Toimituksen suosikkipelit 2014: Juhon valinnat

Vuoden lähestyessä loppuaan mekin palkitsemme suosikkipelejämme. Toimituksen yhteisten valintojen ohella jokainen Domen porukasta sai myös itse osoittaa kunniaa viidelle suosikkipelilleen. Tässä on Juhon lista.

Kriteerit olivat taas yksinkertaiset: viisi peliä, jotka on julkaistu Euroopassa vuonna 2014. Alustalla, genrellä, arvostelumenestyksellä tai formaatilla ei ole väliä, joten 5/5 ja suosituspeukun saanut videopeli on yhtä kuranttia kamaa kuin ylägruusialainen lautapeli perunafarmareista, josta kaksi ihmistä on kuullut.

Viiden suosikkipelin ohella jokainen pääsi myös nimeämään vuoden iloisimman yllätyksensä ja nostamaan hattua vanhemmalle pelille, joka on upottanut kyntensä tämän vuoden aikana. Pidemmittä puheitta itse asiaan!

Meinasin aloittaa vuoden pelien listaamisen kertomalla, kuinka tänäkään vuonna en ole ehtinyt työkiireiden vuoksi kokeilemaan puoliakaan vuoden laatujulkaisuista. Sitten vilkaisin viime vuoden tekstiä ja huomasin valittaneeni aivan samasta asiasta. Kai aikuisen ihmisen on pakko hyväksyä se, ettei aika kerta kaikkiaan riitä kaiken vuoden aikana julkaistavan digitaalisen laatuviihteen kuluttamiseen.

Tämä sanottuna pelejä, jotka kuulemani ja näkemäni perusteella olisivat olleet vahvoja ehdokkaita vuoden pelien listalle ovat ainakin Bayonetta 2, Legend of Grimrock 2, Dead Rising 3, Far Cry 4 sekä Dark Souls II. Indiepuolella ohi lipsahti vielä enemmän potentiaalisia pelikokemuksia. Voi, jospa saisi lisää tunteja vuorokauteen. Joka tapauksessa, niistä peleistä, joita ehdin kokeilemaan, nousi esille vahvimmin seuraava viisikko.

Bioshock Infinite: Burial at Sea Episode 2 DLC

Listan ensimmäinen on viime vuoden parhaimpiin kuuluneen pelin ladattavan lisäsisältötarinan jälkimmäinen osa. Ei siis mikään itsestään selvä valinta vuoden parhaiden pelien listalle. Burial at Sea -lisärin kakkososa on kuitenkin äärimmäisen tärkeä pelikokemus, sillä se vie päätökseen yhden viime vuosien upeimmista pelisaagoista ja hienostipa viekin.

Julma, kaunis, liikuttava ja samalla järkyttävä tarina tekee sen, mikä tuntui lähes mahdottomalta. Se loksauttaa Bioshock-palapelin palaset kohdilleen yksi kerrallaan niin, että lopulta paljastuva, todellisuuksien ja ajan yli kurottava mosaiikki on virheetön ja täydellinen. Ken Levinen jäähyväiset Bioshockille ja Irrational Gamesille on sen tason tarinankerronnan taidonnäyte, ettei pelihistoriasta löydy montaa vastaavaa. Upea pelisarja, upea lopetus.

Forza Horizon 2

Ajopelit ovat olleet itselleni aina lähellä sydäntäni, huolimatta siitä, etten autohommista tosielämässä ole niin välittänytkään. Forza Motorsport 5 meinasi jo nousta tällekin listalle, huolimatta uuden sukupolven Forzan hitusen notkahtaneesta sisällön määrästä. Kevyempi, leikittelevämpi ja vapaampi Forza Horizon 2 tuli kuitenkin kulman takaa ja vei parhaan autopelin kruunun emopeliltä.

Vapaa maailma, komeat maisemat, upeat autot ja ennen kaikkea ajotuntuma, joka yhdistää täydellisesti simulaation ja arcadeajelun vaatiman keveyden. Tekemistä ja näkemistä riittää joka kulman takana, sosiaaliset ominaisuudet haastavat ne edellä markkinoille ratsastaneet Driveclubin ja The Crewn minä tahansa päivänä, mutta ennen kaikkea ajaminen ja pelaaminen tuntuu hyvältä.

Jos on pakko valita yksi autopeli, Forza Horizon 2 on vahva kandidaatti. Jos saa valita kaksi, mukaan kannattaa poimia isoveli Forza Motorsport 5. Microsoftin ote konsolikaahailuista on tällä hetkellä pelottavan kova.

Middle-Earth: Shadow of Mordor

Viitaten tämän jutun avauksessa mainitsemaani kiireeseen, Middle-Earth: Shadow of Mordor olisi todennäköisesti ollut peli, jonka olisin ohittanut nimekkäämpien julkaisujen vuoksi, ellei Domen Miikan arvostelu olisi saanut kiinnostumaan pelistä. Hyvä, että sai, sillä Middle Earth: Shadow of Mordor on yksi vuoden 2014 pirteimmistä yllätyksistä.

Resepti on lopulta yksinkertainen. Otetaan se, mikä teki Rocksteady Gamesin Batman-sarjasta niin hyvän kuin se on, yhdistetään tämä Tolkienin luomaan maailmaan ja heitetään sekaan kourallinen uusia, yllättävän innovatiivisia pelimekaniikkoja. Lopputuloksena syntyy avoimen maailman pelikokemus, jossa emergentit tarinat ja loppuunsa hiottu pelattavuus saavat viihtymään tunti toisensa jälkeen. Ilman ennakko-odotuksia koettuna lähellä vuoden parhaan pelin titteliä.

