Vuoden 2008 pettymykset

27.12.2008 18:15 Jukka O. Kauppinen

Pelivuosi 2008 oli pitkä ja iloisia yllätyksiä täynnä. Mutta kaikki hartaasti odotetut tai isosti hypetetyt teokset eivät yltäneet ennakko-odotusten tasolle.

eDomen toimitus- ja avustajakuntaa pyydettiin listaamaan kaksi pahinta pelipettymystään vuoden 2008 ajalta. Mitkä saivat surun puseroon ja vaaransivat viattomien peliohjainten terveyden?

Kerro sinäkin vuoden pettymyksistäsi kommenteissa.

Tsekkaa myös:

eDomen joulupelisuositukset 2008 – mitä pukinkonttiin?

Vuoden 2008 yllätyspelit

Mikko Rekolan pettymykset

Baja: Edge of Control (PS3, Xbox 360)

Lue arvostelu: Baja: Edge of Control (PS3, 360)

Offroad kaahailu, jolta monet odottivat paljon. Viimeistely ja omaperäisyys eivät kuitenkaan yltäneet toivotulle tasolle.

Too Human (Xbox 360)

Lue arvostelu: Too Human (360)

Liian vähän, liian omituista ja liian myöhään. Miksi edes vaivauduttiin saattamaan peli kauppoihin?

Miikka Lehtosen pettymykset

Age of Conan (PC)

Lue arvostelu: Age of Conan (PC)

Olisihan tämä pitänyt arvata jo kehittäjän ja ennakkotunnelmien perusteella, mutta harva peli jätti niin pahaa jälkimakua kuin Age of Conan. Lisenssin ja ideoiden puolesta potentiaalia olisi ollut vaikka mihin, mutta käytännössä pelistä ei irronnut kuin pettymyksiä.

Kanan lento ei kestänyt kauaa, sillä nyt jäljellä ovat vain sinnikkäimmät fanit, jotka yrittävät uskotella itselleen pelin olevan yhä hyvä, samalla kun heidän ympärillään pelataan oikeasti hyviä pelejä. Age of Conan voi vielä koitua myös koko Funcomin kohtaloksi, sillä firman osakekurssi putoaa pelaajamäärien rinnalla täyttä vauhtia.

Grand Theft Auto IV (PC)

Lue arvostelu: Grand Theft Auto IV (PC)

GTA IV:n voi jakaa kahteen leiriin. Vaikka konsoliversiostakin on jälkikäteen valitettu ja kitisty vähän joka paikassa, itse arvostan yhä Rockstarin yrityksiä nostaa pelien tarinankerrontaa uudelle tasolle, sekä pyrkimystä tehdä New Yorkista – eikun siis Liberty Citystä – elävä pelimaailma. Siinä sivussa itse pelikin on pahuksen hauska.

Tämä olisi kaikki varmasti totta myös PC:llä, jos se perkeleen peli vain toimisi. Pelikoneeni ei ole enää mitään kirkkainta kärkitasoa, mutta silti varmasti luokassa jossa sen voi laskea tehokkaaksi. Niinä kertoina kun GTA IV edes suostuu käynnistymään, se pyörii luokattoman hitaasti ja takkuaa joka välissä, yleensä kaatuen ongelmien kruunauksena.

On suorastaan käsittämätöntä, että yleensä laadukkaasta viimeistelystään tunnettu firma päästi käsistään tällaisen töpin. Pakottiko kustantaja julkaisemaan joulumarkkinoille pönkittääkseen omia osakkeitaan? Ei tällaisella tuloksella nimittäin paljon nostetta irtoa.

Antti Mutan pettymykset

Grand Theft Auto IV (PC, PS3, Xbox 360)

Lue arvostelu: Grand Theft Auto IV (PC)

Lue arvostelu: Grand Theft Auto IV (PS3, 360)

Ehkä maailman kalleimman, mainostetuimman ja ennakkoon hehkutetuimman pelin oli vaikea lunastaa kaikkea, mitä siltä odotettiin, mutta silti GTA IV oli pienoinen pettymys. Vaikka kaupungin nimi muuta väittääkin, Liberty Cityssä pelaajalla oli vähemmän vapauksia kuin esimerkiksi San Andreasissa. Kehuttu juoni oli videopelien maailmassa muikea, muissa yhteyksissä varsin tavanomainen. Dialogille voi sentään antaa täydet pisteet.

