Uusimmat

Tolkien innoitti Mike Singletonia – Lords of Midnight on kuin sota Keski-Maasta

17.04.2013 17:00 Jukka O. Kauppinen

Kaivelin vanhoja juttuarkistojani pitkän linjan pelisuunnittelija Mike Singletonin menehdyttyä syöpään muutamia kuukausia sitten. Jälkipolville säilyneistä jutuista löytyi muutama mukava viittaus legendaariseen hiekkalaatikkopelien edelläkävijään. Koska Lords of Midnightista on jo tehty Wiikon wanha, niin siitä ei varsinaisesti sen enempää. Tsekataanpa sen sijaan millä tavoin Tolkien on vaikuttanut Singletonin kahteen legendaarisimpaan seikkailuun, Lords of Midnightiin ja Doomdark’s Revengeen.

Oheinen teksti on ilmestynyt joskus muinoin MikroBitissä tai Pelit-lehdessä osana suurempaa Tolkien-peliartikkeliani.

Innovaatiota Tolkienilta löytyy sieltä sun täältä. Historian hämärästä, 8-bittisten koneiden pelien taivaasta löytyy kaksi historian parhaimpiin kuuluvaa nimeä, jotka eivät suoranaisesti tapahdu Tolkienin maailmassa, mutta ovat paljosta hänelle velkaa: Lords of Midnight ja Doomdark’s Revenge.

Mike Singletonin tarun aloituspisteet. Lords of Midnightista hän aloitti, Doomdark’s Revengellä jatkoi, tekaisi muutaman vähemmälle huomiolle jääneen peli, War In Middle Earthin suunnitteli ja Midwinter I/II:n teki.

Singletonin seikkailut olivat mullistavia hetkiä aikojen alkuhämärissä. Uskomatonta 3D-grafiikkaa, mieletön pelattavuus ja imu. Lisäksi ne esittivät ensimmäistä kertaa maailmalle ns. ’landscaping’-tekniikan, joka näytti pelaajalle maailman hänen pelihahmonsa silmin. Tätä nimenomaista tekniikkaahan Singleton sittemmin käytti myös Midwintereissään.

LoMissa Doomdark on hyökännyt Midnightin maahan, ja tehtäväsi on pysäyttää pimeyden armeijoiden hyökyaalto, lyödä ne takaisin ja lopulta tuhota itse Doomdark, tai hänen voimiensa perusta Ice Crown. Tehtävä ei ollut helppo, mutta suhteellisen selkeä, jahka keksi mistä on kyse. Doomdark’s Revenge puolestaan todisti jatko-osien oikeutuksen – Revenge heitti sekaan raskaamman luokan juonen ja tavoitteet. Sodan pystyi voittamaan usealla tavalla, joiden tulokset vaihtelivat pikkuruisesta voitosta lopulliseen voittoon.

Eli mitä hyötyä näistä peleistä on? Rahat menee, ja saman saisi kirjankin lukemalla, vai? Eips. Kirjoissa et voi seikkailla mukana. Tolkienista mukaillut pelit ovat antaneet paljon ihmisille, ja antaneet oman – eikä niinkään pienen – panoksensa pelien kehittymiselle.

Lainauksessa ei juuri pelien Tolkien-kytköksestä puhuttu, mutta lainataanpa toista artikkeliani:

Tarinallisesti Lords of Midnight on pöllitty suoraan Taru sormusten herrasta –saagasta. Pimeyden voimat ovat koonneet armeijansa. Sauronin, eikun Doomdarkin, joukot hyökkäävät Midnightin maahan. Sen harvojen sankarien täytyy pikaisesti värvätä armeijoita ja koota joukkonsa, jotta pimeän mahti voidaan pysäyttää taistelukentällä.

Niin. Midnight ja Keski-maa. Sauron ja Doomdark. Sormus ja Ice Crown. Sauronin torni ja Icemark.  Pieni sankariryhmä suurta vihollista vastassa. Sotaa ja matka kauas vihollisen selustaan tuhoamaan pyhä artifakti. Ja niin edelleen  Ei voisi suoremmin Tolkienia lainata.

Lainaus artikkelista I Bet Tolkien Did The Same:

Fiction writers are fond of saying that there are only seven original ideas in the world and that all stories are variations of these seven themes. The same is obviously true of computer games. If something new in concept like the Midnight Trilogy comes up, it seems inevitable that other people, other programmers will try and copy its ideas, perhaps even some of the routines. I asked Mike whether, like some other writers and software houses, he was irritated or worried by having others copy his ideas.

