Toimituksen vuoden pelit: kolmanneksi paras peli
Eilen tutustuimme vuoden pelit -setissä kahteen peliin, jotka miltei pääsivät palkintopallille, mutta jäivät muutaman äänen päähän. Tänään vuorossa on se peli, joka kolkkasi ne pallilta. Eräs vuoden iloisimmista yllätyksistä ja todiste siitä, että joskus joku voi onnistua siinä, missä lukemattomat muut epäonnistuivat.
Se jokin on tietenkin wanhan ja rakastetun pelisarjan uudelleenherättely. Monihan sitä on koittanut, mutta hämmentävästi vain harva on onnistunut yrittäessään tarjoilla 20 vuotta vanhoja ideoita uusissa kuorissa. Yleensä joko se alkuperäinen viehätys hukataan tai vaihtoehtoisesti kehitystiimi kuvittelee, että vanhat ratkaisut uudella kromilla riittävät. Väärin. Mutta yksi todellakin onnistui. Ja se yksi on tietenkin…
XCOM: Enemy Unknown
Firaxis / 2K Games
Koska me kaikki domelaiset olemme vanhoja pelipartoja, meidän rakkaimmat pelimme ovat pääasiassa 80- ja 90-luvuilta. Vaikka useimmat noina aikoina alkunsa saaneet pelisarjat ovat jo vaipuneet tien poskeen, muutama jaksaa yhä. Civilization, esimerkiksi. Niin ikään Firaxiksen kehittämällä pelisarjalla on tosin se etu, että se ei koskaan lähtenyt maisemista, vaan siihen on jukaistu jatkuvasti uusia pelejä, jotka ovat kaikki kuvanneet hyvin aikaansa.
XCOM on omituinen tuulahdus menneestä ajasta. Se vaatii pelaajaansa – pelaamaan. Kevyen ulkokuoren taakse kätkeytyy satoja erilaisia taktiikoita, ja lukuisia erilaisia tarinoita, kaikki pelaajien itse kehittämiä. Ja ehkä tämä tietty vapaus tehdä omat valinnat on asia, joka nostaa XCOMin niin korkealle tasolle, etten edes enää muista asioita joista aioin nillittää arvostelun kirjoittamisen aloittaessani.
— Domen arvostelu
X-COM taas oli selvästi 90-luvun peli. Pari vaisumpaa jatko-osaakin saanut peli oli vaikea ja kankeasti pelattava, mutta niin uskomattoman kiehtova. Toki sitäkin on yritelty hengellisten perillisten ja fanituotosten avulla herätellä henkiin, mutta sitä alkuperäistä magiaa ei ole kukaan vielä vanginnut. Tai siis ei ollut, sillä XCOM: Enemy Unknown teki sen.
Jälkikäteen ajateltuna pelillä oli tietenkin mitä parhaimmat edellytykset olla erinomainen. Onhan Firaxis kuitenkin Sid Meierin, X-COMin aikoihin Microprosella vaikuttaneen pelikehittäjän, firma. Ja onhan se myös se taho, joka nimenomaan on vastuussa siitä, että Civilization 5 teki tavallaan saman kuin XCOM paria vuotta myöhemmin: tarjoili raskaan ja haastavan strategiapelin sellaisessa paketissa, että suuri yleisökin innostui.
Ei peli kymmenien pelituntien jälkeen tunnu tyhmennetyltä versiolta alkuperäisestä. Pikemminkin turhaa nysväystä on karsittu ja suoraviivaistettu oikealla tavalla. Uuttakin on sekoitettu sopivassa määrin mukaan. Kyllä tätä mieluummin pelaan vuonna 2012 kuin alkuperäistä.
— Käyttäjä J. Tuomio
Mutta eihän tämä olisi riittänyt. Suotuisan taustan lisäksi peliä kehittämään valittiin myös prikulleen oikea mies. Pelin pääsuunnittelija Jake Solomon kun nimesi jo hyvissä ajoin originaalin X-COMin kaikkien aikojen suosikkipelikseen. Sen jälkeen sekä hän, että koko tiimi pelasivat originaalin puhki yrittäessään miettiä, mikä siinä toimi.
Eivätkä pelivedot suinkaan siihen loppuneet. Kun kävi ilmi, että jo pitkälle kehitetty prototyyppi oli liian orjallisesti esikuvansa jalanjäljillä, Solomon tiimeineen heitti kuukausien työn roskikseen ja aloitti alusta, nyt etsien vastausta siihen oikeaan kysymykseen. Ei ”mitä juttuja X-COMissa oli”, vaan ”mitkä jutut tekivät X-COM-kokemuksesta sellaisen kuin se oli”. Sitten nämä jutut muokattiin nykyaikaan sopiviksi.
Pelasin just demoa. Kyllä on vanhaa XCOMia kermavaahdolla kuorrutettuna. Kyllä menee ostoon.
— Käyttäjä Skutah
Tuloksena on hämmästyttävä peli. Toki XCOM on monilta ominaisuuksiltaan ja ratkaisuiltaan erilainen kuin X-COM aikanaan, mutta kokemus on samanlainen. Ahdistavaa tasapainottelua katastrofien välimaastossa, erinomaisen kiehtovaa ja tappavaa taktista taistelua ja siinä sivussa tekniikan kehittelyä alati hupenevien resurssien avulla.
Nopeasti kävi myös ilmi, että vanhat ratkaisut olivat yhä rautaa, sillä XCOM oli eräs syksyn puhutuimmista peleistä. X-COM-veteraanit toki hyppäsivät heti suoraan syvään päähän, mutta moni originaalia pelaamaton jäi totaalisesti pelin vangiksi, kokien näin 20 vuotta myöhemmin niitä samoja ilon ja kauhun hetkiä kuin me aikanaan kuvaputkinäyttöjemme ääressä.
Pelaamisen rytmi on eteenpäin vievää. Vielä yksi tehtävä -ilmiö syntyy helposti. Pelin parissa hupsahtaa kuin huomaamatta tuntikausia, sillä kriisejä pukkaa aina jossakin päin maailmaa. Eihän niitä voi jättää odottamaan seuraavaa päivää.
— Domen ennakko
XCOM on myös siitä hämmästyttävä peli, että se onnistuu tarjoilemaan tiukan PC-kokemuksensa aivan yhtä toimivasti myös konsoleilla. Toki ne näyttävät hieman PC-versiota karummilta eivätkä tule saamaan sen moditukea, mutta suoraan pakasta vedettynä niitä on ihan yhtä hyvä ja hauska pelata kuin PC-versiotakin.
Kun kaikki tämä lasketaan yhteen, XCOM on selvästi ja helposti eräs vuoden parhaista peleistä. Ja voi pojat, ette uskokaan, millainen helpotus tämän toteaminen on minulle.
Huomenna on toiseksi parhaan pelin vuoro. Kuka arvaa, mikä se voisi olla?
Muuta vuoden peli -setitystä:
Osallistu myös vuoden pelit -äänestykseen: Vuoden 2012 parhaat pelit -äänestys – nimeä ehdokkaat!
Äänestä vuoden epäonnistujia:Vuoden 2012 suurimmat epäonnistujat
Vuoden pelit:
Vuoden pelit: melkein palkintosijoilla
Toimituksen suosikit:
Toimituksen suosikit 2012: Miikka
Toimituksen suosikit 2012: Tero
Toimituksen suosikit 2012: Kalle
Toimituksen suosikit 2012: Jukka