Shaun White Snowboarding (DS, PS2, PS3, PSP, Xbox 360)

Jos Wiin viime vuotista SSX Bluria ei lasketa mukaan, on lumilautailupelejä julkaistu viimeksi aktiivisesti vuonna 2005. Tilaus, ja taatusti markkinat, uudelle genren edustajalle ovat siis olemassa. Valitettavasti Shaun White Snowboarding ei täytä tätä tyhjiötä. Ilmassa pyörivien kolikkojen perässä haahuilu , löperö juoni ja vaillinainen temppujärjestelmä jättävät keltaisen lumen maun suuhun. Onneksi valtavilta vuorilta alas laskeminen on hauskaa.

Simon Elon pettymykset

Lost Odyssey (Xbox 360)

Lue arvostelu: Lost Odyssey (360)

Hironobu Sakaguchi, mies joka loi Final Fantasyn. Siihen se olisi ehkä saanut jäädäkin. Sakaguchin uuden yhtiön Mistwalkerin tekemä ja lajityypin uudistajaksi hehkutettu Lost Odyssey tarjoaa kiinnostavia juonikatkelmia, mutta taistelu ja liikkuminen on niin 1990-lukua, että oksat pois. Se ei sovi tähän päivään, sanoo otakut mitä tahansa. Muutosta kiitos, sillähän se Obamakin sai presidentinpaikan.

Pro Evolution Soccer –sarja

Lue arvostelu: Pro Evolution Soccer 2009 (PS3, Xbox 360)

Vielä pari vuotta sitten Konamin Pro Evolution Soccer oli maineensa huipulla. Electronic Artsin FIFA:lle lähinnä naureskeltiin futispiireissä. Tänä päivänä tilanne on päinvastoin – EA on noussut kalifiksi kalifin paikalle ja Pessin taso on vain laskenut. Ulkoasu on jostain PlayStation 2 -ajalta, pelattavuus junnaa paikallaan ja kuka ihme valitsee ne karmaisevat valikkomusiikit? Sus siunatkoon.

Jason Wardin pettymykset

Alone in the Dark (PC, PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

Lue arvostelu: Alone In The Dark (PC, PS2, PS3, Wii, 360)

Oi pukki. Ohjastithan reen suosiolla Eden Studiosin tilojen ohi, sillä suunnittelumokia pursunneen, paikoin amatöörimäisen huonon Alone in the Darkin tarjoaman kurimuksen jälkeen pelin kehitystiimi ansaitsee jäädä tänä jouluna lahjatta. Paljon kertoo se, että pelin paras puoli on mahdollisuus kelata ärsyttävien kohtien yli. Ruminta Edenin ja Atarin toiminnassa on kuitenkin se, että myöhemmin julkaistuun PS3-versioon tehdyt parannukset on tällä haavaa jätetty päivittämättä muihin versioihin. Pettymyksen karvas maku saattaa ainakin osittain kadota kieleltä, mikäli Atari suostuu julkaisemaan PS3-version parannukset ja lisäykset myös PC- ja Xbox 360 -versioihin.

Too Human (Xbox 360)

Lue arvostelu: Too Human (360)

Muistathan kantaa Denis Dyackille sylillisen risuja tänä jouluna. Toisaalta myös nuija olisi pätevä lahjus, jotta kättä pitempää jolla takoa niin järkeä kuin perspektiiviä kalloon olisi heti hyppysissä. Miehen luotsaaman Silicon Knightsin yksiulotteinen ja kankea luolastorompe Too Human tuli, epäonnistui ja hävisi häpeän saattelemana unohduksiin. Karvas todiste siitä, kuinka liiallisuuksiin venähtänyt kehityskaari voi olla pelille ankara kuolinisku.

Eric Hartinin pettymykset

Age of Conan (PC)

Lue arvostelu: Age of Conan (PC)

Mitäpä tästäkään nyt sanoa? Age of Conanista piti tulla vuoden kohokohta. PvP:hen keskittyvä MMO, joka on vähän aikuisempaan makuun. Lopputulos yrittää olla WoW tisseillä ja vielä helkkarin buginen sellainen. Peli onnistui sammuttamaan innostuksen nettiropeihin aika lailla täydellisesti. On sekin suoritus.

Alone in the Dark (PC, PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

Lue arvostelu: Alone In The Dark (PC, PS2, PS3, Wii, 360)

Kaikkien merkkien mukaan Alone in the Darkista olisi pitänyt tulla vuoden parhaita kauhupelejä. Mitä tapahtui? Peli ei pelkästään ollut järkyttävä pettymys vaan kyseessä on vuoden ehdottomasti huonompiin rankattava peli. Ideat eivät olleet huonoja, mutta pelistä paistaa ylimääräisen kehitysajan tarve. Ehkä ensi kerralla sitten, jos sitä ensi kertaa tulee.

Markus Muhinin pettymykset

Apollo Justice: Ace Attorney (DS)

Lue arvostelu: Apollo Justice: Ace Attorney (DS)

Ei varsinaisesti huono peli, mutta edellisiin osiin verrattuna ja odotukset huomioon ottaen pieni pettymys. Päähenkilöitä lukuun ottamatta mukana olevista uusista hahmoista ei juuri kukaan ole muistettava, ja hehkutettuja kosketusnäyttö-ominaisuuksia käytetään liian säästeliäästi. Osa tapauksista pelin keskikohdilla menee jo turhauttavan puolelle

Professor Layton and the Curious Village (DS)

Lue arvostelu: Professor Layton and the Curious Village (DS)

Vaikkei myöskään varsinaisesti huono peli, heikko ottaen huomioon pelin saaman suitsutuksen ja kehun. Vaikka osa tehtävistä ihan hyviä ovatkin, se toinen osa sisältää turhauttavia, kömpelöitä ellei jopa muka-nokkelia ja tuulesta temmattuja puzzleja, joiden ratkaiseminen muodostuu ikäväksi ja tylsäksi hommaksi

Tero Lehtiniemen pettymykset

Grand Theft Auto IV (PC, PS3, Xbox 360)

Lue arvostelu: Grand Theft Auto IV (PC)

Lue arvostelu: Grand Theft Auto IV (PS3, 360)

San Andreaksasta alkanut GTA-sarjan hurja alamäki saavutti uuden kuoppansa nelososan myötä. Väsyneet veli venäläiset ja yksinkertaisesti aivan liian monta kertaa nähty perusmekaniikka ei vain enää vetänyt mukaansa. Vice Cityn meiningistä ja magneettisuudesta ollaan pikkuhiljaa siirrytty masentavaan tilanteeseen, jossa samaa itseään toistavaa jauhamista vain yritetään tehdä isommin ja kauniimmin. Ei lupaa hyvää jatkossa.

Lost Odyssey (Xbox 360)

Lue arvostelu: Lost Odyssey (360)

Joskus muinoin Hironobu Sakaguchia pidettiin JRPG-maailmassa eräänlaisena puolijumalana. Kun Miehen Mistwalker-studion ja Nobuo Uematsun yhteistyö julkistettiin, oli hyvin lähellä etten ns. pissannut valkoista. Tähän mennessä Mistwalker ei vain ole onnistunut vakuuttamaan. Blue Dragonista ollaan kyllä otettu roima harppaus eteenpäin, mutta… Hienoa unisysteemiä lukuun ottamatta Lost Odyssey on perustason perinteinen, joskin kaunis JRPG, jollaista ei tällä vuosituhannella enää odottaisi näin nimekkäältä herralta. Odotukset vain ovat liian korkealla. Ihan kiva ei ole tarpeeksi kiva.

Jukka O. Kauppisen pettymykset

Close Combat: Modern Tactics (PC)

Lue arvostelu: Close Combat: Modern Tactics (PC)

Olen ollut Close Combat –sarjan fani sen ensimmäisestä pelistä saakka. Vaikka näissä reaaliaikaisissa strategioissa on ollut aina omat ongelmansa, niin pelit ovat olleet aina viihdyttäviä ja miellyttäviä. Niiden omalaatuinen lähestymistapa, tarkka ylhäältä kuvattu kartta ja lautapelimäinen sotiminen reaaliaikaan siirrettynä ovat iskeneet vahvasti. Sarja oli välillä pitkään talviunilla, mutta se herätettiin henkiin tyylikkäästi pari vuotta sitten. Mutta Modern Tactics – herranjestas. Pelin modernisointi nykyajan sodankäyntiin oli niin surkea, hutiloitu ja tarkoitukseton rahastusyritys, että itkettää. Se ei vain toiminut, millään tasolla. Kirotut!

Guitar Hero World Tour (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

Lue arvostelu: Guitar Hero: World Tour (PS2, PS3, Wii, 360)

Guitar Hero –sarjasta nousi ensin musapelien ylivoimainen kingi, mutta kehittäjän vaihtuminen on sittemmin johtanut jopa sen jonkunasteiseen taantumiseen. Pelit ovat kuitenkin menestyneet Suomessa, kiitos vahvan brändin ja tärkeimmän kilpailijan surkeaan markkinointiin. World Tour ei kuitenkaan onnistunut herättämään lämpimiä tunteita edes sellaisenaan, saati sitten Rock Band 2:een vertaamisen jälkeen. Rummut ovat kivat, kitara upea mutta biisivalikoima ei puhuttele, ei edes netistä ostettavien lisäbiisien kera. Kyllä tätä bileissä hetkisen veivaa, mutta ikävä kyllä World Tourista ei ole Rock Band 2:n tai edes SingStarien kilpailijaksi.