Uusimmat

Vuoden 2014 paras indiepeli: This War of Mine

15.01.2015 20:00 Jukka O. Kauppinen

Pyysimme lukijoitamme äänestämään joulun ja uudenvuoden välissä kymmenessä eri äänestyssarjassa muun muassa vuoden 2014 aliarvostetuinta peliä, parasta pelihahmoa, parasta käsikirjoitusta ja yllättävintä peliä. Vuoden 2014 parhaaksi  indiepeliksi lukijat valitsivat This War of Mine -sotaseikkaiselviytymissimulaatioseikkailun..

Tulokset on laskettu lukijoiden antamien äänten yhteenlaskun perusteella. Voittajan ja muiden hyvin pärjänneiden lisäksi olemme listanneet perusteltuja ja kategoriaan soveltuvia ehdokkaita.

Pelikuvaukset ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta.

 

Vuoden 2014 paras indiepeli: This War of Mine

Äänestäjien kommentteja:

Niitä harvoja pelejä, joita jaksaa pelata, vaikkei sen pelaaminen ole millään tavalla hauskaa. Kun kuulin juttua, että on tulossa sotapeli siviileistä, mielenkiinto heräsi saman tien. Pieni pelko oli kuitenkin, että hyvä idea tuhoutuu huonoon toteutukseen, mutta näin ei onneksi käynyt. Peli on todella hienosti suunniteltu ja se osaa tehdä moraalisista valinnoista vaikeita tekemättä niistä millään tavalla kärjistettyjä tai muuten vain turhanpäiväisiä. Kaikki mitä This War of Minen maailmassa tapahtuu on loogisesti järkeenkäypää ja se onnistuu myös herättämään ajatuksia siitä, että muualla maailmalla tällaista tapahtuu ihan oikeasti. Välillä joutuu viemään omaan käyttöönsä vanhuksien tavaroita, välillä joutuu sanomaan ei apua kaipaaville ja välillä oma mielenterveys kärsii tästä kaikesta. Valintoja on kuitenkin tehtävä, kaikkia ei voi miellyttää ja joskus täytyy tehdä jotain kamalaa, että pystyy elämään yhden päivän pitempään. Mitä itse tekisit samassa tilanteessa? Sitä voi jokainen itse miettiä.  

– MetazoanCookie

Hyvä peli, hienot graffat, hyvä pelattavuus, hyvä tunnelma, ”uusi” aihe.

– Nubaoanuba

1.This War of Mine

This War of Mine ahdistaa ja inhottaa. Se on matka ihmisyyden pimeälle puolelle, jossa ei ole enää juurikaan tilaa hyvyydelle. Joku koputtaa ovelle ja pyytää turvapaikkaa. Hän olisi vain yksi suu lisää. Mene pois.

This War of Mine pakottaa miettimään tekojaan. Ne inhottavat. Vaikka yrittäisi olla humaani ja välttää varastamista, se ei välttämättä pidä hengissä. On pakko hiipiä yössä ja täyttää reppu viemällä niiltä, joilta voi. Joskus he ovat meistä heikoimpia. Mutta onko moraalisesti hyväksytympää varastaa joukkiolta, jolla on aseita ja joka on rakentanut itselleen turvapaikan?

Lue juttu: This War of Mine (Linux, Mac, PC)

 

Loppusuoralle ylsivät myös mm.: Running With Rifles, The Binding Of Isaac: Rebirth

 

Lukijoiden  valikoituja perusteluja ehdotuksilleen:

Running With Rifles / Hannu S.:

Vauhdikasta ylhäältäpäin kuvattua on-line räiskintää. Lämmittää vanhempien pelien ystävän sydäntä. Erittäin koukuttava. Lisäksi kotimainen!

The Binding Of Isaac: Rebirth / Esh:

Koukuttava peli, valtavasti sisältöä ja iso parannus edelliseen osaan verrattuna.

The Binding Of Isaac: Rebirth / Noize:

Loputtomasti pelattavaa, erikoinen teema, Edmund on jumala.

The Binding Of Isaac: Rebirth / Antti:

Kaikin puolin originaalia parempi versio. Pelattavaa riittää sadoiksi tunneiksi ja jokainen runi on erillainen.

Shovel Knight / Kaarlo S.:

8-bittistä mahtavuutta

Shovel Knight /  Kolzig:

Yksinkertaisesti sanottuna huikea retrotyylinen, mutta täysin moderni peli joka tuo mieleen NES/Famicom aikojen parhaimmat pelit ja jopa ylittää ne joissain määrin.

Goat Simulator / Hanna:

Hullun hauska ja aina löytää uutta tekemistä.

Blackwell Epiphany / RaivokasMagma:

Näin se napsutteluseikkailu pitäs tehdä. Vaikka sarja aloittikin hieman töksähdellen, minua kiinnosti tietää minkälaisia seikkailuja Rosangelalla ja Joella oli edessään. Retrohenkiset grafiikat paranivat peli peliltä ja Epiphany on varmasti Wadjet Eyen toistaiseksi nätein peli. Musiikit loivat tunnelmaa, ääninäyttely oli parempaa kuin joissain suuremman luokan peleissä. Dialogi oli vakavaa ja hyviä vitsejäkin tuli. Toisin kuin hyvässä osassa Monkey Islandista inspiroituneista naksutteluista, jotka yrittävät olla väkisin hauskoja. Tarinallisesti olin aikamoisen koukussa, vaikka täytyykin myöntää, että Epiphanyn lopetus vaikutti hieman pakosta tehdyltä ja muutama kysymys jäi vastaamatta (asia jonka, jonka tekijä Dave Gilbert hieman myönsi), kyllä minulla hienoinen tippa tuli linssiin. Ja näin tapahtui toisen kerran pelin takia ja ei, ensimmäisen näin ei tapahtunut missään Telltalen tekeleen kanssa. Suosittelen Epiphanya lämpimästi. Korjaus, koko Blackwell-sarjaa.

Five Nights at Freddy’s / 9700 Pro:

Tunnelma ja jossain määrin omaperäisyys. Paljon linkkejä molempien pelien välillä ja se, että kakkososan tapahtumat sijoittuvat ennen ykkösosaa.

 

Näin valitsitte vuonna 2013: