Uusimmat

Vuoden 2013 paras indiepeli: The Stanley Parable

03.02.2014 14:15 Jukka O. Kauppinen

Pyysimme lukijoitamme äänestämään joulun ja uudenvuoden välissä kymmenessä eri äänestyssarjassa muun muassa vuoden 2013 aliarvostetuinta peliä, parasta pelihahmoa, parasta käsikirjoitusta ja yllättävintä peliä. Vuoden parhaaksi indiepeliksi lukijat valitsivat äänienemmistöllä The Stanley Parablen.

Tulokset on laskettu lukijoiden antamien äänten yhteenlaskun perusteella. Voittajan ja muiden hyvin pärjänneiden lisäksi olemme listanneet perusteltuja ja kategoriaan soveltuvia ehdokkaita, vaikka ne eivät yltäneetkään äänimäärällisesti.

 

Pelikuvaukset ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta.

Vuoden 2013 paras indiepeli:The Stanley Parable

  1. The Stanley Parable
  2. Starbound
  3. Rogue Legacy

 

The Stanley Parablen tekijä Davey Wreden kiittää Domen lukijoita valinnasta ja viestii Teille näin:

”Olemme todella otettuja tästä kunniasta. Emme voi odottaa, että saamme palkintopokaalin helyineen hyllyllemme muiden saavutustemme joukkoon!”

 

Heikki Takala kuvaili The Stanley Parablea suosikkilistallaan näin:

Indie-pelien kaksi trendiä tänä vuonna ovat olleet neljännen seinän uuttera purkaminen, sekä satunnaisesti luotu sisältö. Itse inhoan jälkimmäistä, ja rakastan ensimmäistä. The Stanley Parable aloitti tiensä Source-modina, mutta vasta kaupallisena versiona julkaistu peli antaa sille todellisen elämän. The Stanley Parable ei ole oikeastaan peli, vaan huumorin sävyttämää pohdintaa kertomisen jalosta taidosta sekä pelaajan ehdollistamisesta pelintekijöiden luomiin sääntöihin joissa on hyvin vähän järkeä loogisesti ajateltuna. Oikeastaan koko pelin sielu lienee brittiaksentilla puhuva kertoja. Mutta vielä mielenkiintoisemmaksi kokemus muuttuu ilman kertojaa. Kokeilkaapa laittaa vain äänet pois päältä, ja kokekaa hämmennys.

Eric Hartintaasen näin:

Ensimmäisen persoonan kävelypelit ovat nostaneet päätään oikein tarmolla Gone Homen sekä Amnesian kaltaisten pelien muodossa. The Stanley Parable on kokeellinen peli peleistä – ja oikeastaan kaikki kuvaukset sen jälkeen ovat suhteellisen isoja spoilereita. Sanotaan vaikka niin, että yllätyksiä ja salaisuuksia piisaa sekä ihan oivaltavaa analyysiä pelien luonteesta.

Ja Pekka Leinonen näin:

Olen ongelman ääressä. Käsittelenkö teosta pelinä, taideteoksena, vai testinä. Pelinä Parable on mekaniikaltaan lähes yksinkertaisin mahdollinen, ja tästä yksinkertaisemmaksi menee oman kokemukseni perusteella vain Dear Esther. Paina eteenpäin, valitse menetkö vasemmasta vai oikeasta ovesta, paina nappia. Siinä ovat kaikki toiminnot. 

Taideteoksena tämä ei ole ainakaan maalaus. Grafiikan loistossa ei häikäistytä, sillä ikääntyvä pelimoottori tarjoaa rajoitetut puitteet. Kyllähän Sourcesta saa toki revittyä enemmänkin irti, mutta luulen ettei tekijöillä ollut moiseen aiettakaan. Taideteoksena kyseessä on siis enemmänkin novelli. Siitä kohta.

 

Äänestäjien kommentteja:

  • ”Huumori, käsikirjoitus, erikoinen yllättäjä. Hyvä kokonaisuus.” -Ville
  • ”Mahtavaa tarinankerrontaa. Todella hauska pelikokemus.” –Zterp
  • ”The Stanley Parable kulkee pelin, ja interaktiivisen tarinan rajalla. Se on kuitenkin jotain huikeaa, ja jotain, mikä pitää itse kokea.” –Jyri

 Muista myös: Äänestä: Valitse vuoden 2013 parhaat pelit

 

The Stanley Parable

Lue juttu: Toimituksen suosikkipelit 2013: Eric 

Lue juttu: Toimituksen suosikkipelit 2013: Heikki

Lue juttu: The Stanley Parable (PC) 

Olen ongelman ääressä. Käsittelenkö teosta pelinä, taideteoksena, vai testinä. Pelinä Parable on mekaniikaltaan lähes yksinkertaisin mahdollinen, ja tästä yksinkertaisemmaksi menee oman kokemukseni perusteella vain Dear Esther. Paina eteenpäin, valitse menetkö vasemmasta vai oikeasta ovesta, paina nappia. Siinä ovat kaikki toiminnot. 

Taideteoksena tämä ei ole ainakaan maalaus. Grafiikan loistossa ei häikäistytä, sillä ikääntyvä pelimoottori tarjoaa rajoitetut puitteet. Kyllähän Sourcesta saa toki revittyä enemmänkin irti, mutta luulen ettei tekijöillä ollut moiseen aiettakaan. Taideteoksena kyseessä on siis enemmänkin novelli. Siitä kohta.

