Vuoden 2011 epäonnistujat: Flatout 3 oli huonoin peli

Pelivuosi 2011 oli täynnä hyviä pelejä. Ja pettymyksiä. Ja joitakin todella heikkojakin esityksiä.

Vuoden 2011 epäonnistujat -äänestyksessä haettiin pettymyksiä ja huonoimpia pelejä. Vuoden huonoimman pelin äänestyksen voinee kuitenkin sanoa menneen vähän reisille, sillä tänä vuonna monilla lukijoilla oli pahoja vaikeuksia erottaa toisistaan pettymyksiä ja oikeasti huonoja pelejä. Niinpä äänestyksen tuloksissa täytyi käyttää ankaraa toimituksen moderointia.

Sori vain, mutta vaikka Modern Warfare 3 ei täyttänytkään MW3-vastarintaliikkeen odotuksia ja oli joillekin ehkä valtava pettymys, niin ei se ole objektiivisesti tarkasteltuna todellakaan vuoden huonoin peli.

Aiempien vuosien satoa:

• 2007 suurin pettymys: Crysis
• 2007 huonoin peli: Soldier of Fortune: Payback
• 2008 suurin pettymys: eDomen toimitus valitsi vuoden pettymykset
• 2009 äänestystä ei järjestetty
• 2010 suurin pettymys: Call of Duty: Black Ops
• 2010 huonoin peli: Final Fantasy XIV

Huonoimmassa pelissä kyse on perustavanlaatuisista ongelmista niin pelisuunnittelun, teknisen toteutuksen, tarinankerronnan kuin yleisen nautittavuudenkin saralla. Ei siitä, että peli ei täyttänyt hypen rakentamia odotuksiaan tai on ties miten mones jatko-osa. Niinpä lukijaäänet otettiin tämän vuoden äänestyksessä suuntaa-antavina ehdotuksina, minkä jälkeen lukijoiden perusteluja verrattiin objektiivisesti arvostelukokemuksiin ja omaan arvioon.

Näinollen.. Tieteellisen tarkan ääntenlaskun ja arvioinnin tuloksena…

Vuoden 2011 huonoimmat pelit olivat…

1. Flatout 3: Chaos & Destruction
2. Duke Nukem Forever
3. Thor: God of Thunder

Vaikka FlatOut 3 ilmestyi vasta joulukuussa, ehti se napata yllättävän tiukan kirin vuoden muiden surkeuksien rinnalla. Syystäkin. Kerta kaikkisen kamala räpellys yrittää ratsastaa suomalaisen Bugbearin luoman pelisarjan maineella, mutta uuden tekijätiimin teos lässähtää pohjamutiin jokaisella mittarilla testattuna. Tämän kamaluuden kuvaamiseen eivät oikein sanatkaan riitä.

Huonouslistan huipulle nousi myös vuoden hypetetyin ja pettynein peli Duke Nukem Forever. Duke ei ole pelinä likimainkaan niin buginen ja kelvoton tapaus kuin Flatout 3, mutta muun muassa geneeriseksi ja tylsäksi haukuttu peli on parhaimmillaankin vain keskinkertainen. Hypetyksen ja lopputuloksen kehnouden takia peli nousee kuitenkin jokseenkin ansaitusti myös huonouslistalle.

Ja se Thor sitten… Ukkosen jumalaltakaan ei aina hommat mene putkeen…

Perustellusti huonoiksi haukuttuja isoja ja pieniä julkaisuja vuodelta 2011 olivat myös muun muassa Brink, Dead Island, Dragon Age II, F.3.A.R., Homefront, PAYDAY: The Heist, Rage, Transformers: Dark of the Moon ja X-Men: Destiny. Huonous on toki täydellisen subjektiivista – yhden herkkupeli on toisen ällötys.

Sisennetyt kappaleet ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta, pallukalla merkityt puolestaan lukijoiden perusteluja mielipiteilleen. Nimimerkit valitettavasti putosivat matkasta exceliä työstettäessä, mutta valtavan iso kiitos Teille, jotka maltoitte istahtaa perustelemaan mielipiteitänne. Hyvien perustelujen ansiosta tämäkin juttu on tekemisen arvoinen!

