War Thunder vs World of Warplanes – f2p-lentosimujen sota

29.04.2013 16:00 Jukka O. Kauppinen

Free-to-play on tämän päivän suuri muotisana pelirintamalla. Ja se ujuttautuu hiljalleen yllättäviinkin suuntiin. Pelit, joita olisi myyty vielä viisi vuotta sitten boksina kaupan hyllyltä 49 euron hintaan voi nyt ladata ilmaiseksi netistä. F2p leviää hämmentävällä vauhdilla roolipeleihin, räiskintöihin, strategioihin ja jopa sukellusvenesimulaattoreihin! Ja lentosimuihin.

Sanokaa mitä sanotte, mutta nimenomaan Wargaming.Netin World of Tanks räjäytti pankin. Onhan mikromaksupelejä ollut ennenkin, mutta WoTin taitavasti rakennettu äärimmäinen pelattavuus fiksuihin mikromaksuihin yhdistettynä teki freemiumeista valtavirtailmiön. Eipä ihme, että Wargaming.Net on laajentamassa ideologiaansa muihinkin pelityyppeihin: kuten lentoräiskintä World of Warplanesiin ja laivastosotailu World of Warshipsiin.

Wargaming ei ole kuitenkaan apajalla yksin. Venäläinen Gaijin Entertainment on sekin pitkän linjan pelitalo, joka on pätenyt hyvin lentosimurintamalla. IL-2 Sturmovik: Birds of Prey, Apache: Air Assault ja Birds of Steel ovat oivallisen hauskoja kevytlentelyjä PC:lle ja konsoleille, mikä antaa firmalle hyvän lähtökohdan mainstream-yleisölle suunnatun lentoräiskinnän tekemiseen.

Edessä onkin titaaninen kamppailu. F2p-jätti Wargaming.Net ja World of Warplanes. Pieni Gaijin Entertainment ja War Thunder.

Tosin… Jos ihmeitä ei tapahdu, niin Wargaming.Net jo hävisi tämän erän.

World of Warplanes – räiskivää lentämistä

En osannut ihan odottaa, että kaksi lähes samalla tavalla lentelyhommiin lähestyvää peliä tuntuisi näin erilaisilta. Kamoon. Otetaan lentokoneita. Lyödään siihen mikromaksut. Annetaan ilmainen aloituspaketti, josta kelpaa lähteä grindaamaan lisää pelirahaa, kokemuspisteitä ja niiden kautta parempia lentokoneita. Tehdään pelistä kivan nätti, visuaalisesti kevyehkö ja varustetaan se hiiriohjauksella, niin että kuka tahansa pääsee ilmaan.

Silti vain toinen peleistä on tällä erää hyvä. Okei – molemmat ovat yhä beta-vaiheessa, joten moni asia voi yhä muuttua. Ja on pelaillessani muuttunutkin. Silti, se tuntuma, se tuntuma…

Sillä World of Warplanes ei yksinkertaisesti ole hauska. Sen pohja on rakennettu World of Tanksin mukaan siten, että pelaajalla voi olla hangaarissaan useita lentokoneita, joita voi virittää uusilla osilla, kuten paremmalla moottorilla ja aseilla. Mikromaksut ovat kiitettävän huomaamattomia, eikä niillä saa mitään pay-2-win-juttuja, vaikka konettaan voikin tuunata pikkuripauksen paremmaksi. Oikealla rahalla lähinnä nopeutetaan etenemistä kohti parempia lentokoneita.

Warplanesin perusta on siis hyvä – ja kyllähän World of Tanksin systeemi on loistavaksi todettu. Pelillisesti homma ei kuitenkaan oikein maistu, ei edes pelin äskeisen fysiikkarempan jälkeen. Jokunen kuukausi sitten ihmettelin, että jokin tässä mättää. Tuli päivitys. Kokeilin. Mätti yhä. Kokeilin kilpailevaa peliä. Se tuntui hyvältä. Kokeilin taas Warplanesia. Se mätti yhä.

