief-pelejä pelanneille. Kaupunki on pimeä ja likainen paikka, jossa rikkaat elävät herroiksi vartioiduissa kartanoissaan samalla kun muu kansa näkee nälkää. Suur-Rakentajan kirkko harjoittaa mystiikkaa ja rankaisee syntisiä ankarimman mukaan. Maallinen kansa on tyhmää, rujoa ja köyhää.

Kaiken tämän keskellä on pelaajan ohjaama varas, jonka tavoitteena on yksinkertaisesti pitää itsensä leivässä. Tehtäväksi koituu useimmiten varastaa jokin korvaamattoman arvokas aarre tai artefakti. Samalla taskuun kähmitään kaikki muukin myytäväksi kelpaava. Pelaajan hahmo ei ole taistelija vaan varas, joten pääpaino on varjoissa lymyämisessä ja vartioreittien ulkoa opettelussa.

Apuna varkaissa on joukko erilaisia apuvälineitä ja uskollinen jousipyssy. Tarpeen tullen voi vartijoille myös antaa nuijanukutuksen perinteisellä sukkasaippualla. Kentät ovat kuin pieniä hiekkalaatikoita, joissa edetään pelaajan kekseliäisyyden ehdoilla. Tavalliset nuolet menevät yksinkertaisen varkaan käsissä suoraan vartijan silmien väliin, mutta nokkelampi pitkäkynsi osaa käyttää niitä vipujen ja kytkimien kääntämiseen. Köysinuolia taas voi käyttää kiivetessä muutoin tavoittamattomiin paikkoihin, mutta myös objektien kiskomiseen alas paikoista jonne ei käsin yletä. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä Dark Modin laajan arsenaalin monitoimisuudesta. Vapaus käyttää työkalujaan juuri missä ja miten itse haluaa onkin se, mikä parhaiten erottaa Dark Modin nykypäivän kaupallisista hiippailuista.

Ympäristön interaktiivisuus ja uskottavuus olivat Thief-peleille erityisen tärkeitä, ja Dark Mod jatkaa samoissa jalanjäljissä. Erilaisia esineitä voi poimia ja käännellä vapaasti, mikä luo mahdollisuuden kekseliäälle kenttäsuunnittelulle. Pelaaja voi esimerkiksi joutua kikkailemaan avaimen tai arvoesineen hivuttamalla sen vähän kerrassaan oikeassa kulmassa kaltereiden välistä. Allekirjoittanut oli siinä kohtaa myyty, kun poimi ensimmäistä kertaa lattialta sammutetun kynttilän ja työnsi sen sydänlanka edellä palavaan soihtuun – ja se kynttilähän syttyi. Kysymyksessä on yksinkertainen juttu, mutta tämän tasoista interaktiivisuutta ei usein näe edes miljoonabudjeteilla toteutetuissa peleissä.

Myös Dark Modin tiirikointijärjestelmä on mainitsemisen arvoinen. Vanhoissa Thiefeissä lukon murtaminen oli lähinnä aikakysymys. Uusissa hiippailupeleissä – kuten myös uudessa Thiefissä – tiirikoinnista on useimmiten tehty erillisessä ruudussa pelattava minipeli. Dark Modin kehittäjät ovat kuitenkin löytäneet keinon pitää tiirikointi pelimaailman sisällä niin, että se vaatii pelaajalta myös opettelua ja näppäryyttä. Oikean mallisen tiirikan käyttäminen saa lukon liikkuvat osat värähtelemään. Pelaaja seuraa lukon liikkeitä ja kuuntelee tarkkaan siitä lähtevää ääntä, hakien hetkeä jolloin lukko rapsahtaa auki. Hankalammissa lukoissa kiiloja on useampia ja tiirikkaakin joutuu välillä vaihtamaan. Tunnelma pimeässä lukkoa käpistelessä, vartijan samalla huohottaessa melkein niskaan, on parhaimmillaan sanoinkuvaamattoman kuumottava.