1. Flatout 3: Chaos & Destruction

Lue juttu:  FlatOut 3 on peli helvetistä – sai Eurogameriltä 1/10!

• Aikaisempien Flatoutien viimeistelty ja omaperäinen ajomaailma on erittäin hyvää viihdettä edelleen, joten Flatout sarjan raiskaaminen näin säälittävällä tavalla on jotain niin hirveää, ettei sille löydy edes sanoja… Kokeilkaa toki niin ymmärrätte kuinka paskasta pelistä on kyse.
• Vaikka peli onkin eri tekijöiltä, FlatOut nimellä kuitenkin on kantava maine ollut, minkä tämä peli pyrkii tuhoamaan. Peli ei pyöri uusimmillakaan koneilla hyvin, ohjaustuntuma on huono ja grafiikka on hirveää. Välttäkää tätä peliä. FlatOut 3: Chaos & Destruction kiilaa varmasti monien mielestä vuoden suurimmaksi pettymykseksi ja huonoimmaksi peliksi. Pelin varmasti moni meni ostamaan sen kohtuullisen hinnan (n. 25€) takia.

2. Duke Nukem Forever

Lue juttu:   Duke Nukem Forever (PC, PS3, Xbox 360)

Pelin huumori nojaa pitkälti kontekstista irrotettuihin leffa- ja pelilainauksiin. Mukaan mahtuu pari ihan ovelaakin vitsiä, mutta täyspitkässä mukahumoristisessa pelissä se on suhteellisen vähän. Mielenkiintoisinta pelissä on lähinnä pohtia, milloin mikäkin osuus pelistä on suunniteltu.

Näillä kehitysajoilla oli suhteellisen selvää, ettei Duke tule olemaan se kirkkain tähti, mutta yllätyksenä tuli kuinka puiseva peli loppupeleissä on. Se ei ole hyvä eikä se ole niin huono, että siitä  saisi minkäänlaista huumoria irti. Se on vain geneerinen ja tylsä.

…

Foreveriä pelatessaan tajuaa vähitellen, että teoksen suurin myyntiargumentti on sen ympärille kasvanut hype ja ikuisuuden kestänyt kehitysaika. Harmillista vain, että peli jättää tyhjän ja turhautuneen tunteen. Ehkä Foreverin julkaisun olisi voinut suosiolla unohtaa ja tehdä siitä kaikkien aikojen unohtumattomin peli, jota ei koskaan julkaistu.

Ostamista vielä harkitseville: säästäkää rahanne johonkin parempaan. Minä en voi suositella Dukea hyvällä tahdollakaan. Haluan rahani takaisin.