Yksi ongelmista on yleinen tunnottomuus. Toinen ja pahempi lentokoneiden fysiikoiden ja ohjauksen äkillisyys. Vaikka hiiriohjaus onkin kovin, kovin arcadea, niin se on tehty tässä jotenkin väärin. Pelissä on kaksi eri ohjausmenetelmää, joista toisella koneelle näytetään nuolella ”kurvaapa tuonnepäin”, samalla tavalla kuin War Thundersissakin. Se on kuitenkin jotenkin täysin epälentokonemainen. Koneet eivät vastaa niin kuin niiden pitäisi. Toinen hiiriohjaussysteemi, ”World of Tanks Mouse”, vaikuttaa suoraan lentokoneen liikkeisiin ja tuntuu yllättäen vähän paremmalta, mutta ei edelleenkään hyvältä. Yleistettynä sanoen lentomallit ja –fysiikka ovat viturallaan, ja fiilis on enemmänkin kuin yrittäisi ohjata huonosti trimmattua RC-konetta kuin lentokonetta. Aseiden mallinnuskaan ei lämmitä, ballistiikka on liian viivasuoraa ja…

Ja se ei vain toimi! Ei huvita! Olisiko yksinkertaisesti niin, ettei Wargamingin peli/fysiikkamoottori vain taivu kolmen deen lentohommiin? Mikä lie, mutta en löytänyt sitkeästä yrittämisestä huolimatta Warplanesista sitä koukkua, joka olisi saanut minut jutustelemaan pelistä innolla kavereille ja grindaamaan uusia lentokoneita.

War Thunder – simumaista räiskintää

Toisin on aidan toisella puolella. War Thunder onnistui äimistyttämään heti ensimmäisillä lennoilla, etenkin kun olin tuskastellut jo useamman kuukauden ajan Warplanesin parissa. Ai että hiiriohjattavan lentoräiskinnän voi tehdä näinkin? Näin hyvin?

War Thunder lähestyy aihetta aivan eri suunnalta kuin kilpailijansa. Siinä on tehty ensin lentosimulaattori, johon on samalla työstetty useita erilaisia pelitiloja ja vaihtoehtoisia ohjaustapoja. Olinkin suoraan sanoen äimänä, kun havaitsin että kevyimmillään War Thunder on hauska hiirivetoinen lentoräiskintä, mutta sitä voi lentää myös IL-2 Sturmovikin tyyliin täysimittaisena lentosimulaattorina, joystickillä ja vain ohjaamonäkymät sallivassa Full-Real Battles -tilassa. Tästähän on moneksi!

Vaikka War Thunderin hiiriohjaus on idealtaan aivan täydellisen sama kuin Warplanesissa, tuntuu se aivan erilaiselta. Lentokoneet on tehty oikein.. Lentämisen fysiikka tuntuu hyvältä. Koneet reagoivat liikkeisiin niin kuin ilmailija olettaa. Niissä on massaa ja inertiaa. Liikkeet eivät tapahdu äkkinykäyksinä, vaan pehmeästi, koneiden virtuaaliohjaajan kallistaessa sauvaa, antamalla vastajalkaa vetoon, sitten suoristetaan sauvaa ja tähdätään uuteen suuntimaan.

Vaikka lentokonetta ohjataan hiirellä, lentokonetta itseään hallitaan ohjaussauvalla ja polkimilla. Kuten oikeastikin. Ja kun koneet käyttäytyvät kunnollisen lentosimulaattorin lentomallin mukaisesti, ”lentäminen” tuntuu lentämiseltä. No, suhteellisesti ajatellen. Arcade-tila toki on turhankin arcade ja easymode, mutta Historical Battles- ja Full-Real Battles –tilat ovat jo lähempänä totuutta.

Ripaus roolipeliäkin

Tykkään myös aseista. Ballistiikka ja hajonta on huomioitu, joten lasereilla pew pew –sniperöinti ei onnistu kilometrin päästä. Mitä lähempää ampuu, sen tehokkaampaa.

War Thunderissa on kovin, kovin paljon muutakin hyvää. Lentokoneiden päivityssysteemi on ideoitu hauskasti ja omaperäisesti. Koneeseensa voi ostaa pelirahalla esimerkiksi erilaisia ammusvyön panostuksia. Jossain vaiheessa kannattaa ehkä vaihtaa moottori, sillä vanha ei annakaan enää täysiä tehoja. Ohjaajakin saa kokemuspisteitä, joita voi jakaa niin pilotille, isommassa koneessa ampujille tai maahenkilöstölle. Kokemuspisteitä voi laittaa vaikkapa kuskin näkökykyyn tai G-voimien sietämiseen, ja joskus sitä kiittää kovasti, kun kokeneempi maahenkilökunta lataa koneen ammukset tai korjaa vauriot perusmokua nopeammin.

