Toimituksen vuoden pelit: toiseksi paras peli
Vuoden peli -gaalamme jatkuu. Eilen palkintonsa sai vuoden kolmanneksi paras peli, XCOM: Enemy Unknown. Oli aivan parista äänestä kiinni, ettei se päätynyt toiseksi parhaaksi peliksi, mutta niinpä ohi vain kiilasi eräs vuoden eniten puhuttaneista peleistä.
Harva peli on vuoden 2012 aikana puhuttanut tai herättänyt yhtä paljon tunteita kuin vuoden toiseksi paras pelimme, ainakaan yhtä ristiriitaisella tavalla. Pelimaailmasta tuskin löytyi ketään, jolla ei olisi ollut mielipidettään kyseisen pelin loppuratkaisusta ja sen laadusta. Puolesta, vastaan tai ”olkaa nyt jo, helvetti vie, hiljaa”. Peli tulee Kanadasta ja se on tietenkin…
Mass Effect 3
Bioware / EA
Eeppinen on se sana, joka tulee ensimmäisenä mieleen, kun pohditaan Biowaren Mass Effect -pelisarjaa. Harva pelisarja, jos yksikään, on yltänyt vastaavaan mittakaavaan. Panoksena kun on koko universumin tulevaisuus.
Yhtä lailla eeppisiä ovat olleet myös peliin kohdistuneet odotukset, eikä ihme. Shepardista miehistöineen on tullut Mass Effect -pelien aikana monelle kuin henkilökohtaisia ystäviä, tärkeitä hahmoja. Ehkä siksi jotkut ottivatkin niin raskaasti sen, ettei tarina loppunut aivan kuten odotettiin.
Pohditaan kuitenkin hetken aikaa pelillisiä ansioita. Ensimmäinen Mass Effect naitti räiskinnän ja roolipelin, mutta toiminnassa oli vielä puutteita. Ajoittain kömpelö räiskintä ja kamala inventaariojärjestelmä nakersivat muuten loistavaa kokonaisuutta.
Mass Effect 3 on historian merkittävimmän science fiction -pelisarjan yhden tarinan lopetus, joka ehkä tunteita jakavaa ja hämmentävää viimeistä metriään lukuun ottamatta tarjoaa pelaajia kunnioittavan, sekä henkisen puolen että aistit kaikin tavoin tyydyttävän kokemuksen. Koska hakemukseni ylioppilastutkintolautakunnan johtoon on vielä hieman jäissä, joudun antamaan arvosanani muilla tavoin. Muinaisilla roomalaisilla olisi ollut tähän loppuun mainio sana: laudatur, eli kiitetään tai ylistetään. Minä teen molempia. Kiitos ja ylistys.
— Domen arvostelu
Toinen Mass Effect vei toiminnan AAA-luokan räiskintäpelien tasolle, mutta samalla roolipelielementtejä virtaviivaistettiin liikaakin. Trilogian päätösosa löysi vihdoin tasapainoaseman näiden kahden ääripään välillä tarjoten sekä huikean räiskintäkokemuksen että myös tarpeeksi niitä kaivattuja roolipelielementtejä.
Mass Effectin todellinen vahvuus löytyy silti tarinan puolelta. Tarkkaan mietitty yksityiskohtia vilisevä tieteiseepos lainailee toki surutta lajityypin suurilta, mutta hyvällä maulla ja tuoden kaikkeen mukaan oman tulkintansa ja näkemyksensä. Tuloksena on universumi, joka on uskottava ja kiehtova.
Pienistä kauneusvirheistä huolimatta, enkä laske mielipiteitä jakavaa lopetusta itse virheeksi, Mass Effect 3 on suorastaan hämmästyttävän laadukas kokonaisuus. Trilogia iskee scifimiehen suoneen tavalla, johon oikeastaan yksikään pelisarja ei ole aiemmin pystynyt. Lopetusosan jylhän synkkä tunnelma on jotain sellaista, jonka kokemisen voi jo nyt laskea kuuluvaksi jokaisen vakavasti otettavan peliharrastajan yleissivistykseen.
— Domen toinen mielipide
Yhtä lailla kiehtovaa on myös se, kuinka Bioware punoo pelaajan tekemät valinnat ja pelitavan osaksi tarinaa. Suuret linjat ovat lopulta kaikille samoja, mutta sivutehtävät, suhteet miehistön jäseniin ja matkan aikana kohdattavat valintojen seuraukset tekevät tarinasta henkilökohtaisen.
Pelkin lopetus jakoi kansan ja sai monet tuomitsemaan koko pelin. Keskustelu siitä, oliko lopetus pelisarjan pilaava floppi, muuten vain outo vai ihan hyvä on käyty jo lukemattomia kertoja. On syytä muistaa, että sekin pyörittelee lopulta scifinsä tuntevalle hyvin tuttuja teemoja ja ajatuksia, eikä edes sen kehnommin tai epäloogisemmin kuin aiemmat aiheen käsittelijät. Joku saattaa muistaa vaikkapa Alaistair Reynoldsin Revelation Space -kirjat ja niissä esiintyneet Inhibitorit.
Tunnustan pelanneeni Mass Effect 3:a vasta internetin kosmisen paskaraivarin ja lopetusta pidentävän paikkauksen jälkeen. Trilogian viimeinen osa teki kuitenkin kaiken sen, mitä halusinkin sen tekevän. Matka loppui, kaikki tärkeimmät juonivyyhdit pistettiin kauniiseen pieneen pakettiin, eikä kukaan hahmoista ollut matkan jälkeen entisensä. Kun lopputekstit lipuivat ruudussa, päällimmäisenä ajatuksena oli vain pelata trilogia uusiksi. Se jos mikä on hyvän pelin, ja hyvän sarjan, merkki.
— Eric Hartin
Oli pelin lopetuksesta sitten mitä mieltä tahansa, tärkeintä on kuitenkin matka. Mass Effect 3:n kohdalla se on synkkä, epätoivoinenkin. Panoksena on koko älyllisen elämän tulevaisuus universumissamme. Eeppisiin mittoihin kasvava kilpajuoksu aikaa vastaan tekee trilogian päätösosasta paitsi Mass Effect -sarjan synkimmän, myös emotionaalisesti rankimman osan.
Mass Effect -sarja kokonaisuudessaan ja myös sen päätösosa ovat se mittatikku, jota vasten tulevia scifipelejä tullaan vertaamaan vielä pitkään. Jopa lopetukseen ja sitä kautta pelisarjaan pettyneet tulevat mitä todennäköisimmin tekemään samoin, jos ei muuten, niin siksi, että kyseessä on kuitenkin yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä scifipelisarjoista.
Rima on nostettu todella korkealle sekä toteutuksen teknisen tason että tarinan eeppisyyden suhteen. Siksi Mass Effect 3 on Domen valinta vuoden 2012 toisiksi parhaaksi peliksi.
Muuta vuoden peli -setitystä:
Osallistu myös vuoden pelit -äänestykseen: Vuoden 2012 parhaat pelit -äänestys – nimeä ehdokkaat!
Äänestä vuoden epäonnistujia:Vuoden 2012 suurimmat epäonnistujat
Vuoden pelit:
Vuoden pelit: vuoden kolmanneksi paras peli
Vuoden pelit: melkein palkintosijoilla
Toimituksen suosikit:
Toimituksen suosikit 2012: Janne
Toimituksen suosikit 2012: Miikka
Toimituksen suosikit 2012: Tero
Toimituksen suosikit 2012: Kalle
Toimituksen suosikit 2012: Jukka