• Eipä enempää tarvi sanoa.. Tosi suuri pettymys ja huonoin pelikin vielä.
• Kakkaa, pissaa, tiss…öh, huonot grafiikat, kontrollit, juoni, ruudunpäivitys, loppuvastus, äänet, animointi etc etc..
• Ei saatu riemukasta arcade räiskintää mitä Dukelta olisi osannut odottaa vaan laimea tusina räiskintä. 13 Vuotta turhaa odottelua siis :| Noh saatiinpa sentään loistava Vakava Sami
• Osasin odottaa aikamoista sontaa kun ehdin lukea arvostelut, mutta se olikin vielä huonompi. Kömpelö pelattavuus, munattomat aseet, tylsät kentät ja viholliset, vanhentunut grafiikka… Mitään ei tehty oikein.
• Pari hyvää ideaa, suunnittelu ollut liikaa jäissä ja siitä seurauksena viikon vanha kovettunut puuro. Olisi vaatinut melkein täydellisen overhaulin eikä tuommoista pientä näpräystä. Toivon, että Gearbox ei olisi koskaan ottanut tätä julkaisua itselleen, koska lopputulos oli aivan paska.
• Videopeli jonka piti jatkaa kunniakkaasti Duken uraa, tuoda machosankari takaisin eläkkeeltä, tarjota isoja aseita, lisää possukyttiä, sopivasti tissejä ja äijähuumoria, räjähdyksiä ja kliseisiä lauseita. Teknisesti jälkeenjäänyt, hutaisemalla tehty. Karkeaa pilaa aiemmista duke nukemeista. Kivuliasta pelata. Mikroautohassuttelu ja pari hienoa kohtaa eivät pelasta peliä. Myöskin harvoja videopelejä jotka allekirjoittanut on hävittänyt läpäisemättä peliä. Kaduttaa että olen ikinä koskenut siihen. Gearboxin häpeäpilkku ja ehdottomasti ansaitsee 2k11 Huonoin Peli -palkinnon.
• Ja tähän alkuun pitää sanoa että tänä vuonna tuli niin kovia nimikeitä markkinoille ja ostin ainoastaan n.s hitti pelejä ja vaikka hitti peliksi en missään välissä DNF sano mutta lupasin itselleni sen hankkia. Jos duke ei olisi tullut niin valitsisin Dead Islandin(tämä ehkä kertoo tämän vuoden peleistä mitä itse pelasin) No huonointa tässä etsiitikin ja duke oli helppo vastaus tällä kertaa, huomaa että itse ehkä tullut kasvattettua jo yber egoilun ylitse ja peli itsesssään missään kohtaa ei ollyt sykähdyttävä kokemus ja niin keskinkertaiset kontrollit/juoni ja epäreilut vastustajat niin suurimman osan vitutti pelata peliä mutta piti vain puristaa loppuun. Paskin peli tämä ei ole mitä maanpäällä kantaa vaan mitä tänä vuonna ostin mitkä tänä vuona ilmestyivät: -Forza 4 -L.A Noire -Fear 3 -Duke Nukem Forever -Dead Island Tämän vuoden pelejä on parit ostamatta mutta taitavat jäädä ensvuoteen ostettavaksi =)

3. Thor: God of Thunder

Lue juttu:   Thor: God of Thunder (PS3, Xbox 360)

Thor on umpitylsä, järkyttävän ruma ja totaalisen epäviihdyttävä lisenssiviritelmä, josta on vaikea löytää oikein mitään positiivista sanottavaa. Lisenssipelien muutenkin kunniattomassa kategoriassa se ui aivan erityisen synkissä pohjamudissa.

Ymmärrän toki lisenssipelien tiukan aikataulun ja rajoittuneet resurssit, mutta Thoria pelatessa on silti pakko ihmetellä tekijöiden työmoraalia. Thorin tasoisen roskan suoltaminen on niin lähellä prostituutiota kuin pelialalla on käytännössä mahdollista päästä. Ehkäpä tekijät nukkuvat yönsä yhtä hyvin kuin Enronin tilintarkastajat, mutta pelaajille kokemus on täysin väärällä tavalla painajaismainen.

Muita joko runsaasti ääniä saaneita tai hyvin perusteltuja ehdokkaita:

Bodycount

Lue juttu:   Bodycount (PS3, Xbox 360)

Bodycount ei oikein tiedä, haluaisiko se olla puolirealistinen räiskintäpeli vai Bulletstormin kaltainen räävitön ilottelu. Nyt se ei onnistu oikein kummassakaan tavoitteessa. Bonuspisteitä jaetaan vain tylsistä päälaukauksista, räjäyttelyistä ja
yllätysiskuista. Ei yhdistelmiä, ei yllätyksiä.

…

Pelin olemassaololle onkin vaikea keksiä oikein minkäänlaisia perusteita. Siitä ei ole kilpailemaan vakavampien räiskintäpelien kanssa ja Bulletstorm tekee puolestaan taitolaukauksiin perustuvan pistejahdin monta kertaa paremmin. Bodycount jää
turhakkeeksi, joka ei tee lainkaan oikeutta henkisen edeltäjänsä maineelle.

• Peli oli surkein näkemäni yritys tehdä räiskintä peli. Toivon ettei tämä studio tee enää yhtä ainuttakaan räiskintä peliä.