Jos kyseessä on testi, niin mitä se kertoo minusta, että kahden ensimmäisen saavuttamani pelikerran loppuratkaisuksi löysin hahmoni hengettä oman verensä keskeltä. Tästäkin lisää tulevassa kappaleessa.

 

Starbound

Lue juttu: Starbound on loputon avaruusseikkailu Terrarian hengessä 

Hieman Mojangin Minecraft-mestariteoksen tapainen Terraria on viehkeä, sivultapäin kuvattu SNES-aikaista grafiikkaa käyttävä peli, joka kutsuu pelaajat taistelemaan, muokkaamaan ja rakentamaan satunnaisesti luotuihin maailmoihin. Terraria on jo itsessään suhteellisen ääretön seikkailu, mutta pelin tehneestä firmasta lähteneen taidesuunnittelijan projekti on vielä astetta kunnianhimoisempi.

 

Rogue Legacy (PC)

Lue juttu: Rogue Legacy (PC)

Pelin tapahtumapaikkana toimii synkkä pikselilinna, sekä sitä ympäröivät alueet. Erinäisistä syistä johtuen suuri sankari puskee linnaa tuhotakseen siellä piilevän muinaisen pahuuden perinteisen tasohyppelyn keinoin. Ritari pomppii, väistelee ja miekkailee linnan ansoja, hirviöitä ja vaaroja vastaan etsien salaisuuksia, kätkettyjä aarteita ja muita apuvälineitä, joilla mahdoton operaatio muuttuisi hieman mahdollisemmaksi.

Mutta ei ritari kovin pitkälle pääse. Linna on suuri ja vaarat aivan kamalia. Ennen kuin ehtii kissaa sanoa, henki on poissa. Peli ei kuitenkaan pääty tähän, sillä Rogue Legacyn ideana on, että seikkailu jatkuu sukupolvesta toiseen. Kun isukki (tai äiti, peli ei syrji kumpaakaan sukupuolta) potkaisee tyhjää, esiin ponnahtaa kolme jälkeläistä, joista pelaaja valitsee oman suosikkinsa uudelle yritykselle.

 

Äänestäjien kommentteja ja muita ehdotuksia vuoden indieksi:

Dust: An Elysian Tail: Erittäin kaunis ja hyvin tehty metroidvania/hack n’ slash-peli, joka on yhden ainoan miehen tekemä. -Arto

Rogue Legacy: Vasta juuri ostin ripakopallisen kauniita indie pelejä, mutta tuo ja Don’t Starve ovat ainoita joita olen kerinnyt pelata. Roguella on idea (rogue like) ja menneisyys kohillaan (epäonnistutaan, mutta ei lannistuta) ja peli pitää otteessaan pitkän aikaa, vaikka kontrollit ovatkin hieman kököt. Toisaalta voisi ylistää myös kotimaista The Swapperia, mutta en ole vielä kerinnyt sen pariin, meni niin nopsaa tämä joulunaika. Annan siis ääneni Rogue Legacylle ja Briarstonedille jonka videoita sen parissa olen seurannut! –juujika

Gone Home: Vuoden paras indiepeli on myös vuoden paras peli -Hessu

DayZ: Juoksin 3 tuntia Kamenkasta Berezinoon ja löysin Berezinosta mädän banaanin. 5/5 pelaisin uudestaan. –Teemu

Guacamelee!: Vanhojen Castlevania-tyylisten pelien hengessä tehty Guacamelee on yksinkertaisesti aivan loistava luomus. Pelin kruunaavat hyvä pelattavuus, upea värimaailma, musiikki ja huumori. Ainoa pieni miinus on pelin pituus, joskin hintalappu huomioon ottaen tämä on täysin ymmärrettävää.  -PeterPeter

Starbound: Terrarian perillinen, loistavaa seikkailua vaikka peli on vasta Alpha-vaiheessa. Tutkittavaa, kaivettavaa ja varustepäivityksiä riittää niin paljon ettei sitä edes voi oikein sanoin kuvailla. Kannattaa testata. -xanaki

Starbound: Ehdottomasti hauskin sandbox peli mitä olen koskaan pelannut! Peli on vielä kehtiysvaiheessa (beta), joten odotan innolla lisä sisältöä. -FSamei                    

Dust: An Elysian Tail: Erittäin kaunis ja hyvin tehty metroidvania/hack n’ slash-peli, joka on yhden ainoan miehen tekemä. -Arto

Papers, Please: Tylsältä kuullostavasta aiheesta saatu tehtyä pirun addiktoiva peli -Joona

Papers, Please: Lucas Popen hieno byrokratiasimulaatio fiktiivisestä, mutta niin todentuntuisesta itäblokin maasta. -Tommi

 

 

Lisää aiheesta

Domen toimituksen valinnat 2013, osa 1: Huolestuttavin trendi, pahin PR-katastrofi, suurin pettymys…

Domen toimituksen valinnat 2013, osa 2: Paras pahis, innostavin Kickstarter, iloisin yllätys…

Vuoden pelit 2013: vuoden kolmanneksi paras peli

Vuoden pelit 2013: toiseksi paras peli

Vuoden pelit 2013: vuoden paras peli

 

Äänestikö kansa oikein?

Katso tilanne vastaamatta