Ääni näyttelee muutenkin merkittävää roolia pelimaailmassa. Sysipimeässä ääni on paras keino ympäristön hahmottamiseksi. Kuuntelemalla erilaisilta materiaaleilta kantautuvia askeleita, vartijoiden panssareiden kilinää, puhetta ja jopa tuulen vetoa ympäristöstään voi tehdä päätelmiä. Korvansa voi myös painaa ovia vasten ja kuunnella toiselta puolelta kantautuvia ääniä. Samalla pelaajan täytyy myös huolehtia, ettei melua ja tuota ylimääräisiä ääniä. Pienikin kolahdus tai rivakat askeleet marmorilattialla saattavat herättää vartijoiden huomion. Kaiken kruunaa taustalla soiva ambient-ääniraita, joka luo juuri pelimaailmaan sopivan karmivan ja painostavan tunnelman.

Keikkaa pukkaa

Pääkampanjan puute saattaa tulla monelle yllätyksenä. Dark Modin mukana tulee vain harjoitustehtävä, jonka jälkeen pelaaja voi ladata uusia tehtäviä pelin sisäisellä käyttöliittymällä. Tällä hetkellä erilaisia tehtäviä on tarjolla yli 60 ja uusia tehtaillaan lisää tasaisin väliajoin. Tehtävät ovat useimmiten toisistaan irrallisia ja vaihtelevat pienistä talonputsausurakoista ryöstökeikkoihin valtavissa kartanoissa tai kirotuilla hautuumailla.

Koska Dark Mod on yhteisövetoinen projekti, on myös uusien tehtävien luominen yhteisön vastuulla. Peliä varten on tehty oma kenttäeditori, Dark Radiant, jonka avulla kuka vain halukas voi aloittaa unelmaryöstönsä suunnittelun. Editoriin on kattavat englanninkieliset ohjeet , ja aiemmin esimerkiksi Valven Hammeria käyttäneelle uuden editorin opettelu ei ole kuin muutaman illan urakka. Kenttäsuunnittelukärpänen puraisi myös allekirjoittanutta, ja oma kartanokeikka valmistuu hiljalleen.

Koska kenttäsuunnittelijat vaihtelevat, on kenttien tyylin ja painopisteen välillä isojakin eroja. On yksin suunnittelijasta kiinni kuinka hyvin esimerkiksi visuaalisia efektejä tai äänimaailmaa hyödynnetään. Osa kentistä on suunniteltu pelin aiemmille versioille, eivätkä siksi tue kaikkia uuden version ominaisuuksia. Tämä epätasaisuus on yksi yhteisövetoisen projektin negatiivisia puolia. Selaamalla latauslistasta kenttien esittelyjä pystyy kuitenkin melko helposti löytämään juuri itseään miellyttävät kentät, ja erinomaista pelattavaa löytyy tuntikausiksi.

Herttaisen kotikutoinen

Koska Dark Mod on rakennettu ikääntyvän Doom 3:n pelimoottorin päälle, on se reunoiltaan varsin rosoinen. Pelimaailman hahmot ja esineet ovat läheltä katsottuna ankaran kulmikkaita, ja animaatiot ovat kaukana kaupallisten pelien motion capture -tekniikalla toteutetuista. Hahmot törmäilevät säännöllisesti seiniin ja ovenpieliin, ja tekoäly saattaa välillä olla täysin arvaamaton. Joskus säkkipimeässä kyykkiminenkään ei piilota pelaajaa känniseltä talonpojalta, kun taas joskus kirjahyllyn päältä vartijan päälle pudottautuminen ei herätä mitään huomiota.

Pelimoottori sopii kuitenkin hiippailuun erinomaisesti dynaamisen valaistuksensa puolesta. Lähes jokainen soihtu ja valonlähde heittää ympäristöönsä tosiaikaisia varjoja, mikä luo realismia ja tunnelmaa. Valitettavasti moottoria ei aikoinaan suunniteltu avointen alueiden tekemiseen, minkä takia kartanoiden salit ja kaupungin kadut saattavat saada uudenkin koneen rykimään, grafiikan vanhentuneisuudesta huolimatta.

The Dark Modin hiippailumekaniikka on tempaistu suoraan 90-luvulta, joten hidas tempo ja tekoälyn armottomuus voivat helposti lannistaa anteeksiantavampiin stealth-peleihin tottuneen. Käytössä kun ei ole Batmanin lepakkovisiiriä tai Corvon taikakikkoja, ja yksikin miekanisku saattaa koitua varkaan kohtaloksi. Kuvakulma pysyy tiukasti ensimmäisessä persoonassa ja pelaajan parhaimmat apuvälineet ovat omat silmät ja korvat. Oppimiskäyrä on siis vähintäänkin jyrkkä, mutta kärsivällinen pelaaja palkitaan yhdellä parhaimmista ja tunnelmallisimmista hiippailupeleistä pitkään aikaan.

The Dark Mod on hiomattomista särmistään huolimatta erinomainen esimerkki siitä, mitä yhteisö voi saada aikaan, jos sillä on tarpeeksi intohimoa ja työteliäisyyttä. Lopputuloksena on huikea Thief-kokemus modernimmalla pelimoottorilla höystettynä, joka on kaikkien saatavilla ilmaiseksi. Osalle uusista pelaajista vanhahtavat pelimekaanikat voivat olla liiankin tylyjä, mutta vanhan koulukunnan varkaat hykertelevät onnesta huppujensa varjossa. Nauraakaan kun eivät voi, etteivät paljasta olinpaikkaansa.

The Dark Mod

Tekijä: Team Dark Mod

Testattu: PC Windows

Saatavilla: Linux, Mac, PC

Laitevaatimukset: PC Windows 2000 tai uudempi, 3-4 Gt kiintolevytilaa

Pelaajia: 1

Muuta: Ilmainen, yhteisön tekemä peli

Pelin kotisivu: http://www.thedarkmod.com

Mats Kyyrö

 

 

Lisää aiheesta

Thief-ensikosketus – Garrett palaa varjoihin [osa 1] 

Miksi Thief sitten nousi klassikoksi? Hiiviskelyllä. Thief on nykyajan stealth-hiippailupelien isä. Kaksi jatko-osaa saanut peli hautautui kuitenkin pelibisneksen arkistoihin, kunnes Square Enix päätti tuoda mestarivaras Garrettin takaisin pimeisiin parrasvaloihin.

Wiikon wanha: Thief

Puhdasta hiiviskelyä ei ole kuitenkaan nähty vuoden 2004 Thief: Deadly Shadows -pelin jälkeen. Eidos Montreal on kuitenkin herättämässä Garrettia henkiin ensi vuoden alkupuoliskolla julkaistavassa Thiefissä. Samainen studio vastasi myös Deus Exin palauttamisesta peliruuduille.

Warren Spector – pelimaailman arkkivelho 

Warren Spector on pelialan suuria taiteilijoita. Hän on työskennellyt sellaisissa legendaarisissa pelitaloissa kuin Origin Systems, MicroProse ja Looking Glass – ja vaikuttanut monien pelihistorian parhaimpien pelien syntyyn. Spector on työstänyt myös kaksi tämän vuoden tähän saakka vaikuttavimpiin kuulunutta pelieeposta: Deus Ex II ja Thief 3.

Lue myös

Assassin’s Creed IV: Black Flag – merirosvojen aikakausi on harmaata vyöhykettä, kertoo historioitsija

Eclipse (Lautapeli)

Razer Anansi MMO Keyboard – makroja kansalle

Suomalaisen pelialan varhaiset vuodet ja ensimmäiset suomalaiset pelit

Wiikon wanha: Formula One Grand Prix

XCOM: Enemy Within – ihmiskunnan äärimmäistä selviytymistaistelua