Brink

Lue juttu:   Brink (PC, PS3, Xbox 360)

Brink on tällä hetkellä hieman harmittavassa tilassa. Sen Enemy Territoriesin linjoilla jatkava, neljän toisistaan eroavan hahmoluokan välinen toiminta on pohjimmiltaan hyvin tehty. Parkour-henkinen liikkuminen, jossa hahmot voivat ottaa esimerkiksi kiinni kielekkeistä ja vastaavista, on myös hetken opettelun jälkeen todella sujuvaa. Lisäksi yksin- ja moninpelin täydellinen yhteensulauttaminen on jollain metafyysisellä tasolla tehty todella vaikuttavasti.

Ongelma on vain se, että vaikka näiden osa-alueiden pitäisi Brinkissä olla nivottuna yhteen, siinä on tällä hetkellä vain kaksi osa-aluetta, joista kumpikaan ei toimi. Yksinpeliä ei kukaan täysjärkinen pelaa, eikä moninpelikään houkuta verkkoviiveen takia. Aika näyttää onnistutaanko peli pätsäämään toimintakuntoon ajoissa. Kiire tulee.

• Peli oli jotain aivan käsittämätöntä kuraa. Täysin älytöntä vääntöä. Ei sitä voi edes sanoin kuvailla vaan se täytyy kokea itse. Itse ainakin repesin ääneen nauramaan kun pelin koko karuus lopulta paljastui.
• Peli ei kertonut koskaan pelasitko yksin, kaverien kanssa vaiko bottien. Peli myöskin valikoitaan myöten ihan helvetin vaikeasti ymmärretävä. Myöskin juoni ja moninpelikartat vaiko tehtäviäkö ne ovat, sekottivat eikä koskaan tiennyt mitä piti tehdä ja miksi

Dead Island

Lue juttu:   Dead Island (PC, PS3, Xbox 360)

Myös vihollisille tehty vahinko säilyy, joten jopa pelin lopputaistelun voi läpäistä vaivattomasti, ilman minkäänlaista riskiä epäonnistumisesta. Lyö, kuole, odota ja toista kunnes pomo puree multaa. Samalla suorituksesta katoaa kaikki saavutuksen tunne. Mitä väliä, vaikka pelaisikin vasurilla, kun eteneminen on silti vähintään yhtä tehokasta kuin aidosti yrittäen? Tässä kohden peliltä olisi toivonut terävämpää ja julmempaa otetta, jotta pelaaja saataisiin pidettyä varpaillaan loppuun saakka. Nyt pelaaja asetetaan liian usein mahdottomaan tilanteeseen, josta ei edes kannata yrittää selvitä hengissä.

• Aivotonta ja tylsää zombiräiskintää.
• Pelissä lukuisia bugeja, hitboxit päin vittua, jumitus, konsolimaisuus, FOVin säätö, aseiden kesto jne… Tietokoneella melkeen täysin mahdoton pelata. Schaissea, ihan schaissea.

Dragon Age II

Lue juttu:   Dragon Age II (PC, PS3, Xbox 360)

Puhuin alussa väärin ymmärretyistä muutoksista. Dragon Age 2:n jokainen suunnittelupäätös, harmittavaa kierrätystä lukuun ottamatta, on perusteltu. Aivan kuten Mass Effect 2:n kohdalla, myös nyt rikotaan rohkeasti lajityypin konventioita. Lopputulos on helppo tuomita, mutta siihen on myös mahdollista rakastua. Dragon Age 2 on Biowaren ehkä ristiriitaisin ja mielipiteitä jakavin teos aikoihin, mutta samalla se on myös, puutteineenkin, alkuvuoden hienoin pelikokemus.

• Kaiken sen odottelun jälkeen ihan tajuton pettymys. Kiinnostus lopahti koko sarjaan täysin.
• Ei varmaan ole vuoden huonoin peli, mutta huonoin, jota olen vuoden aikana pelannut. Malliesimerkki siitä miten ei tehdä jatko-osaa menestyspelille. Ei kuulu vuoden pettymykseksi, koska odotukset eivät olleet lähtökohtaisestikaan kovin korkealla.
• On vaan hankalaa sanoin kuvailla mitenkä pettynyt ja huono fiilis jäi Dragon Age 2:den pelattua. Ainoa mikä koko tilanteen voisi pelastaa olisi jos Bioware antaisi rahat takaisin ja sanoisi että peli olikin pelkkä trolli ja vuonna 2012 tulee oikea Dragon Age 2. Kaikkein surullisinta on, että Bioware vieläkin luulee tehneensä jotain innovatiivista ja uutta DA2:sen kohdalla, mikä pistää mietityttämään että kannattaako tulevia DA-pelejä edes harkita.

F.3.A.R.

Lue juttu:   F.E.A.R 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Viihdyttävä paketti F.3.A.R. on joka tapauksessa ja ainakin F.E.A.R 2:sta pitäneille peli varmasti maistuu, vaikka sen lyhyt kesto onkin pettymys. Tiukkatunnelmaista yhteistyöpeliä etsivälle teosta voi suositella lähes varauksetta. Yksin pelaava missaa sen sijaan ison osan pelin vahvuuksista. Siitä kuuluisasta alelaarista poimittuna F.3.A.R. on lähes varma valinta, mutta täyden hinnan maksava ei välttämättä saa rahoilleen aivan tarpeeksi vastinetta.

• Pöö! No eipä oikein säväyttänyt tämä peli. No onhan siinä bullet time ja Fettel. Verta ja paskaakin taas lentää koko ruudun täydeltä, mutta nyt on koko peli muuttunut älyttömäksi putkijuoksuksi. Kenttädesign on surkeinta ja tylsintä koko Fear-sarjassa, kaiken kruunaa jo MW2:ssa nähty ärräpäitä useasti aiheuttanut Favela. Aseissa ei tunnu enään olevat potkua ollenkaan ja tällä kertaa yhdeksän kymmenestä kentistä löytyvistä esineistä on pultattu kiinni. Ilmeisesti pelin suola on moninpelissä, mutta eipä sellaista jaksa tämän roskan kanssa kokeilla. Taas hyvä single player-peli on täytynyt pilata moninpeliroskalla. Toki F.E.A.R. 2 oli konsoloitua tavaraa (ja oikeasti oli vielä hyvä peli vaikka toisin jaksetaan väittää) mutta tämä fear meni jo sitten liian pitkälle konsoliperseilyn kanssa.
• ADHD toimintapeli, vaikka piti olla kauhupeli

Ghostbusters: Sanctum of Slime

Lue juttu:   Ghostbusters: Sanctum of Slime (PC, PS3, Xbox 360) 

Olisin kovasti halunnut pitää Sanctum of Slimestä. Periaatteessa kepeä räiskintä yhdistettynä Ghostbusters-lisenssiin voisi olla mitä toimivin resepti. Kevyttä huumoria, kekseliäitä kummituksia ja hyvää meininkiä. Kunpa vain tämä olisikin ollut pelin henki.

Nyt käy kuitenkin niin, että sen armottoman vaikeuden ohella pelillä ei ole paljoakaan tarjottavaa. Kentät ovat kaavamaisia ja toistavat pahasti itseään niin kentän sisäisesti kuin koko pelin kannalta tarkasteltuna. Sillä on lopulta kovin vähän vaikutusta peliin, ollaanko puistossa vai hullujenhuoneella, kun ainoa muuttuva asia on seinien väritys.

• Tarvitseeko muuta enää sanoakaan? Kaavamainen, itseään toistava, turhauttavan vaikea ja innoton peli.
• Tämä peli ei vain toiminut. Oli rasittavaa vaihdella koko ajan eri hyökkäyksiä, että ne voisivat vain vahingoittaa hiukan enemmän saman värisiä vihollisia. Muiden hahmojen tekoäly oli (kuten melkein joka pelissä) säälittävää, vaikka he osasivatkin parantaa minut joskus. Kaikista rassaavin oli hautausmaa, jossa oli näitä zombimaisia olentoja, jotka hidastivat hahmoja, ja tekivät muutenkin rasittavan voimakkaita hyökkäyksiä. Kuolin siellä lukemattomia kertoja, mikä tietysti raastoi hermojani. Pomotaisteluistakin osa oli naurettavan helppoja, osa taas rasittavan epäreiluja, varsinkin Slime Golem. Ainoa positiivinen asia oli se klassinen Ghostbusters- musiikki. Tiedän ettei tämä ole lähelläkään kaikkein huonoimpia 2011- pelejä, kuten Duke Nukem Forever, tai Thor: God of Thunder, mutta en koskaan pelannut niitä, joten Ghosbusters on minulle vuoden 2011 huonoin peli.

