Vuoden pelit 2013: vuoden paras peli
Vuoden lähestyessä loppuaan Domen toimitus ja lukijat palkitsevat vuoden parhaita (ja huonoimpia) pelejä. Saitin kirjoittajien omien listojen ja lukijoiden jakamien palkintojen ohella valitsimme myös toimituksen kolme suosikkipeliä. Tässä on niistä toinen. Meidän mielestämme vuoden toiseksi paras peli.
Äänestys tapahtui näin: kaikki Domen toimittajat ja avustajat — sekä pari vierasta — saivat ehdottaa vuoden parhaan pelin tittelille kolmea peliä järjestyksessä. Sijoitusten perusteella peleille jaettiin pisteitä, jotka määrittivät lopullisen sijoituksen. Ennen kuin hyppäämme lopullisen voittajan kimppuun, käydään vielä läpi ne niin lähellä mutta silti niin kaukana olleet pelit, eli sijoille neljä ja viisi jääneet pelit.
Viidennelle sijalle ylsi Naughty Dogin The Last of Us, joka oli viimeisille hetkille saakka mukana palkintosijoilla, ennen kuin viime hetken äänet muuttivat tilanteen. Kenties ongelmana oli se, että PlayStation 3 -yksinoikeutena kaikki toimituksen ja avustajien edustajat eivät olleet sitä edes pelanneet?
Neljännelle sijalle nousi peli, joka ajallisesti ilmestyi viimeisenä kaikista palkituista, sillä parin pisteen kaulalla The Last of Usiin nähden vuoden neljänneksi parhaaksi peliksi äänestettiin Super Mario 3D World. Hämmentävän hyvä suoritus, kun huomioidaan, miten harvoilla meistä on Wii U:ta. Tosin suunnilleen kaikki Wii U:n omistajat olivatkin sitten yhtä mieltä siitä, että Marion tuorein seikkailu kuului palkintosijoille. Mutta ei auttanut, sillä Ni No Kuni kiilasi viime hetkillä ohi. Eikä aivan ansioitta toki sekään. Kakkossijalla taas komeili Tomb Raider, mutta ykkönen? Siitä ei ollut kahta epäilystäkään. Se kun keräsi tuplasti enemmän pisteitä kuin seuraava peli ja myös selvästi eniten ykkössijoja. Suvereeni voittaja ja vuoden kirkkaasti paras peli myös allekirjoittaneen mielestä.
Bioshock Infinite (2K Games)
Alkuperäinen Bioshock on yksi kaikkien aikojen analysoiduimmista peleistä. Ken Levinen klassikkoteos upotti äärettömän kiehtovaan maailmaansa paitsi terävää yhteiskunnallista kritiikkiä, myös huimaavia tarinankerronnallisia temppuja. Valinnanvapauden tematiikka nousi päärooliin, tavalla, jota moni ei osannut odottaa.
Tällaista taustaa vasten ei ollut yllättävää, ettei jatko-osaa pidetä edeltäjänsä tasoisena teoksena. Pelinä Bioshock 2 oli sujuvampi, mutta niin koskettava kuin tarina olikin, alkuperäisen Bioshockin kaltaiseen tajunnanräjäytykseen ei päästy. Osittain tästä syystä odotukset henkistä jatkoa, Bioshock Infiniteä kohtaan olivat ristiriitaiset.
Liekö se Bioshock lainkaan, kun tapahtumapaikka siirretään merenpohjasta leijuvaan kaupunkiin? Nämä ajatukset unohtuvat hyvin pian pelin pyörähtäessä käyntiin. Mies ja majakka alleviivaavat sitä, että kyse on sisarteoksesta, joka jakaa alkuperäisen Bioshockin kanssa niin tematiikan kuin myös visuaalisen tyylinsä pohjavireet.
Harvan pelin äänimaailmaan on kiinnitetty yhtä paljon huomiota kuin Bioshock Infiniten.Näyttelijänsuoritukset ovat hyviä, maailman ambient-äänet erinomaisen toimivia ja soundtrack suorastaanloistava. Pelimaailmassa kuullaan niin varta vasten peliä varten sävellettyä musiikkia kuin myös aikakauteensopivia sovituksia moderneista hiteistä. Miten ihmeessä? Älä huoli, sekin selitetään.
— Domen arvostelu
Tämä on kuitenkin vasta lähtökohta. Pelin aikana Bioshock Infinitestä kasvaa jotain paljon enemmän. Vapauden, valintojen ja moraalin teemoista kehittyy halki ajan ja rinnakkaistodellisuuksien muodostaman kudelman leikkaava eeppinen tarina, joka jää kummittelemaan pelaajan mieliin pitkäksi aikaa lopputekstien pyörähtämisen jälkeenkin. Bioshock Infinite on peli, jonka haluaa pelata heti uudestaan läpi, kun ymmärtää kaikki ensimmäisen kierroksen aikana näkemänsä ja kuulemansa loppuratkaisun avaamassa uudessa valossa.
Olin itse tarinan aikana useampaan kertaan jo aivan varma, että olin keksinyt, mistä pelissä oli kyse. Ja 10minuuttia myöhemmin teoriani murskattiin totaalisesti. Ja kun lopputekstit pyörivät, olin yksinkertaisestiällistynyt. En vain loppuhuipennuksesta, vaan koko 15 tunnin matkastani läpi Columbian. Ja sitten alkoipohtiminen, pyörittely, piirtely, muistelu ja sulattelu. En muistakaan, milloin joku peli olisi viimeksi tehnytjoka osa-alueellaan näin suuren vaikutuksen.