Sunset Overdrive

Tässäpä taas peli, johon ehdin jo pureutua arvostelun muodossa. Jutun lukeneet muistavatkin jo, minkälaisen vaikutuksen hillitön ja anarkistinen sekametelisoppa teki allekirjoittaneeseen. Sunset Overdrive on peli, joka yrittää olla kymmenen eri asiaa yhtä aikaa ja hämmästyttävästi myös onnistuu siinä.

Vinksahtanut huumori, lajityypin valioluokkaan nouseva avoimen maailman toteutus, aivan hillittömät aseet ja hykerryttävä visuaalisuus luovat pelikokemuksen, jolla myydään konsoleita. Olen lanseerannut todellisen laatupelin kriteerin: ”Peli, jonka pelaamista jatkan senkin jälkeen, kun arvostelu on jo kirjoitettu.” Empiirisen todistusaineiston perusteella Sunset Overdrive täyttää nämä kriteerit täydellisesti.

Dragon Age: Inquisition

Tunnustan, jälleen kerran: olen BioWare-fanipoika. Tykkäsin Mass Effect -trilogiasta hullun lailla, myös haukutusta kolmososasta. Olen kammannut molemmat aiemmat Dragon Aget läpi pariinkin kertaan, siitäkin huolimatta, että sarjan kakkososa pukattiin maailmalle liian nopeasti, sisältöä kierrättäen. Jokin Dragon Agen maailmassa ja pelien toteutuksessa vain yksinkertaisesti resonoi omien mieltymysteni kanssa.

Dragon Age: Inquisition on ottanut oppia edellisen osan virheistä. Osittain ollaan menty toisesta päästä yli, olisihan kokonaisuus ehkä sittenkin päräyttävämpi, jos tyhjäkäyntiä oltaisiin vähennetty ja kaikki sisältö olisi parasta A-luokkaa. Ymmärrän mielipiteet, joiden mukaan sivutehtävät ovat tylsiä ja niitä on liikaa. Itse nautin kuitenkin joka hetkestä.

Tätä kirjoittaessa pelitunteja on kertynyt hieman yli 50, enkä ole ehtinyt vielä pelin puoleen väliinkään. Odotan joululomaa, en kinkun tai joulupukin vuoksi, vaan siksi, että lomalla ehdin viimein upottaa uuteen Dragon Ageen juuri niin paljon aikaa kuin peli todella ansaitsee. The Witcher 3: Wild Huntin lykkäännyttyä ensi vuoteen Dragon Age: Inquisition pitää vuoden parhaan roolipelin ja samalla vuoden parhaan pelin kruunua hallussaan yksinvaltiaan elkein. Kovat odotukset täyttyivät lähes täydellisesti.

Vuoden yllättäjä: Xbox One

Rikon listauksen sääntöjä enkä nimeä vuoden yllättävintä pelikokemusta. Sen sijaan nostan kartalle laitteen, pelikonsolin, jonka tarjonta on tämän vuoden aikana ylittänyt lähes kaikki odotukset. Tuntuma PlayStation-valtio Suomen henkisestä ilmapiiristä on se, ettei monikaan hahmota vieläkään, kuinka varteenotettava laite Microsoftin Xbox One on.

En puhu nyt tehoista tai viivästyneen julkaisun ja verkkopakkokohun aiheuttamasta PR-tappiosta. Puhun pelitarjonnasta. Mitä väliä on sillä, että PlayStation 4 venyy hitusen tiukempaan suoritukseen grafiikkarintamalla, kun kaikki parhaat yksinoikeuspelit näyttävät löytäneen tiensä Xbox One -konsolille?

Aloitetaan vaikka autopeleistä. PlayStation 4 odottaa ensimmäistä kelvollista sellaista, Xbox One lyö pöytään Forza Horizon 2:n ja Forza Motorsport 5:n. Pohditaan hetki muita yksinoikeuspelejä. PlayStation 4:n helmet löytyvät indiejulkaisujen puolelta, Xbox One -pelaajat pääsevät valitsemaan Sunset Overdriven, Halo-remasterointien ja vaikkapa Dead Rising 3:n väliltä. Hämmästyttävästi Xbox One on noussut ainakin Anttilan perheessä käytetyimmäksi konsoliksi, siitä huolimatta, että PlayStation 4 puskettiin Suomessa pihalle melkein vuoden ennen uutta matolaatikkoa.

Extra Life: Rift

Viime vuonna nostin Rift-morpin vuoden yllättäjäksi. Tänä vuonna nostan samaa peliä esille extra life -kategoriassa. On yksinkertaisesti hämmästyttävää, kuinka paljon sisältöä ilmaiseksi pelattavaan morppiin on saatu tungettua. Ilmaisuus on tosin suhteellista, sillä käytännössä Rift vaatii noin 20-30 euron sijoituksen inventaariotilan avaamiseksi. Siitä eteenpäin maksumalli on loputtoman antelias.

Jos pelaamista ei jo ennestään ollut riittävästi, sai Rift tänä vuonna vielä lisää ilmaista seikkailtavaa. Toinen merkittävä lisäri toi peliin jälleen kerran uusia alueita, tehtäviä ja kokemustasoja. Itse olen upottanut Riftiin valehtelematta satoja tunteja peliaikaa, eikä loppua näy. Mikä parasta, kuukausimaksuttoman pelin parissa oman ajankäyttönsä suunnitteleminen on paineetonta. Voin pitää jopa kuukausien taukoja ja palata takaisin pelin ääreen, ilman lisämaksua ja löytääkseni jälleen kerran uutta seikkailtavaa. Hieno, ja uskallan sanoa jopa aliarvostettu peli (allekirjoitan! – ML).