Homefront

Lue juttu:   Homefront (PC, PS3, Xbox 360)

Jossittelu ei kuitenkaan ole ennenkään pelejä pelastanut. Me arvostelemme sen pelin, joka meille toimitetaan, ja tällä kertaa meille toimitettu peli on ongelmallisen tapauksen oppikirja-esimerkki. Luokaton yksinpeli ja paperilla mainio, mutta käytännössä turhan ongelmallinen moninpeli ovat kuitenkin aika isoja vastaiskuja.

Joten mikä on lopullinen tuomio? Kuten jo totesin, yksinpelaajien ei Homefrontia kannata ostaa. Moninpelaajien jo kenties, sillä tarjolla on hauska ja palkitseva moninpelikokemus, joka yhdistelee hauskasti tuttuja ja uudenlaisia ideoita. Heillekin ostos on vähän riskaabeli, sillä peliseuran taso vaikuttaa todella suuresti Homefrontin toimivuuteen. Harmin paikka!

• Säälittävän lyhyt ja turha kampanja. Moninpeli ei tarjonnut mitään uutta CoDeista.

Hydrophobia Prophecy

• Täysin keskeneräinen peli, keskinkertaisella juonella. Peli olisi ollut keskinkartaista tasoa jos kehittäjät olisivat viitsineet tehdä pelistä toimivan. Peli oli niin buginen että se oli suorastaan loukkaus pelaajia kohtaan.

Need For Speed: The Run

Lue juttu:   Need for Speed: The Run (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

uleekin väkisin mieleen, että The Run kaatuu juuri tähän vuorovuosi-politiikkaan, jossa eri tiimit kehittävät limittäin pelejä vuorovuosin julkaistavaksi. Veikkaan, että Black Box ei ole päässyt käytännössä hyödyntämään paljoakaan Criterionin hyvistä ideoista, varsinkaan kun peli on koodattu todennäköisesti ihan alusta asti Frostbite 2 –pelimoottoria varten.

No, olivat syyt mitä olivat, lopputulos on selvä: The Run ei ole surkea peli, mutta ei kyllä hyväkään. Pienten ja suurempien ongelmien alla piilee hyvän pelin potentiaali, mutta sitä ei koskaan lunasteta. Parempaa onnea ensi vuotta silmällä pitäen.

• Jo demon kokeilu antoi osviittaa tämän pelin surkeudesta. Kokoversion kokeilu vain vahvisti tämän mielipiteen. Kontrolli autoon aivan olematon, juoni autopelissä on tuhoon tuomittua, efektit aivan turhia ei kiinnosta ja sitten vielä v*****aa tuo Michael Baylla ratsastaminen pelin markkinoinnissa. Aivan kauheata kuraa, miten Ea kehtaa julkaista tällaista. Criterion kutsuttiin viimeksi apuun NfS-sarjaan ja he hoitivat homman Hot Pursuitilla laadukkaasti. Nyt odotin, että käyrä jatkaa nousuaan, mutta turhaan tässä mitään odottaa, kun ruorissa on taas BlackBox ja alamäki on taattu(negatiivisessa mielessä).

Operation Flashpoint: Red River

Lue juttu:   Operation Flashpoint Red River (PC, PS3, Xbox 360) 

Yksinpelinä lopulta laimeaksi jäävä Red River viihdyttää sitä paremmin, mitä useamman kaverin saa värvätyksi mukaan tarinatilaa tahkoamaan. Peli on hylännyt osan realismista hyvän meiningin tieltä ja lopputuloksessa olisi ruutia, jos virheet saataisiin hiottua pois. Näistä pahimpana kehno tekoäly meinaa pilata kokemuksen tyystin. Jos sotureille saadaan seuraavassa osassa taottua lisää järkeä päähän, käsissä voi olla jo varsin mainio peli. Red Riveriä ei vielä tohdi suositella kuin porukalla pelaaville.

• Tämä peli on lähinnä vitsi, joka ratsastaa vain oikeussalissa voitetulla nimellään. Suoranainen synti julkaista tämmöstä shaibaa klassikon nimellä.

PAYDAY: The Heist

• Ostin Steamista kun halvalla sain, mutta eipä varmaan tule kovinkaan paljoa pelattua. Aikalailla Left4Dead eri teemalla, enemmän osumaa kestävillä hahmoilla ja munattomammilla aseilla.
• Kamalinta paskaa mitä olen ikinä steamista ostanut. Mainosvideo oli kuin eri pelistä, tehtävät on tehty äärimmäisen tylsiksi (pankkikeikkojakin on vaan yksi) ja loputtomana virtana tulevat viholliset yhdistettynä rajoitettuihin ammuksiin on aina aivan törkeän huono idea. Suosittelen välttämään.

Rage

Lue juttu:   Rage (PC, PS3, Xbox 360)

Pelissä on monia tilanteita, joissa kenttäsuunnittelija on selkeästi päättänyt kuinka kenttää pelataan, vaikka fysiikka ja ihmissilmä väittäisivät toisin. Matalienkaan esteiden ylitys ei onnistu, jos kenttäsuunnittelija on päättänyt että ylityksen sijasta on juostava vartti suuntaan X katkaisemaan esimerkiksi kaasuputki tai sähkövirta.

Tämä on täysin amatöörimäistä pelaajan aliarvioimista, joka olisi ollut helppo korjata suunnittelemalla kentät sellaisiksi, ettei tällaisia ääliömäisyyksiä pääsisi syntymään. Miksi laittaa silmin nähden metrin korkuinen mutta käytännössä läpipääsemätön muuri, jos samalla vaivalla olisi voinut pistää tilalle rehellisen seinän? Minä en vain ymmärrä.

Vanhojen alueiden kierrättäminen ja arkaaiset kenttäsuunnitteluratkaisut ovat todella harmillisia vikoja, jotka kuitenkin vain vauhdittavat Ragen putoamista kohti keskinkertaisuutta. Vaikka siinä ei ole muuten oikeastaan mitään vikaa, se ei myöskään loista millään tasolla. Tasavarmuus ja toimivuus vain eivät ole vielä millään tasolla huippupelin mittari. Älä odota liikoja, niin et pety.

• Kauhea pettymys kun grafiikka oli vanhaa, peli täysin buginen ja tajuton hypetys ennen julkaisua. Aivan turha ostos.
• Järkyttävää bugitusta ja peliongelmia. Tekstuurit eivät toimi ja vähän tyhjäksi jättävä peli.
• Hyvä räiskintä pilattu turhia kikkailevalla grafiikka moottorilla, turhilla ajokohtauksilla ja kourallisella bugeja. Ps. plussaa uuden tekniikan yrittämisestä, mutta ei kiitos

Shift 2: Unleashed

Lue juttu:   Shift 2 Unleashed (PC, PS3, Xbox 360)

Shift 2 tasapainoilee omapäisen kehitysfilosofian sudenkuoppien äärellä, mutta tuomitsen lopputuloksen uhkarohkeuden ansioksi. Mikäli Slightly Mad Studios saa mahdollisuuden sorvata vielä kolmannen jakeen eepokseensa, uskoisin viimeistään kolmannen Shiftin lunastavan pelisarjalle oman selkeästi yksilöllisen paikkansa autopelien tyyli- ja toteutuspuntarissa. Vihaa, rakasta tai ole välittämättä – Need For Speed Shift 2 Unleashed on tyhjentävä työnäyte tekijöidensä omaehtoisuudesta.