‘I think that’s more a compliment than anything. I think I might get annoyed if someone managed to do it better! I’m sure that will happen at some stage. But until it does, every so-called rip off is a bit of free advertising for the original and in fact I think there is one advert currently going round for something called King Arthur’s Quest by Hill MacGibbon which has a main headline in the ad which starts ‘After Midnight …’, and some of the techniques are similar. But I think that’s more likely to help Midnight more than it’ll help Hill MacGibbon.’

Domen lukija Unimural muisteli jossain vanhemmassa Midnight-uutisessa sarjaa näin:

Muistaakseni Doomdark’s Revengen mukana tuli kasetti, jossa kerrottiin TLotM ja DDR:n välinen tarina. Miten Morkin tapasi Tharitelin (sp?) ja joutui Sharethin kynsiin. Midnightin mukana tuli vain sellainen pieni novellilärpäke.

DDR oli välillä vähän skitsofreninen pelikokemus, koska kaikki NPC:t liikkuivat vapaasti ekasta vuorosta alkaen, tapellen keskenään. Kerran jopa pelin pääpahis, Shareth the Heartstealer kuoli, ilman että itse koskaan edes ennätin törmätä Iceguardiin.

Kiintoisaa on kuitenkin se, että sarjan julkaistu osa, joka myöhemmin 90-luvulla, lähestyi Tolkienia toisellakin tapaa. Tolkienhan kirjoitti Sormusten herra -trilogian lähtökohtaisesti kielitieteilijänä. Taru syntyi fantasioiden ja hänen keksimänsä muinaiskielen ympärille, kun taas Singleton lähestyi Midnightin maata avoimen seikkailun kulmasta. Vuonna 1995 PC:lle saapunut Lords of Midnight: The Citadel  nosti Singletonin kirjallisen tolkienmaisuuden suurennuslasien alle, sillä tarkkasilmäiset kielitieteilijät löysivät pelistä viittauksia Singletonin itse luomaan, hyvinkin monimutkaiseen kieleen.

”Muinaisten viisaiden” kielestä ei ole löydetty monia näytteitä, mutta kuitenkin sen verran että kielitieteilijät ovat pystyneet kirjoittamaan siitä tutkimuksiakin. Tiesittekös tätä, häh?

Myöhemmin Singleton teki The Hobbit -seikkailulla kunnostautuneelle Melbourne Houselle myös ihan virallisen Tolkien-pelin, nimittäin War in Middle-earth -nimisen strategiapelin. Singleton ei kuitenkaan tuntunut olevan parhaimmillaan virallisten lisenssien parissa, sillä teos ei ollut likimainkaan herran parhaimmistoa.

Menehtyessään Mike Singleton tiettävästi työsti alkujaan trilogiaksi suunnitellun Midnight-sarjan kolmatta osaa, Eye of the Moonia. Singletonin menehtymisen jälkeen ensimmäinen Lords of Midnight –seikkailu on julkaistu hiottuna versiona iOS-, Android- ja BlackBerry-alustoille. PC-versiokin lienee tulossa.

 

J.R.R. Tolkien

 

 

Wiikon wanha: Lords of Midnight – virtuaalimaailma vuodelta 1984

Singletonin suurin pelillinen saavutus oli vuonna 1984 julkaistu Lords of Midnight, joka rikkoi häikäisevällä tavalla peligenrejen rajoja. Jos jokin peli voi olla Eepos, isolla e-kirjaimella, niin tämä.

Edesmenneen pelilegendan klassikko Lords of Midnight julkaistaan uudelleen

Singletonin suurimpiin pelisaavutuksiin lukeutuu vuonna 1984 julkaistu Lords of Midnight, josta on nyt tulossa hienoisesti päivitetty versio nykyajan pelikoneille. Ainakin kuvien perusteella herran liki 30 vuoden takainen teos on luotu uusiksi alkuperäistä uskollisesti kunnioittaen.

 

Lue myös

Command & Conquer tulee taas – nyt ilmaisnaksuna

Demonicon-ensikosketus: demonisen synkkää roolipelaamista (osa 1)

Far Cry 3 Blood Dragon –ensikosketus – lumoavaa kahjoräiskintää

Flashback-ensikosketus – upea uudelleentulkinta 20 vuoden takaisesta scifi-klassikosta

LucasArtsia muistellen – suosikkejamme ja inhokkejamme vuosien varrelta

Saint’s Row IV –ensikosketus – kun mikään ei enää riitä

Space Hulk: Death Angel (lautapeli)