Kokenut kuski ja henkilökunta kulkevat mukana eteenpäin, ja paljon taistelulentoja lentänyt ohjaaja voikin olla kätevällä tavalla newbieta parempi. Ja huomatkaa toki, että yksittäisten ohjaajien kokemus/taitopisteet ovat täysin erillään pelaajatunnuksen leveleistä.

Leveleiden ja taisteluista kertyvän valuutan karttuessa pelaaja voi ostaa hangaariinsa uusia konepaikkoja ja uusia lentokoneita, joihin sitten koulutetaan ohjaaja/miehistö ja ostetaan kone. Ohjaajat voidaan kouluttaa uusiin koneisiin, mutta uuteen koneeseen ei saakaan tuosta vain kaikkia kivoja hyviä ammusvöitä tai pommiripustimia. Ehei. Koneella on lennettävä aikansa, että niitä voi ostella – sillä koneillakin on omat kokemuspisteensä. Erilaisista konetyypeistä löytää myös kivalla tavalla vaihtelevaa lenneltävää, ja olen kerännyt hangaariini erilaisia koneita niin kevyiden hävittäjien, raskaiden hävittäjien ja vaakapommarien kategorioista. Vaihtelen koneita fiiliksen ja tehtävän mukaan niin, että mihinkään ei hirveämmin ehdi tylsistymään.

War Thunderissa onkin hämmentävän paljon hauskoja ja hyvin toteutettuja roolipelimäisiä ominaisuuksia. Alkuvaiheessa etenee nopeasti – uusia koneita saa hangaariinsa rivakasti. Koneisiin saa uusia ammusvaihtoehtoja ja kuskit keräävät kokemusta. Sitten pitääkin miettiä. Dingasin levelille 4 ja voisin ostaa nyt uuden koneen. Ostanko sen jonkin vanhan tilalle? Tuo level 2:n kone on sinänsä huonompi, mutta sillä on hauska lentää ja koneeseen on ostettu hyvät ammusvyöt. Kannattaako vaihtaa? Ostaisinko nyt level 7:n pommarin ja pistäisinkö tuon level 2:n kurjahkolla hävittäjällä lentävän tyypin sen ohjaajaksi?

Ja eräs juttu: War Thunderin suunnittelijoilla on todellakin leimahtanut upeasti! Arcade-matseihin näet voi osallistua koko konekannallaan, tosin tietenkin vain tietyn maan kalustolla. Jos sinut ammutaan alas, niin ei hätää. Voit ottaa ilmaan toisen koneen ja jatkaa tätä niin kauan että kaikki koneesi ovat tuhoutuneet. Tai voitattekin matsin, tavalla tai toisella. Arcade-taisteluissakin on yleensä useita eri tapoja voittaa, ja niitä myös osataan hyödyntää. Käyttöä on siis sekä hävittäjälentäjille, rynnäkkökoneille että pommareille. Kaikkia riittää taivaalla.

Ei Thunderi tietenkään täydellinen ole, mutta sen pohja on terve. Kunhan devaajat vain pitävät päänsä eivätkä pyöri foorumivalittajien perässä kuin tuuliviirit, niin hyvä tästä tulee.

War Thunder vei, WoWP vikisi

War Thunder ja World of Warplanes ovat ideatasolla todella samanlaisia. Lentoräiskettä. Hiiriohjausta. Paljon erilaisia koneita. Grindauksella kerättäviä leveleitä ja avattavia koneita. Koneiden tuunausta. Reipasta rähinää ja hauskaa lentelyä.

Mutta vain toinen peleistä on hauska, hyvä ja mukaansatempaava.

Molemmat pelit ovat yhä betassa, joten moni asia voi muuttua. War Thunderin etumatka on kuitenkin niin suuri, että hämmästyisin jos World of Warplanes saa sitä enää kiinni. War Thunderin simulaattoripohja tekee siitä niin paljon uskottavamman ja nautinnollisemman lennettävän, ettei Warplanesin tunnottomuudelle jaksa lämmitä lainkaan.

Jukka O. Kauppinen

War Thunder

Tekijä: Gaijin Entertainment

Julkaisija: Gaijin Entertainment

Saatavilla: PC

Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, Intel Core 2 Duo 2,4 GHz, 1 Gt muistia

Pelaajia: 2-32

Muuta: ilmainen peli, f2p-mikromaksuja, beta-vaiheessa

Pelin kotisivu: http://warthunder.com/en/

World of Warplanes

Tekijä: Wargaming.net

Julkaisija: Wargaming.net