• EA vaan on niin pirun hyvä tässä. -Peli on tökerö konsolikäännös: Miksi helvetissä minun pitää painaa enteriä päästäkseni valikoihin, miksen vain voi päästä niihin suoraan?! -Ja se valikoissa liikkuminen. Näppäimistöllä liikkuminen oli in tossa dos-aikaan. Pari litraa vettä on virrannut Tonavassa ja muutama vuosi vierähtänyt niistä ajoista. EA, meillä on hiiri, tehkää pc-pelien valikoista sen mukaiset. -Vuoteen 2007-8 sijoitettuna tämä peli olisi saattanut näyttää nätiltä. -Pakotetut videoklipit, jotka kestävät parin talvisodan verran ja ovat mukavuustasoltaan keskiverto nälänhädän luokkaa. -Ne pakotetut videot, vielä toisen kerran. Kun restarttaan kisan, tiedän jo todennäköisesti mitä minun pitää tehdä. Ei, en halua katsoa uudelleen sitä samaa saatanan 10 sekunnin klippiä jossa käsketään vetää ensimmäinen mutka hyvin. -Mutta kun katsoa pitää, eikä ihan kertaa tai kaksi, vaan kaksikymmentä. Ohjaus on järkyttävän levotonta. Kävisivät kysymässä GT5 tai Forza4 pojilta miten autopelo tehdään. -Rahan ansaitseminen on liian helppoa, uramoodi ei oikeasti tunnu kovin uralta kun kahden kisan jälkeen omistat pelin nopeimman auton. -Ferrarien puuttuminen, miksi! Ei millään muotoa oikeutettua, jos tavoitteena on kisata Forzaa tai GT:tä vastaan. -Kisavalikoiden kaameus -Auton valinta liian rajattua kisoihin. -Äänet eivät mistään kotoisin. -Aavistus sama kuin bäfässä: ei sopivan arcade, ei riittävän realistinen. -Sikailupisteiden poisto. Sarjan 1. osassa sentään sai sikamaisesta ajotavasta pisteitä, jotka nyt loistavat poissaolollaan. Ottaen huomioon millaista kuraa ajettavuus tässä pelissä on, oli sikapisteiden olemassaolo pieni kumarrus pelaajakuntaa kohtaan. -Olenko jo maininnut ne klipit? Saavat sydämen repeilemään ja veren kiehumaan raivosta. Jos nyt jotain hyvää pitää etsimällä etsiä, on pelissä ainakin hyvä ratavalikoima. Lisäksi tämän saattaa alelaarista saada halvalla.

Transformers: Dark of the moon

Lue juttu:   Transformers: Dark of The Moon (PS3, Xbox 360)

Kun yhdistetään tähän kiireellä kasaan kyhätty keskinkertainen tarina, Transformers: Dark of the Moonista ei oikein tuuppaa löytämään mitään hyvää. Se on itseään toistava, simppeli peli jossa ei ole mitään, mikä vetäisi pelaajan mukaansa. Toisaalta siinä ei ole mitään ylitsevuotavan huonoakaan, mutta tätä ei ikävä kyllä voi pitää minkään tason puolustuksena.

• Tähän olisi voinut valita minkä tahansa elokuvasta tehdyn pelin. Sanalla sanoen: paskaa!!!

X-Men: Destiny

Lue juttu:   X-Men Destiny (DS, PS3, Xbox 360, Wii)

Viimeinen niitti hommaan on tekninen toteutus. Tekstuureja on käytetty todella varovaisella kävellä, ja toisinaan peli näyttää edellisen konsolisukupolven peliltä. Hommaa ei luonnollisestikaan yhtään helpota se, että ankeasta ulkoasusta huolimatta pelin ruudunpäivitys tökkii ainakin pleikkarilla tuon tuosta.

X-Men Destiny on väritön, yksiulotteinen ja harvojen hyvien ideoidensa hyödyntämisessä täydellisesti epäonnistuva peli, jonka myötä Silicon Knightsille ei ole syytä toivottaa menestystä jatkossakaan. Eikä todennäköisesti tarvitsekaan, sillä firma lomautti Destinyn julkaisun jälkeen suurimman osan työntekijöistään.