— Domen arvostelu
Ja mikäpä siinä pelatessa, sillä Bioshock Infinite on upea myös muuten kuin tarinansa osalta. Columbian lentävä kaupunki on yksi pelihistorian tyylikkäimmin suunnitelluista ja toteutetuista tapahtumapaikoista, kaikessa vaikuttavuudessaan tasavertainen kumppani Rapturen merenalaiselle kaupungille. Maailma on pienintä yksityiskohtaansa myöten uskottava kuvaus siitä, minkälainen viime vuosituhannen alkupuolen lentävä kaupunki olisi voinut olla maailmassa, joka on lähes, mutta ei aivan kuin omamme.
BioShock Infinite. Se ei ole peli, vaan elämys. Matka tunteiden vuoristoradalla. Se on enemmän kuin viihdettä.Se on ihmisyyden tutkimista ja äärimmäisyyksiin kurottautuvien poliittisten järjestelmien kritiikkiä. Se onmatka tarkkaavaisille, sillä juoksemalla et näe mitään. Näet vain kulissit, tunnet vain refleksitliipaisinsormessa. Mutta Infinite antaa niin paljon enemmän, kun pysähdyt, katsot ja kuuntelet. MonelleInfinite on varmasti putkijuoksu, mutta he ovat valintansa tehneet. Ne, joille pelien tarinoilla on väliä, löytävätsiitä jotain paljon suurempaa ja nautinnollisempaa.
— Domen toinen mielipide
Vigor-voimat, ulottuvuuksien väliset portit ja huima raidejärjestelmä takaavat sen, ettei tarinaa käytetä vain tusinaräiskinnän kääreenä. Näin kokemus ei vain näytä, vaan myös tuntuu täysin omanlaiseltaan. Kun tekniikka pelin takana toimii vielä saumattoman sujuvasti, voidaan puhua huikeasta, jopa alkuperäistä Bioshockia vaikuttavammasta elämyksestä.
On vielä liian aikaista sanoa, minkälaisen jäljen Bioshock Infinite jättää pelihistoriaan. Alkuperäiseen Bioshockiin viitataan yhä, kohta seitsemän vuotta pelin julkaisun jälkeen. Puhutaanko Bioshock Infinitestä vielä viiden tai kymmenen vuoden päästä, se jää nähtäväksi.
Koko peli on pahimman luokan propaganda esitys, ei entisaikojen, vaan nykyään vallalla olevan ääriliberalienideologian ”ad hominem” hyökkäyksestä kaikkia kansallisvaltioita ja valkoista miestä vastaan. Tarkoituksena onleimata ja syyllistää kaikki perinteiset arvot omaavat tahot mielipuolisiksi fanaatikkohulluiksi. Viesti onselvästi universaalilla tavalla länsimaihin kohdistuva. Yleensä pelin jakelemaa propagandaa jaetaan tapaus- taijuttukohtaisesti, mutta BI:ssä on lyöty kaikki samaan pakettiin mikä tekee siitä erityisen epämiellyttävää.Viestini onkin siis, älkää alistuko vallanpitäjien propagandalle vaan olkaa miehiä.
— Nimimerkki supacool
Yksi asia on kuitenkin selvää: pelistä on puhuttu ja puhutaan nyt. Mieleen ei tule montaa peliä, jonka tarinaa ja sen merkityksiä on analysoitu ja pyöritelty niin paljon kuin Bioshock Infiniteä. Toki peli on kerännyt myös paljon kritiikkiä. Usein kritiikki kohdistuu kuitenkin asioihin, joihin tavallisissa videopeleissä ei yksinkertaisesti kiinnitetä huomiota, siksi, koska tavalliset pelit eivät edes tavoittele sellaista monitasoisuutta, johon Bioshock Infinite yltää.
Yhtä lailla Bioshock Infinite ei pelkää käsitellä vaikeita asioita ja kysymyksiä. Se, että peli on herättänyt närää niin oikealla kuin vasemmalla sekä myös uskonnollisissa piireissä ei johdu siitä, että peli hyökkäisi suoraan ketään vastaan. Käsitellyt teemat ovat vain sen verran vaikeita, ettei niitä ole edes mahdollista sivuta tallomatta herkempien varpaille. Juuri tästä syystä tusinaviihde ei näihin aiheisiin edes tahdo kajota.
On vaikea keksiä Infinitestä mitään naputtamisen aihetta, sillä Irrational Games on tehnyt kokonaisuudessaanpirun näyttävää ja kiinnostavaa jälkeä. Infiniten myötä Bioshock iski vihdoin ja viimein ja lujaa. Pakostakinmietiskelin, että jos Infinite peli olisi sarjan ensimmäinen osa, olisin varmatenkin pystynyt sulattelemaan myösRapturen kokemukset helpommin.
— Domen viides mielipide
Vihaa tai rakasta, loukkaannu tai ihastu. Ajattelit miten tahansa, Bioshock Infiniteä ei voi ohittaa olankohtauksella. Se on peli, joka kilpailisi vuoden vaikuttavimman peliteoksen tittelistä jo pelkillä teknisillä ansioillaan. Upea, monitahoinen käsikirjoitus nostaa sen paitsi vuoden 2013 parhaaksi peliksi, myös yhdeksi kaikkien aikojen hienoimmista pelitarinoista.
Juho Anttila
Lisää aiheesta
Bioshock Infinite (PC, PS3, Xbox 360)
Bioshock Infinite: Burial at Sea Episode 1 DLC
Muuta vuoden peli -kamaa
Vuoden pelit 2013: Vuoden toiseksi paras peli
Vuoden pelit 2013: Vuoden kolmanneksi paras peli
Vuoden pelit 2013, osa 1: Huolestuttavin trendi, pahin PR-katastrofi, suurin pettymys…
