Toimituksen suosikkipelit 2012: Juho
Vuosi lähestyy loppuuaan ja toimitus valitsee vuoden suosikkipelejään. Yhteiset valinnatkin tehtiin, mutta niiden ohella jokainen kynnelle kykenevä sai nimetä vuoden omat suosikkipelinsä muiden mielipiteistä tai pelimausta piittaamatta.
Tehtävä oli yksinkertainen: jos peli julkaistiin vuonna 2012 Euroopassa ja sitä pystyi peliksi kutsumaan, se kelpasi listalle. Mutta sitten menikin vaikeaksi? Miten rajaat listan vain kymmeneen peliin, kun vaihtoehtoja riittäisi? Ensimmäisenä tätä kokeilee Juho.
Pelivuosi 2012 tuntui kokonaisuutena odottamisen vuodelta. Uusi konsolisukupolvi nousi vahvasti esille ensin huhuina ja sitten myös konkreettisempina tietoina. Ehkä tästä syystä tuntui, että vuoden pelitarjonta ei ehkä noussut aivan joidenkin aiempien vuosien tasolle. Siitä huolimatta vuoden aikana julkaistiin lukuisia loistavia pelejä, joukossa myös todellinen yllättäjä.
The Walking Dead (Mac, PC, PS3, Xbox 360)
Vuoden ehdottomasti paras peli on oikeastaan interaktiivinen elokuva. Tiedättehän, sellainen, joita ajateltiin kovana juttuna joskus 20 vuotta sitten. Näin pitkään meni, että joku tuli ja teki jotain tässä lajityypissä aidosti oikein.
The Walking Dead on ehkä kaikkien aikojen voimakkaimmin tunnetasolla koskettava, raastava ja ahdistava pelikokemus. Se sai ostamaan koko alkuperäisen sarjakuvan ja odottamaan jokaista episodia kuin joulua. Kerta kaikkiaan upea peli ja Telltale Gamesin hienoin saavutus tähän mennessä.
Borderlands 2 (PC, PS3, Xbox 360)
Joskus, kun pohjalla on tarpeeksi vahva suoritus, jatko-osan ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan noustakseen vuoden parhaiden pelien joukkoon. Borderlands 2 on kaikkea sitä, mitä ensimmäinenkin Borderlands, ainoastaan enemmän, parempana ja sujuvampana pakettina esitettynä.
Etenkin yhdessä kavereiden kanssa pelattuna Borderlands 2:sta irtoaa kymmeniä tunteja äkkiväärällä huumorilla ja räiskyvällä väkivallalla maustettua pelikivaa. Tätä tullaan meidän perheessä pelaamaan vielä pitkälle ensi vuoteen saakka.
Mass Effect 3 (PC, PS3, Wii U, Xbox 360)
Monelle vuoden pettymys lopetuksensa vuoksi, mutta kuten jo aikanaan toisessa mielipiteessä mainitsin, tärkeintä on matka, ei päämäärä. Mass Effect -pelisarja yhdisti räiskinnän ja Biowaren näkemyksen roolipelistä ennennäkemättömällä tavalla.
Trilogian ensimmäinen osa oli vielä räiskintäpelinä raakile, toinen virtaviivaisti kokemusta liikaakin mutta kolmannella yrityksellä saavutettiin sitten täydellinen tasapaino. Upea scifieepos, teknisesti erinomainen pelikokemus ja kyllä, ehdottomasti vuoden kolmen parhaan pelin joukkoon nouseva kruunu hienolle pelisarjalle.
Batman: Arkham City Armored Edition (Wii U)
Wii U:n julkaisupeleihin kuuluva Arkham City -versiointi nousee vuoden parhaiden pelien listalle, ei Wii U -lisäysten vuoksi, vaan siksi, että peli alkuperäisessäkin muodossaan on yhä aivan järjettömän kova suoritus. Rocksteadyn Batman-näkemys on todennäköisesti parasta, mitä sarjakuvapelien rintamalla on ikinä ennen tehty.
Wii U -lisäyksiä käsitellään tarkemmin pelin uusimman version arvostelussa. Tässä yhteydessä perusteluksi listalle nousemiselle riittänee se, että ”kokeilen pari tuntia teknistä toimivuutta ja Wii U -lisäyksiä”-suunnitelma muuttui uudeksi läpipeluuksi, siitä huolimatta, että pelin PC-versioon upposi jo viime joulun tienoilla yli 40 tuntia tehokasta peliaikaa.
XCOM Enemy Unknown (PC, PS3, Xbox 360)
Uusintaversiot vanhoista peleistä ovat aina herkkä juttu. Vanhoja faneja kun ei voi miellyttää kuin kopioimalla klassikon viimeistä piirua myöten, eikä sillä suunnitelmalla pärjätä nykymarkkinoilla. XCOM Enemy Unknown on hieno osoitus siitä, miten vanha tuodaan nykypäivään menettämättä sitä, mikä on oleellista.
Modernisoitu ulkoasu, harkittu virtaviivaistaminen ilman liiallista yksinkertaistamista ja syvä kunnioitus alkuperäistä kohtaan ovat niitä keinoja, joilla Firaxis toi XCOM:n nykyaikaan. Tuloksena on peli, johon uppoaa tunteja järjettömästi aivan huomaamatta.
Dishonored (PC, PS3, Xbox 360)
Hiiviskelypelit eivät ole koskaan olleet oma suosikkini, mutta Disnohored tekee tässä kohden poikkeuksen. On kerrassaan virkistävää nähdä peli, joka antaa pelaajalle aidosti mahdollisuuden valita oma pelityylinsä ja tehdä valintoja muutenkin kuin vain eri keskusteluvaihtoehtojen välillä.
Harvempaa peliä jaksaa nykyään pelata läpi useampaan kertaan, mutta Dishonored tarjoaa niin paljon vaihtelua pelikerrasta toiseen, että sen pariin jaksaa palata toisen, jos kolmannenkin kerran. Kaiken kruunaa erinomainen tekninen toteutus.
Lego The Lord of the Rings (PC, PS3, Xbox 360)
Traveller’s Tales on väkertänyt Lego-pelejään ties kuinka pitkään. Joku sanoo, että samaa kaavaa kierrätetään vuodesta toiseen, mutta jokainen peli on tuonut kuitenkin mukanaan vähintään pieniä uudistuksia.
Lego The Lord of the Rings kerää näistä uudistuksista ja pelimekaniikoista parhaat ja yhdistää ne ehkä pelisarjan historian parhaaseen lisenssiin. Tuloksena on lastenpeli, jonka seurassa viihtyy yhtä lailla aikuinenkin. Ehdottomasti vuoden peliparhaimmistoa.
Forza Horizon (Xbox 360)
Forza Motorsport 4 on eittämättä paras konsoliautopeli ja yksi kaikkien aikojen parhaista autopeleistä millä tahansa alustalla. Vaikka Forza Horizon ei aivan samalle tasolle ylläkään, tekee se monta asiaa viimeisen päälle oikein.
Forzamaisen nautinnollisen ajotuntuman yhdistäminen arcademaiseen pelitapaan ja avoimeen maailmaan tekee Horizonista jotain, missä harva on onnistunut aiemmin. Se on simulaation ja arcadeautoilun välimuoto, joka ottaa parhaat palat molemmista maailmoista ja nousee ehkä vuoden parhaaksi autopeliksi siitä huolimatta, että Forza-sarjan kontekstissa kyse onkin jonkinlaisesta välityöstä.
Diablo III (Mac, PC)
Diablo III on yksi niistä peleistä, joihin on kohdistunut järjettömiä odotuksia. Se on peli, jota pelataan ensin satoja tunteja ja joka sen jälkeen julistetaan kauheaksi pettymykseksi ja kaikin puolin huonoksi peliksi.
Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että Diablo III on sekä teknisesti että sisällöllisesti äärimmäisen hiottu ja viihdyttävä pelikokemus. Se on lajityyppinsä valio, jota tullaan kopioimaan vielä pitkään.
Trials Evolution (Xbox 360)
Millintarkkaa ohjausta, uusintayrityksiä toisensa perään ja hermojen menettämistä. Siitä on Trials-sarja tehty. Suomalaista laatutyötä äärimmäisyyksiin hiotulla pelattavuudella, joka pakottaa yrittämään yhä uudestaan ja uudestaan siitä huolimatta, etteivät hermot meinaa kestää koomisia mittasuhteita saavia toistuvia epäonnistumisia.
Kaiken kruunaa kenttäeditori, jolla on saatu aikaiseksi luvalla sanoen hämmentäviä tuotoksia. Vaikka ihan Little Big Planet -tasolle ei päästäkään, on Trials Evolutionin kenttäeditori jotain hullua. Aivan kuten peli itsekin.
Lisää samaa tavaraa taas huomenna!
